PS- ja Uusi Suomi Blogit pe7.6. ja Keski-Uusimaa lehti la 8.6.2024
Katselin viime torstaina (6.6.) TV 1:n ”Suurta vaalikeskustelua” ja totesin, että se oli melkoinen fiasko. Syy ei ollut paneelin vetäjän Petri Raivion, vaan lähinnä oppositiota edustavien naisten, joilta puuttuivat tyystin politiikan pöytätavat.
Hyviin pöytätapoihin kuuluu, että kuunnellaan rauhallisesti mitä muilla on sanottavaa, eikä keskeytetä heitä typerillä välihuudoilla. ”Parhaiten” härinnässä kunnostautui ”aina käsi pystyssä” Andersson, joka käytti lukuisia puheenvuoroja omalla luvallaan.
Sen sijaan miespuoliset osanottajat malttoivat kuunnella rauhallisesti muiden esityksiä ja olivat äänessä vasta luvan saatuaan. Heistä parhaiten onnistui Lindman.
Yksi keino panelistien puheenvuorojen hillitsemiseksi olisi vanhakantainen äänieristetty ”koppijärjestelmä”, jossa panelistit olisivat omissa oloissaan ja puhuvat vasta sitten kun puheenjohtaja antaa siihen luvan. Tällöin jokainen saa vastata tehtyyn kysymykseen ilman muiden panelistien häirintää. Mallina esimerkiksi Jenni Poikeluksen vetämä ”Hengaillaan kilpailu”.
Positiivisena asiana totean vaalikeskusten ajankäytön, jossa hallituksen neljä edustajaa saivat puheaikaa – viisi minuuttia ennen lähetyksen päättymistä – 40 minuuttia 27 sekuntia ja viisi opposition edustajat 46 min 23 sekuntia.