Arkisto lokakuu, 2004

Verotuksesta

perjantai, lokakuu 22nd, 2004

(Keskisuomalaisen mielipide 22.10.2004)

Vuoden 2003 alusta alkaen saa vähentää 10 % itse palkasta, palkan sivukulut tai 60% työkorvauksesta. Hyvä niin, mutta sitten kysymys. Miksi vähennys ei koske piha-alueen aurauksen lisäksi myös jalkakäytävän aurausta? Tätä on minulta
tiedusteltu ja en näe järkevää syytä miksi näin on.

(lisää…)

JyTo 3.10.2004

sunnuntai, lokakuu 3rd, 2004
Kunniapuheenjohtaja Kauko Tuupainen

Kunniapuheenjohtaja Kauko Tuupainen

Jyväskylän Toverit ry:n 70-vuotishistoriikki
(Sunnuntai 3.10.2004 A-Sali, Väinönkatu 7)

Seuraava katsaukseni Jyväskylän Toverit ry:n 70-vuotisesta historiasta perustuu merkittävässä määrin Antero Mikonrannan toimittamaan seuran 50-vuotishistoriaan vuodelta 1984 sekä seuran leikekirjojen tietoihin menneiltä vuosikymmeniltä.

Jyväskylän Toverit ry perustettiin 26.7.1934 JTY:n vanhassa salissa. Tuohon aikaan Jyväskylän seudun työläisurheilua hallitsivat Jyväskylän Veikot niin liikunnan harrastuksen kuin kilpailutoiminnankin alalla. Veikot oli kasvanut miltei kaikki urheilumuodot käsittäväksi suurseuraksi, jolle oli vaikeata löytää tasapäistä vastusta maakunnasta, eräitä palloilulajeja ja voimistelua lukuun ottamatta.

Suuressa seurassa eivät kaikki lajit saaneet urheilijoiden mielestä tasapuolista kohtelua ja mm. yleisurheilijat tunsivat jääneensä muiden lajien jalkoihin. Jyväskylän Toverien perustaminen ei syntynyt hetken mielijohteesta. Perustamisesta oli keskusteltu jo vv. 1929-30 lähinnä nuoren työläisurheiluväen keskuudessa, mutta riittävän tarmokasta henkilöä vetämään uuden seuran toimintaa ei tuolloin löytynyt.

Keväällä 1934 oli seuran perustamisajatus kuitenkin kypsynyt siinä määrin, että kirjaltaja Eero Mänty otti suurimman vastuun uuden seuran organisatorisista tehtävistä. Hän oli urheilun monitoimimies: toimi niin pesäpallon, nyrkkeilyn, painin kuin yleisurheilunkin parissa.

Julkisuudessa seuran perustamisesta kertoi ensi kerran TUL:n Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Väinö Kauranen omalla pakinapalstallaan Työn Voima-lehdessä. Piirijärjestön johdon myötämielisyyttä uutta seuraa kohtaan todisti sekin, että Kauranen toimi seuramme perustavan kokouksen puheenjohtajana. Perustuvaan kokoukseen osallistui 36 asianharrastajaa, joista 18 kirjoittautui välittömästi seuran jäseniksi. Uuden seuran nimestä äänestettiin. Ehdolla oli kaksi nimeä: Jyväskylän Työväen Urheilijat ry ja Jyväskylän Toverit ry. Nykyinen seuran nimi voitti selkeästi äänin 15 – 3.

Historiaan ovat jääneet myös Veikkojen pitkäaikaisen puheenjohtajan, Feliks Lahtisen sanat: ”Seura elää vain syksystä jouluun”. Mutta kuten tiedämme, seuramme on nähnyt perustamisen jälkeen jo lähes 70 joulua.

Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Eero Mänty, varapuheenjohtaja Pentti Kinnunen ja sihteeri Toivo Järvinen. Muita ensimmäisen johtokunnan jäseniä olivat: Toivo Kankainen, Yrjö Luoto, Otto Puukko ja Paavo Rantanen sekä varajäseniä Kalle Aho, Väinö Pykälinen ja Arvo Raivio. Kaikki olivat aikansa tunnettuja urheilumiehiä.

