Keskisuomalaisen mielipidesivulla ti 20.6.2017
Jyväskylässä pidetty Perussuomalaisten XII Puoluekokous on herättänyt vilkasta keskustelua mediassa. Syytä onkin, sillä kokouksen valinnat eivät tyydyttäneet kaikkia kokoukseen osallistuneita. Junttausta on harrastettu, mutta sitähän tehdään kaikissa puolueissa niin puolueen johtoon pyrkivien kuin heidän vastustajiensa toimesta.
Uutta ei ole sekään, että puolueen sisällä tapahtuu – jäsenten erimielisyydestä johtuvaa -hajaantumista. Oman yli 50-vuotisen urheilu-, ay- ja puoluetoimintani aikana on erimielisyyttä ollut TUL:n, SAK:n, SDP:n ja SMP:n keskuudessa. Jäsenistö on ollut aikansa hajallaan, mutta sopu on aina löytynyt.
Hajaannusta näyttää tulleen myös perussuomalaisten keskuuteen. Tuore puheenjohtaja Jussi Halla-aho joukkoineen valtasi perussuomalaisten puheenjohtajiston, joskin puolueen sääntöjen mukaisesti. Menettely ei ollut tyylikäs, mutta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, sanoo vanha sananlaskukin.
Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja on älykäs mies, vaikka hän on leimaantunut ns. yhden asian (maahanmuuton) vastustajaksi. Seurattuani neljän vuoden ajan Jussin toimintaa Eduskunnassa, uskon hänestä löytyvän potentiaalia toteuttaa myös ”vanhaa soinilaisuutta”, puolueemme sääntöjen mukaisista päämääristä ja tavoitteista.
Sääntöjen toisen pykälän mukaan perussuomalaisten tarkoituksena on huolehtia mm. lapsiperheistä, eläkeläisistä, työttömistä, opiskelijoista, pienipalkkaisista toimihenkilöistä ja työntekijöistä, pien- ja perheyrittäjistä sekä maa- ja metsätalouden harjoittajista.
Täytyy rehellisesti myöntää että lähes kaikki em. asiat puuttuvat nykyisestä hallitusohjelmasta, jonka perussuomalaisten puoluehallitus ja eduskuntaryhmä hyväksyivät pari vuotta sitten. Tästä syystä persujen gallup-kannatus jämähti pysyvästi alle kymmenen prosentin.
Lopuksi totean, että maltti on valttia myös puoluepolitiikassa. Siksi aion jatkaa ps:n jäsenenä ja luotan siihen, että uusi puoluejohto kykenee palauttamaan kansalaisten luottamuksen puolueeseen ja ennen kaikkea huolehtimaan niistä tavoitteista, joista puolueen, piirijärjestöjen ja paikallisyhdistysten säännöissä mainitaan.
Haluan ymmärtää heitäkin, jotka ovat puoluekokouksen päätösten johdosta menettäneet ”poliittisen kotinsa”, mutta se on kuitenkin pientä verrattuna meihin, jotka olemme menettäneet lapsuuden kotimme ja joutuneet lähtemään evakkoon kauniista Karjalasta.
KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä