Turpeen tuottaminen puhuttaa!

Palokka-lehti ja Viiden Kunnan Sanomat to 17.4.2008:

Olen hiljattain järjestänyt valtuustoryhmäni toimesta pari avointa yleisötilaisuutta, joissa ovat alustajina vierailleet sekä paikallisen energiayhtiön (Jyväskylän Energia Oy) että Espoossa pääkonttoria pitävän Fortumin johtohenkilöt. Yleisömenestyskin on ollut kiitettävä. Näissä tilaisuuksissa on minulta tivattu kantaa turpeeseen ja sen polton aiheuttamiin päästöihin.

Oma näkemykseni turpeen käyttöön on myönteinen kahdestakin syystä. Ensinäkin sen työllistämisvaikutus Keski-Suomessakin on huomattava: 200 välitöntä ja saman verran välillisiä työpaikkoja.

Olen mm. maakuntavaltuuston kokouksissa todennut useampaakin kertaan, ettei jokaisessa keskisuomalaisessa kunnassa voi olla suuria teollisuuslaitoksia, yliopistoa, ammattikorkeakoulua, keskussairaalaa, suuria kauppakeskuksia eikä vielä edes ABC-myymälää. Tällöin on hyvä, pelkästään maakunnan asuttamisenkin takia, että työpaikkoja luodaan sinne, missä se on mahdollista. Tällaisia kuntia on pohjoisessa Keski-Suomessa mm. Karstulan, Kyyjärven ja Pylkönmäen seudut, joissa paikalliset urakoitsijat työllistävät paitsi oman perheensä myös muita kunnan asukkaita.

Onhan kokonaisuuden kannalta hyvä, että kuntalaiset saavat asua kotiseudullaan, tehdä siellä töitä ja maksaa veronsa kotikuntaan, joka puolestaan järjestää kuntalaisille heidän tarvitsemansa palvelut.

Toiseksi: soita Suomessa riittää ikuisiksi ajoiksi. Suomen pinta-alasta on kolmasosa eli 9 miljoonaa hehtaaria suota, josta Geologian tutkimuskeskuksen mukaan teknisesti ja taloudellisesti hyödyntämiskelpoista suota on 1,2 miljoonaa hehtaaria eli lähes 14 prosenttia koko suopinta-alasta.

Keski-Suomessakin on suoalaa riittävästi (380.000 ha), joten pelko siitä, että turvemiehet menisivät luonnontilassa oleville soille, on aiheeton.

Luonnonsuojelijat vastustavat turpeen polttoa energialähteenä sillä, ettei se ole ns. uusiutuva luonnonvara ja että polttaminen aiheuttaa liikaa päästöjä. Turve luokitellaan kuuluvaksi ns. fossiilisiin polttoaineisiin, joskin Suomen hallitus on jo pitkään kantanut huolta turpeen asemasta energiamarkkinoilla ja haluaa varmistaa sen kilpailukyvyn erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP) fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna (kivihiili ja öljy).

Kansallinen määritelmä turpeelle on, että se on hitaasti uusiutuva biomassapolttoaine. Kansainvälisestikin, hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n toimesta turve on hyväksytty omaksi polttoainekategoriakseen pois fossiilisten polttoaineiden joukosta.

Luonnonsuojelijat ja eräät muutkin turpeen käytön vastustajat, eivät halua myöntää sitä tosiasiaa, että suopellot ja ojitetut suot tuottavat haihtuessaan kaksikymmentä kertaa enemmän hiilidioksidia (CO2) kuin normaalit turvesuot. Ojittamattomien soiden kasvihuonepäästöjen määrä on niin suuri (12 miljoonaa tonnia), että se vastaa Kioton ilmastosopimuksessa Suomelle asetettuja päästövähennyksiä. Olisikin järkevää, että nämä suot otetaan turvetuotantoon ja sen jälkeen niille istutetaan puuta tai jotain muuta, esimerkiksi ruokohelpiä. Tämän jälkeen istutetut suot toimisivat hiilidioksidinieluina eli ilman puhdistajina. Samaan tapaan kuin kotikyläni – Jyväskylän – Harju toimii ”kaupungin ilmaa puhdistavina keuhkoina”.

Kauko Tuupainen, kaupunginvaltuutettu, PerusÄssä, Jyväskylä