Seuran päälajiksi valittiin yleisurheilu ja muiksi lajeiksi: voimistelu, hiihto ja eräät palloilulajit. Jo tuolloin tiedostettiin mm. voimistelun merkitys osana muiden lajien valmennusta.

Seuratoiminta ei ole koskaan elänyt pelkän aatteen turvin, toimintavarojakin on aina tarvittu. Yhteiskunnan tuki on ollut aina merkittävä sekä TUL:lle että TUL:n seuroille. Seuran perustamisen aikoihin v. 1933, mm. TUL jätettiin ilman valtion urheilumäärärahoja, koska se katsottiin poliittiseksi järjestöksi. Näin kävi Jyväskylässäkin. Kaupunginvaltuusto oli myöntänyt TUL:n seuroille avustusta ensi kerran v. 1935, mutta KHO kumosi päätöksen. Tämän jälkeen kaupunginvaltuuston porvarit pitivät TUL:n seurat pannassa puolisenkymmentä vuotta, koska seurat olivat heidän mielestään puhtaasti poliittisia järjestöjä.

Vasta syksyllä 1939, jolloin päätettiin vuoden 1940 talousarviosta, JyTo pääsi ensi kerran kaupungin avustusten piiriin, saadessaan 2.000 markan vuosiavustuksen. Tämä johtui siitä, että edellisenä vuonna sos.dem. valtuustoryhmä käytti määrävähemmistöään ja äänesti Jyväskylän Kirin ja Voimailijoiden avustukset pois v. 1939 talousarviosta. Tämä ratkaisu pakotti kaupungin porvarivaltuutetut tekemään kompromissin seurojen tukimarkkojen osalta.

Nykyisin kuten tiedetään, seurojen avustuksista päätetään kaupungin liikuntalautakunnassa ja avustuksien hakijoina on vuosittain lähes 140 seuraa. Sivuhyppynä – avustusasioihin -totean, että kun juhliva seuramme otti lajeihinsa pari vuotta sitten uuden lajin: salibandyn, niin liikuntalautakunta poisti tältä vuodelta – aikaisemmin saadun – 200 euron avustuksemme kokonaan.

Seuramme 70-vuotinen toiminta on ollut ylä- ja alamäkeä, niin taloudellisesti kuin urheilullisestikin. Jäsenmäärä on vaihdellut perustamisvuoden 40:stä lähes 700:taan maksavaan jäseneen. Mielenkiintoiseksi jäsenrakenteen on tehnyt se, että ensimmäiset 15 vuotta eli vuoteen 1949 asti seuran jäseninä oli vain miehiä ja poikia. Vuonna 1949 seuraan otettiin 26 naista ja 28 tyttöä. Tuolloin seuran jäsenmäärä oli kaikkiaan 306.

Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Eero Mänty vv. 1934-42 eli 9 vuotta. Pisimpään puheenjohtajana on toiminut, allekirjoittanut (KT), kaikkiaan 17 vuotta. Erittäin merkittävän työpanoksen seuralle on antanut Pekka Lahtinen joka toimi ensin seuran sihteerinä 4 vuotta ja sen jälkeen puheenjohtajana 9 vuotta. Muista pitkäaikaisista puheenjohtajista mainitsen tässä yhteydessä Matti Päivärinnan (8 v), Erkki Kokon (5 v) ja Toivo Kuusisen (4 v). Kokemuksesta tiedän, että seuran toiminalle on tärkeää, että seuran johdossa on motivoitunut puheenjohtaja, mutta se ei yksin riitä. Puheenjohtajan aisaparina on oltava paitsi aktiivinen sihteeri, myös vastuullinen johtokunta ja toimintaa pyörittävät jaostot jäsenineen. Myöskään osallistuvaa jäsenistöä ei tule unohtaa.

