Niin, kukapa kestäisi moista pitkää piinaa?

Kirjoitus Keskisuomalaisessa 21.7.2004

Akos Papp, vieraan maan kansalainen Suomessa, otti jämäkästi kantaa tällä pastalla 16.7. K-P Kyrön saamaan kohteluun ns. doping-jutun yhteydessä. Joku on todennut: ”Quieta non movere” eli vapaasti käännettynä: ”Vakiintuneeseen älköön kajottako!” Akos uskalsi kajota, siitä hänelle hatunnosto.

Suomihan on aina ollut urheilukansaa, mutta osataan sitä muuallakin. Urheiluvälineitä on kehitelty ja valmennusmenetelmiä jalostettu. Kansainvälinen menestys on luonut paineita paitsi valmentajille myös eri lajien liittojohdolle. Paineiden alla on syyllistytty globaaliseen dobing-aineiden hyväksymiseen, kehittämiseen ja käyttöön.

Kun näin ovat näreet, on todellakin surkuhupaisaa, että vain yksi mies syyllistetään ja laitetaan vastuuseen. Tämä näyttää muodostuneen vakiintuneeksi tavaksi, johon ei sovi kajota!

Rohkenen kuitenkin väittää, ettei urheiluseurassa eikä liitossakaan tapahdu – tämän suuruusluokan asiassa – sellaista, josta seuran/liiton johto ei olisi tietoinen. Tämän tiedostaen uskon, että Hiihtoliitto oli kollegiaalisesti selvillä siitä, missä mentiin.

Olen samaa mieltä kuin Akos siinä, että uhrilammas olisi mitalinsa väärti, vaikken marttyyreita kaipaakaan.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä