Turve – Suomen ruskea kupari!

Jyväskylän kaupunkilehti, ke 25.8.2010

Jo lapsuudessani sanottiin, että ”metsä on Suomen vihreä kulta”. Nyt Vihreät ja muut kokoomuksen myötäjuoksijat väittävät, että ”turve on maailman pahin saastuttaja ja ilmaston pilaaja”.  Vaikka olen elänyt enimmän osan elämästäni urbaanissa ympäristössä edustan näkemystä, ettei se ole totta! Miksi? Siksi, etteivät asiat ole niin kuin väitetään.

Esimerkiksi Kiinan kolme suurinta energiayhtiötä tuottivat viime vuonna enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko Britannia, todetaan ympäristöjärjestö Greenpeacen viime heinäkuussa julkaisemasta raportista (HS 29.7.2010). Jälkipäästöt syntyvät, koska Kiinan energiatuotanto perustuu kivihiileen. Tästä johtuen Kiinan osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli jo v. 2007 yli viidesosan eli 21 % ja tahti vain kiihtyy.

Suomessa ei voida hyödyntää vesivoimaa Norjan tapaan energiatuotannossa, mutta kansalliseen omavaraisuuteen on silti syytä pyrkiä.  Suomen omavaraisuuden muodostavat suot, joita meillä on riittävästi. Maamme pinta-alasta lähes kolmasosa on suota eli yli yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Tästä määrästä on noin 13 % teknisesti ja taloudellisesti hyödyntämiskelpoista suota.

Olen useissa eri yhteyksissä korostanut turvetuotannon työllistävää vaikutusta Suomessa ja erityisesti pohjoisessa Keski-Suomessa. Olen todennut mm. maakuntavaltuustossa, että kaikissa Keski-Suomen kunnissa ei ole yliopistoa, ei keskussairaalaa, ei ammattikorkeakoulua, ei suuria teollisuuslaitoksia eikä edes ABC-myymälöitä. Tällöin arvostan niitä lukuisia pohjoisen Keski-Suomen turvealan yrittäjiä, jotka ennakkoluulottomasti ovat uskaltaneet ryhtyä yrittäjiksi, vaikka taloudelliset riskit ovat vuosittaiseen tulokseen nähden melkoiset..

Arvostan heitä myös siksi, että yrittäjäperheen lisäksi työllistyvät kymmenet muutkin kotikunnan asukkaat.  Tästä hyötyy myös yrittäjän ja työntekijöiden kotikunta verotulojen muodossa. Unohtaa ei pidä myöskään välillisiä työpaikkoja Valtrasta alkaen.

Olen – lähes naapurin miehen – Mauri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä, että ”hallituksen esittämä turvevero ohjaa polttamaan lämpökattiloissa turpeen sijasta puuta”. Tämä tullee nostamaan puun kysyntää, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia metsäteollisuudelle. Myös kotikuntani omistaman Keljonlahden kaukolämpövoimalaitoksen toimittaman energian kustannukset kohoavat merkittävästi.

Olen Pekkarisen kanssa samoilla linjoilla siitäkin, että kun turve laitetaan verolle, niin myös ydinvoimatuotanto pitää asettaa samalle viivalle eli määrätä sille eräänlainen ydinvoimavero. Onhan ydinvoimatuotanto turpeeseen nähden miljardibisnestä, josta hyötyvät jo rakentamisvaiheesta alkaen vain tietyt tahot – ja kansa maksaa.

Haluan ymmärtää pitkälti myös turvetuotannon vastustajia – lähinnä vesistöjen saastumisen suhteen, joten esitänkin, että kerättävästä turveverosta (n. 20 miljoonaa euroa) käytetään osa vesistöjen suojeluun. Saadaanhan näilläkin toimenpiteillä lisää työpaikkoja alueille, joille teollisuutta ja muita suuria yrityksiä ei saada.

KAUKO TUUPAINEN, maakuntavaltuutettu, tilintarkastaja

Jyväskylä.