Pitkäaikaisia ja aktiivisia sihteereitä on seurallamme ollut useita. Omalta puheenjohtajakaudeltani haluan mainita Martti Tervakarin, joka piti paitsi pöytäkirjat ja seuran arkistot kunnossa, huolehti myös seuran moninaisten tapahtumien valokuvaamisesta. Seuramme pitkäaikaisin johtokunnan jäsen on Pekka Halonen. Hän on toiminut seuramme johtokunnassa ”yhteen menoon” 40 vuotta, josta ajasta sihteerinä 13 vuotta ja varapuheenjohtajana 24 vuotta.

Seuramme pitkäaikaisin rahastonhoitaja oli vv. 1962-77 toiminut Ake Ahonen, joka tunnetaan myös pitkäaikaisena TUL:n K-S:n piirin piirisihteerinä ja kaupungin urheilutoimenjohtajana. Muina rahastonhoitajina ovat toimineet mm. Pauli Veltheim, Aimo Majuri, Ulla Holkko, Tauno M. Pekkanen ja Taina Julkunen.

Kuten jo alussa totesin, seuran perustamiseen vaikuttivat mm. yleisurheilijat, jotka totesivat joutuneensa ”kakkosmiehen rooliin” Veikkojen jäseninä.. Yleisurheilusta muodostukin seuran valtalaji ensimmäisinä vuosikymmeninä. Varsinkin TUL:n Keski-Suomen piirin järjestämä ”Jyväskylän Katuviesti”, mikä juostiin ensimmäisen kerran jo v. 1923, sai lisäväriä, kun JyTo nappasi mestaruuden ensi yrittämällä v. 1935, voittaen – monivuotisen mestarin – Veikkojen joukkueen kirkkaasti.

Sotavuodet katkaisivat monen lupaavan yleisurheilijan uran ja urheilutapahtumien järjestämisen. Katuviestikin lepäsi maailmansodan myllerryksen ajan eli vv. 1941 – 44 ja juostiin seuraavan kerran vasta v. 1945. Juoksijat kilpailivat 10-henkisin joukkuein aina vuoteen 1956, jolloin yleisurheilu jäi Jyväskylässä paljolti palloilulajien jalkoihin ja hiipui. Näin kävi myös Katuviestille, joka oli ”nukuksissa” lähes 25 vuoden ajan.

Muistankin kuin eilisen päivän, kun vuoden 1980 alussa, silloinen TUL:n K-S:n piirin puheenjohtaja Heikki Taipale sanoi minulle – Toverien puheenjohtajalle – että ”olipa seuran johdossa reviisoreita tai professoreja, niin Katuviestiä vain ei saada aikaiseksi”. Työskentelin tuolloin reviisorina kaupungin tilintarkastuksessa ja viittaus professoriin tarkoitti silloista Veikkojen puheenjohtajaa Kalevi Olinia. Toverien johtokunta päättikin välittömästi, että Katuviesti käynnistetään Toverien toimesta yksin, elleivät Veikot tule mukaan. Veikot tulivat toiseksi järjestäjäksi ja Katuviestiä juostiinkin ruutukaavassa vuoteen 1997 asti, jolloin viestijuoksu muuttui yksilötapahtumaksi eli Katujuoksuksi. Myös juoksun reitti muuttui ja tapahtuman lähtö- ja maalipaikka sijoittuivat Hippokselle.

Katujuoksun järjestäminen on tällä hetkellä näkyvin tapahtuma seuran toiminnassa. Toinen merkittävä tapahtuma on ”Kunnon Keikan”- nimellä tunnettu joka syksyinen kuntotapahtuma, jossa patikoidaan Seppälänkankaalla olevalta Ampujien majalta Peurunkaan. Matkan pituus on n. 20 km ja patikkaretken suosio on jatkuvassa kasvussa. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Jyväskylän Kuntoliikunta ja Jyväskylän Valo.

Tämän vuoden alusta perustettiin seuraan avantouinti- ja pari vuotta sitten salibandy-jaosto. Salibandy-joukkueemme aloitti kilpailun liiton sääntöjen mukaisesti alimmasta sarjasta ja menestystäkin on jo lajille saatu.

