Arkisto elokuu, 2012

Miksi kirjailijoita ei arvosteta?

maanantai, elokuu 27th, 2012

Keskisuomalainen, su 26.8.2012

Valtiovarainvaliokunnan Sivistys- ja tiedejaoston esityksestä lisättiin valtion tämän vuoden talousarvioon 325.000 euroa suojattujen teosten tekijöille maksettavasta lainauskorvauksesta aiheutuviin kustannuksiin. Jaosto totesi yksimielisesti, että lainauskorvauksiin varatut määrärahat ovat koko ajan olleet riittämättömät, joten jaosto esitti hallituksen 3,3 miljoonan euron määrärahaan vajaan 10 prosentin korotuksen. Mistä lainauskorvauksessa on kyse?

Lainauskorvaus on kirjailijoille suoritettava tekijäoikeudellinen korvaus kirjastoista lainatuista kirjoista, jota maksetaan kirjailijoille aiheutuvista tulonmenetyksistä. Menettely perustuu vuoden 2007 alusta voimaan tulleeseen tekijänoikeuslain muutokseen, jolla säädettiin suojattujen teosten tekijöille oikeus korvaukseen teosten lainaamisesta yleisölle yleisistä kirjastoista

Suomen kirjastoissa lainataan vuosittain noin 100 miljoonaa teosta. Norjan kirjastojen lainausmäärä on 40 miljoonaa teosta (määräraha 12,5 miljoonaa euroa), Ruotsin 90 miljoonaa (määräraha 14,7 miljoonaa) ja Tanskan 75 miljoonaa (määräraha 22 miljoonaa).

Luvut osoittavat selkeästi, ettei kirjailijoita arvosteta Suomessa muiden pohjoismaiden tapaan, joissa korvauskäytäntö on ollut jo useita kymmeniä vuosia.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi viime syksynä mietinnössään lainauskorvausmäärärahojen olleen koko niiden olemassaolon ajan riittämättömällä tasolla. Valiokunta halusikin nostaa lainauskorvauksiin varattavan määrärahan sellaiselle tasolle, että tekijät saavat kohtuullisen korvauksen teostensa lainaamisesta.

Nyt on käymässä niin, että valtiovarainministeriö ja sen johdossa oleva ministeri eivät halua lupaustensa vastaisesti, lisätä lainauskorvausten määrärahaa, vaan pitävät sen ennallaan. Onko asia ymmärrettävä niin, ettei ministeri arvosta suomalaisia kirjailijoita, eikä halua turvata heille kohtuullista korvausta tehdystä työstä?

Kirjailijoiden tekijäoikeuksista on huolehdittava samaan tapaan kuin säveltäjien, sanoittajien ja musiikin kustantajien oikeuksista, joista huolehtii Säveltäjien Tekijänoikeustoimisto Teosto ry.

Tekijänoikeusjärjestö Gramex puolestaan kerää korvaukset äänitteiden ja musiikkivideoiden käytöstä muusikoille, solisteille, kapellimestareille ja äänitteiden tuottajille.

*****

Eduskunnassa noussee syksyllä esille useita kansalaisia koskevia asioita. Minuun on otettu yhteyttä kilometrikorvauksista, vanhuuspalveluista, liikkuvan poliisin lakkauttamisesta ja pankkiverosta.

Olen ollut em. asioiden johdosta yhteydessä asiantuntijoihin, sillä kokemuksesta tiedän, ettei ole olemassa vain ”yhtä totuutta”.  Varsinkin hallituspuolueiden edustajien totuus – asiassa kuin asiassa – on usein hyvin kaukana äänestäjien tahdosta.

Yli 40 vuotta omalla autolla ajaneena tiedän, että auton käytössä maksaa muukin kuin polttoaine. Olen keskustellut useiden autoa päivittäin työssään käyttävien henkilöiden kanssa, joiden vuosittainen työajo vaihtelee50.000 kilometrinkahta puolta. Pelkästään polttoainekulu on heillä 7.000 euron luokkaa vuodessa, vakuutukset ja autovero maksavat noin 1.500 euroa, auton määräaikaishuollot, lähes viikoittainen pesu ja pesuaineet yli 3.000 euroa vuodessa. Kun näihin kuluihin lisätään rengaskulut ja kaikille tuttu auton arvon aleneminen, muodostuu vuosikuluksi noin 20.000 euroa. Korostan, että auto on omistajalleen usein työkalu, jonka on aina oltava ajettavissa, olipa sitten kuraiset sadekelit tai paukkuvat pakkaset.  Eli näpit irti kilometrikorvauksien alentamisesta.

Vanhuuspalvelulain voimaan saattaminen on vielä monen mutkan takana. On hyvä, että auttavia käsiä saadaan lisää, mutta aina täytyy muistaa myös vanhuksen hoidolliset tarpeet. Kaikki eivät ole ”samasta puusta veistettyjä”, vaan joukossa on paljon henkilöitä, jotka vaativat hoitajaltaan enemmän ns. yksilöllistä aikaa.

Lopuksi totean, että liikkuvan poliisin lopettamispuheet on haudattava ja pankkivero on syytä siirtää tulevaisuuteen, sillä kansallisena verona se ei ole mielekäs ja aiheuttaa eriarvoisuutta suomalaisten rahalaitosten välillä.

KAUKO TUUPAINEN

Kirjoittaja on valtiovarainvaliokunnan

sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja

ja perussuomalaisten kansanedustaja

Keski-Suomesta