Keski-Uusimaalehti, to 4.7.2013
Kaikki alkoi siitä, kun Suomen valtio päätti toukokuussa 2010 olla mukana Kreikan ensimmäisen, suuruudeltaan 110 miljardia euroa, lainapaketin rahoituksessa. Suomen osuus paketista oli 1,5 miljardia euroa. Silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen sai koko hallituksen mukaansa tekemään bisnestä Kreikan kustannuksella. Hallituksen tavoitteena oli tehdä miljoonatolkulla voittoa, koska Suomi hyvän luottoluokituksen maana sai markkinoilta edullista lainaa, josta Kreikka joutui maksamaan korkeaa korkoa. Kyse oli siis sijoituksesta, jolloin ei tietenkään tarvinnut puhua minkään sortin vakuuksista. Kukapa nyt huonoja sijoituksia tekisi.
Kreikan ensimmäisen 110 miljardin euron tukipaketin ”isänä” toimi ns. troikka, jonka muodostivat Euroopan Unioni EU, Euroopan keskuspankki EKP ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF.
Kolme vuotta myöhemmin troikan jäsenistä IMF myönsi tehneensä useita virheitä Kreikan tukipaketin osalta. Suurin moka oli, että vaikka Kreikka ei täyttänyt läheskään kaikkia valuuttarahaston kriteereitä, IMF myönsi varoistaan 30 miljardia euroa yhteiseen tukipakettiin. Lisäksi rahasto arvio Kreikan hallituksen mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan liian optimistisiksi.
Kreikan toisesta tukipaketista päätettiin heinäkuussa 2011. Tällöin perustettiin – myös Suomen eduskunnan enemmistön tuella – Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV), joka myönsi Kreikalle 130 miljardin euron lainan. Samanaikaisesti Kreikan lainoja annettiin anteeksi 107 miljardin euron arvosta. Suuria summia, kun niitä verrataan vaikkapa Suomen tämän vuoden talousarvioon, jonka suuruus on 54,1 miljardia euroa!
Ja sitten siirryn otsikkoasiaan. Nykyisen hallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on useaan otteeseen kertonut eduskunnassa ja muuallakin, että Suomi sai antamalleen yli 2,2 miljardin euron takaukselleen vakuudet Kreikalta. Myöhemmin on ilmennyt, että saadut erittäin monimutkaiset ”vakuudet” eivät katakaan koko takausta, vaan ainoastaan 40 % siitä. Tällöin enin osa jää ilman vakuutta. Lisäksi Suomi joutui antamaan takaukselleen 60 %:n ylitakauksen, jolle myöskään ei saatu vakuutta.
Myös puhe Kreikan antamista vakuuksista osoittautui huuhaaksi. Suomi ei tehnyt sopimusta Kreikan kanssa, vaikka Urpilainen näin kertoikin, vaan kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Tiedossa piti olla, että Kreikan valtion lainoissa on ns. panttaamattomuussitoumus, mikä takaa sen, ettei joukkolainan haltijan asema heikkene suhteessa muihin velkojiin pantilla.
Hallituspuolueiden kansanedustajat puhuvat mielellään teillä ja turuilla, että Suomen saamana vakuutena on erään kansainvälisen investointipankin sulkutilillä ”riihikuivaa rahaa” 925 miljoonaa euroa. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa, sillä tilillä ei ole sentin senttiä. Rahat on laitettu aikoja sitten kiertoon ja niitä vastaa Suomen, Ranskan, Itävallan ja Hollannin valtion velkakirjat.
Meille on myös kerrottu valtiovarainministeriön suulla, että saadulle vakuudelle (925 miljoonaa) saadaan 30 vuoden aikana 3 %:n korkotuotto eli n. 1,3 miljardia, jolloin se vastaa Suomen antamaa takausta 2,2 miljardia euroa. Näinhän ei tule käymään, koska korkotuotto on tällä hetkellä vain 0,5 % ja näyttää siltä, että korot pysyvät jatkossakin alhaisina.
Sananhelinäksi jäi niin pääministeri Kataisen kuin valtiovarainministeri Urpilaisen viimekesäinen vakuuttelu, ettei Kreikan hätärahoituksen ehtoja tulla huojentamaan. Kuinkas kävikään? Tämän vuoden toukokuussa eduskunnan enemmistö päätti pidentää Suomen ERVV:n varainhankinnalle antamaa valtiontakausta. Kreikan luottojen takaisinmaksua lykättiin 15 vuodella ja samalla maa vapautettiin korkojen maksusta 10 vuodeksi.
Tällä päätöksellä sidottiin tulevien kansanedustajien kädet vuosikymmeniksi, sillä Kreikan luottojen laina-aikaa on pidennetty vuoteen 2058 ja Suomen antama takaus on voimassa vuoteen 2070 asti.
Totta kai ERVV:n saamat luotot erääntyvät sopimuksen mukaisesti ja korotkin on maksettava ajallaan, mutta ei hätää, sillä Suomi ja muut takaajamaat huolehtivat osakeyhtiön rahoituksesta sitoumustensa mukaisesti ja kansa maksaa.
Sanomattakin on selvää, ettei Kreikka koskaan selviä veloistaan, joten troikka (EU, EKP ja IMF) joutuu jatkuvasti pelastamaan valtion suoritustilalta ja konkurssilta.
Lopuksi totean, ettei Suomen saamalla ”vakuudella” ole käytännössä mitään arvoa. Vakuus laukeaa vain silloin, jos Kreikka rikkoo sopimusehtoja. Sen ei tarvitse näin tehdä, koska EU-maat mielellään muuttavat Kreikka-lainojen sopimusehtoja, kuten jo on tehtykin. Laina-aikoja saatetaan pidentää hamaan tulevaisuuteen ja korkoja ei peritä lainkaan. Menettely ei riko sopimusta, joten Suomi jää nuolemaan näppejään vakuuksienkin osalta.
Tämä ei tietenkään ole kansalaisten huijausta, koska eduskunnan enemmistö on menettelyt siunannut. Olen kuitenkin asiasta tiukasti eri mieltä, mutta ketäpä se hyödyttää.
KAUKO TUUPAINEN
kansanedustaja,
valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)
Jyväskylä