Jo seuran perustamisesta asti on seurassa vallinnut voimakas joukkuehenki. Alkuvuosina pesäpalloilu oli seuran valtalaji. Ensimmäinen piirinmestaruus pesäpallossa saavutettiin jo v. 1935 eli vuosi perustamisen jälkeen. Sotien jälkeen innostus pesäpalloon laimeni merkittävästi. Kun naiset kelpuutettiin seuran jäseniksi vuodesta 1949 alkaen, niin pesäpallo nousi jälleen tärkeäksi lajiksi seuran toiminnassa. Saavuttivathan naiset ensimmäisen piirinmestaruutensa jo v. 1953.

Miehet ja lähinnä nuoret miehet sekä pojat pitivät Tovereiden pesäpallovaltikkaa korkealla 1960-luvulla. Miesten joukkue pelasikin jo v. 1966 TUL:n mestaruussarjassa ja 15-vuotiaat pojat voittivat v. 1969 TUL:n mestaruusturnauksen. Pesäpallon nousun puolesta vaikutti tuolloin aktiivisimmin pelaaja-valmentaja Jorma Ruhtila. Myöhemmin 1970-luvulla innostus pesäpalloon hiipui seurassa ja monet pelaajat siirtyivätkin Jyväskylän Loheen.

Jalkapalloa ryhdyttiin seurassa harrastamaan 1930-luvun lopulla. Toiminta jäi alkuaikoina vähäiseksi, koska muissa K-S:n TUL:n seuroissa ei jalkapalloa tuolloin pelattu. Vastus piti hakea piirin ulkopuolelta, aina Tampereelta asti. Sotien jälkeen kilpailukosketusta ylläpidettiin mm. Varkauteen, Yksipihlajaan ja Joensuuhun, olivathan Toverit voittaneet K-S:n piirinmestaruuden v. 1945.

Jalkapalloa harrastettiin seurassa vaihtelevalla menestyksellä, olihan se 1950-luvulla seuran suosituin palloilulaji. Vuonna 1967 seuran johtokunta päätti kuitenkin luopua jalkapallosta ja erota Palloliitosta, johon se oli kuulunut 1956 lukien.

Eräänä syynä jalkapallon hiipumiseen oli pesäpallon lisäksi lentopallo, sillä seura ryhtyi järjestämään lentopalloharjoituksia syksyllä 1965. Lentopalloilua ryhdyttiin viemään voimaperäisesti eteenpäin v.1967. Tuolloin perustettiin seuraan lentopallojaosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin allekirjoittanut (KT). Tärkeinä henkilöinä lentopalloharrastuksessa olivat myös Pekka Halonen ja Mikko Hiekkanen.

Lentopalloharrastukselle kävi samoin kuin pesäpallolle eli taloudellisten resurssien vuoksi harrastus lopetettiin ja pelaajat siirtyivät Lohen joukkueeseen.

Myös jääpallossa Toverit saivat uranuurtajan roolin TUL:n K-S:n piirissä. Tässäkin lajissa vastus piti hakea Tampereelta asti. Muutaman kerran oli vastustajana paikallinen JyP -seura.

Hiihto tuli Toverien lajivalikoimaan 1930-luvun lopulla. Tuolloin Jyväskylän Lohi piti hallussaan hiihtovaltikkaa, joka siirtyi myöhemmin Tovereille. Mm. Työn Voiman perinteiseen viestiin Toverit saivat jo v. 1941 peräti neljä joukkuetta. Ensimmäiset hiihdon piirikunnalliset kilpailunsa järjesti JyTo tammikuussa 1942, hyisessä 32 asteen pakkasessa.. Kilpailuja ei voitu siirtää, silla monet hiihtäjät olivat lomalla sotapalveluksesta. Kovia poikia!

Historian lehdet kertovat, että ennen sotia ja välittömästi niiden jälkeen, Tovereiden jäsenet harrastivat myös uintia, nyrkkeilyä ja pyöräilyä. Noina aikoina myös voimistelu tuli seuran ohjelmistoon, eikä vähäisimpänä syynä ollut se, että se oli osa seuran yleisurheilijoiden talvista valmennusta.

