Matkaammeko kohti Natoa?

Keskisuomalaisen Puheenvuoropalsta 26.7.2007

Maamme uuden hallituksen uudet luudat lakaisevat näyttävästi. Niin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) kuin varapuheenjohtaja Markku Laukkanenkin (kesk) ovat viime päiviä viestittäneet voimakkaasti Naton nopean toiminnan joukkoihin liittymisen puolesta.

Väitän tulkitsevani useiden suomalaisten tuntoja, kun totean, että Suomen liittyminen Naton nopean toiminnan joukkoihin on virhe. Suomi on tähän asti ulkopolitiikassaan korostanut YK:n keskeistä merkitystä, joten ei ole kovinkaan johdonmukaista osallistua joukkoihin, jotka voivat toimia ilman YK:n lupaa.

Vanha sanonta, kun antaa pirulle pikkusormen, se voi viedä koko käden. Vertauksella tarkoitan, että Naton joukkoihin liittyminen on askel kohti puolustusliittoa ja liittovaltiota. Jos EU ryhtyy kilpailemaan USA:n kanssa maailmanpoliisin roolista, niin tehdään sellaista suurvaltapolitiikkaa, jonka jäljet pelottavat.

Pienen Suomen ei – suuruudenhulluudessaan – tule olla mukana yllyttämässä EU:ta asevarusteluun ja samalla pyrkiä heikentämään YK:n roolia. Mielestäni sellainen sotilaallinen kriisienhallinta, jossa kyseessä on rauhaanpakottaminen asein, on toimintaa, johon ei pidä tuhlata kansalaisten verorahoja.

On ikävää kun entiset Ylen toimittajat ovat – poliittista valtaa saatuaan – aloittanee näkyvän tiedotuskampanjan kohti Nato-jäsenyyttä. Suomalaiset pärjäävät ilman Natoakin, sillä maanpuolustushenki on maassamme korkealla, samoin puolustusvoimien arvostus. Eräänä esimerkkinä tästä on paikallinen Maanpuolustusjuhla 11.8.2007.

KAUKO TUUPAINEN
kaupunginvaltuutettu, Jyväskylä
kauko.tuupainen@co.inet.fi