Jyväskylän Toverien jäsenet asuivat pääasiassa Kypärämäessä ja Köhniöllä. Kun Kahakadun kentälle saatiin jääkiekkorata syksyllä 1968, ryhtyi Tovereiden Aulis Ruhtila kokoamaan nuoria uuden harrastuksen – jääkiekon – pariin. Kypärämäen Työväenyhdistyksen avustuksella saatiin yli 30 pelaajalle hankituksi peliasut ja kasattiin C- ja D-juniorijoukkueet.

Vv. 1972-73 Toverien miesten I-joukkue pelasi maakuntasarjassa ja otteli useasti myös kaupunkimme jääkiekon ykkösseuran JyPin kanssa. Toverien jääkiekon puuhamiehistä mainittakoon pelaaja-valmentaja Markku Apponen sekä Ossi Ahonen ja Petteri Oksanen. Jääkiekolle kävi samoin kuin seuran pesäpallolle ja lentopallolle. Lähinnä taloudellisten vaikeuksien vuoksi toiminta jouduttiin seurassa lopettamaan ja seuran kiekkoilijatkin siirtyivät Loheen 1970-luvun puolen välin jälkeen.

Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä lajina Toverit ovat harrastaneet myöskin suunnistusta. Jo ensimmäisissä TUL:n K-S:n piirinmestaruuskilpailussa Tovereiden A. Ahlroos voitti mestaruuden v. 1947. 1950-luvun seuraotteluissa Toverit kamppaili tasapäisesti Vesangan Vesan, Lohen ja Veikkojen kanssa. 1960-lopulla seuran suunnistusharrastuksesta vastasivat lähinnä Erkki Manerus ja Mikko Hiekkanen.

Toverien suunnistuksen kulta-aikaa oli vuosi 1980, jolloin seuran suunnistajat nappasivat kaikkiaan 45 mitalia pm-kilpailujen eri sarjoissa. Kultamitaleja saatiin tuona vuonna 20 kpl. Näkyvin tapahtuma seuran suunnistushistoriassa oli TUL:n suunnistusmestaruuskilpailujen järjestäminen Muuramen maastossa v. 1982. Pari vuotta myöhemmin seuran suunnistajat liittyivät vastaperustettuun erikoisseuraan Jyväskylän Suunnistajat.

Vaikka Toverit on ehkä parhaiten tunnettu hiihdosta, myös toisella talvilajilla mäenlaskulla oli 1950 ja 1960 luvuilla omat harrastajansa. Olihan Tovereilla Keltinmäessä v. 1957 talkoilla rakennettu oma hyppyrimäkikin. Mäenlaskun puuhamiehinä mainitsen tässä yhteydessä nimeltä Erkki ja Kalervo Kokon, Pekka Lahtisen ja Olavi Ahosen sekä menestyneistä hyppääjistä Alvar Tuohisen, Juhani Kokon ja Pentti Karjanmaan.

Hyvät ystävät, toverit!

Kuten edellä kertomastani Jyväskylän Tovereiden toiminnasta kävi ilmi, olen tietoisesti pysytellyt vanhoissa asioissa. Tämä myös siksi, että viimeisten vuosikymmenien asiat ovat itse kullakin parhaiten muistissa. Olen täten halunnut osoittaa nöyrän kiitokseni niille henkilöille, jotka ovat seuran perustaneet, vieneet seuran toimintaa eteenpäin ja vastanneet siitä, että voimme tänään juhlistaa Jyväskylän Toverit ry:n 70-vuotista taivalta.

Haluan kuitenkin lopuksi nostaa esille eräitä urheilijoita ja toimitsijoita, jotka ovat menestyneet kansallisella tasolla tai muutoin ”pitäneet korkealla” seuramme lippua. Nimet ja lajit ovat satunnaisessa järjestyksessä:

Kenttälajeissa Tovereilla oli nuori keihäänheittäjä, TUL:n mestari, maaottelun Suomi-Norja-Ruotsi sankari ja SM-hopeamitalisti: Mikko Hiekkanen. Toinen kenttälajien huippu oli kiekonheittäjä ja kuulantyöntäjä Pentti Hänninen.

Juoksulajien edustajista mainittakoon nimeltä: Ari Syrjälä, Antti Rossi, Rauno Julin, Raimo Nerg ja Keijo Herranen. Keijo Herranen voitti 1980-luvulla mm. TUL:n 5000 metrin hallimestaruuden ja 15 km:n maastojuoksumestaruuden.

Toverien yleisurheilun sieluna toimi 1970- ja 1980-luvuilla Lauri Laakso. Hänen ansiokseen voidaan laskea seuran yleisurheilun ohjaus- ja valmennustyön laajeneminen. Hänen aloitteestaan perustettiin seuraan yleisurheilukoulu, joka tuottikin runsaasti maakuntatason huippuja seuralle.

Toverien hiihto eli ensimmäistä kukoistustaan 1950-luvulla. Kiitokset kuuluivat Taisto Mömmölle, Kauko Tumannolle ja Erkki Kovaselle. Nämä aktiivihiihtäjät toimivat samanaikaisesti myös latumestareina. 1950-luvun hiihtäjäkaartista on syytä mainita myös Arvi Ijäs, Mertsi Kiuru, Hannu Yrjönen ja Olavi Kuoremäki.

Hiihdon nousu jatkui myös 1960-luvulla. Sellaiset nimet kuin Esko Moilanen, Reino Ahonen, Reino Liimatainen, Esa Raatikainen, Reijo Hokkanen ja Pekka Nätt ovat jääneet lähtemättömästi seuran jäsenten mieleen.

Eikä seuran tarvinnut hävetä hiihtovoimaansa 1970- ja 1980-luvuillakaan. Päinvastoin. Sellaiset naishiihtäjät kuin Marja-Leena Lahtinen, Ritva ja Merja Kivi, Tuula Eklund, Anne Pentinmikko ja Elvi Laakso toivat seuralle lukuisa TUL:n mestaruuksia. Samoin mieshiihtäjät: Markku Kettula, Kauko Kivi, Jouko Salonen, Keijo Kokki, Pentti Kotiniemi, Risto Juuti, Kari ja Hannu Aaltonen sekä Matti Hintikka toivat Tovereille useita TUL:n mestaruuksia.

Erittäin suuri arvo, näin jälkeenpäinkin, on annettava seuran hiihtovalmennuksesta 1970-luvulla vastanneelle Esa Raatikaiselle.

Viimeisten vuosikymmenien hiljaisista, mutta ahkerista ahertajista on syytä mainita seuran pitkäaikainen sihteeri Sulo Ojanen, pitkäaikainen taloudenhoitaja Taina Julkunen, nykyinen taloudenhoitaja Valtteri Ahonen sekä johtokunnan jäsenenä ja Katuviestin sekä Katujuoksun toimistossa pitkään työskennellyt Pirjo Nurminen.
Lopuksi totean, että on eräs asia, joka menneinä vuosikymmeninä ei ole muuttunut. Se ei liity Jyväskylän Toverien toimintaan, mutta oli esillä Toverien 50-vuotisjuhlassa vuonna 1984. Tuolloin silloinen TUL:n puheenjohtaja, ympäristöministeri Matti Ahde vaati juhlapuheessaan, ”dopingongelman pikaista ratkaisua kansainvälisellä tasolla”. Kaikkien meidän muistissa on Ateenan olympialaisten doping-käryt, joten Ahteen vuosikymmenien takainen toivomus ei ole tuottanut tulosta yhtyneessä EU:ssa, mutta Toverien johto laittoi sen ”korvan taakse” omassa toiminnassaan. Ne mitalit, joihin seuramme urheilijat ovat yltäneet, on hankittu puhtaasti terveen valmennus- ja urheilutoiminnan avulla.