Arkisto : ‘Mielipidekirjoitukset’ Category

Vielämuutama sana työeläkkeistä

lauantai, 28 maaliskuun, 2020

Keski-Uusimaa lehti la 28.3.2020

Olen otettu kun Tuusulan aktiivinen eläkeläinen Jori Porspakka tarttui kynään ja otti kantaa aiempaan kirjoitukseeni (K-U 15.3) työeläkkeiden jälkeenjääneisyydestä. Kiistän kuitenkin unohtaneeni mitään. Kirjoitukseni ”punainen lanka” oli laajentaa nimimerkki Papan esille nostamia asioita.

Olen tietoinen, että EU:n määrittämän köyhyysrajan alapuolella elää tällä hetkellä yli 430 000 suomalaista.  Olen myös tietoinen, että Kimmo Kiljusen 24.3.2016 tekemän ”Kansalaisaloite työeläkeindeksin palauttamisesta palkkaindeksiksi”, allekirjoitti 85 337 kansalaista. Aloite tyrmättiin kaikkien eduskuntaryhmien toimesta ensin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja myöhemmin eduskunnassa.

Otin päätöksiin kantaa julkisesti kirjoittamalla 1.12.2017 muutamissa lehdissä mm. seuraavaa: ”Tunsin myötä häpeää perussuomalaisia kohtaan, kun he yhtyivät kokoomuksen ja keskustan näkemykseen. siitä että ”Rahastojen tuotot ovat jo käytössä eläkkeiden maksussa. Jos rahastoja ryhdytään syömään nykyistä nopeammin, on edessä ennen pitkää eläkemaksujen korotus tai eläke-etuuksien pieneneminen”.

Kansanedustajat eivät tienneet, ettei työeläkerahastoja ole käytetty kertaakaan eläkkeiden maksuun, vaan pari-kolme kertaa on eläkkeiden maksuun osoitettu myös rahastojen sijoitustuottoja, joten rahastot ovat jatkaneet kasvuaan vuosikymmenestä toiseen.

Minulla on käsitys, että kaikki puolueet vastustivat Kimmo Kiljusen alullepanemaa kansalaisaloitetta siksi, kun hän oli asettunut demarien eduskuntavaaliehdokkaaksi. Politiikka on raadollista.

Edellä esittämääni ajatusta poliittisesta raadollisuudesta tukee sekin, että Kiljusen myöhemmin eli 3.9.2019 tekemää lakialoitetta tuki vain 9 kansanedustajaa, joista neljä demaria.  Ritva ”Kike” Elomaan aloite sai taakseen sentään 25 allekirjoittajaa.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen

Työeläkkeiden jälkeen jäämisen taustoja

sunnuntai, 15 maaliskuun, 2020

Keski-Uusimaa-lehti su 15.3.2020

Nimimerkki Pappa otti 11.3. tämän lehden Tekstiviestit-palstalla kantaa ns. eläkeleikkurin poistamisesta. Olen nimimerkin kanssa asiasta tismalleen samaa mieltä.

Kun voimassa oleva työeläkelaki tuli voimaan heinäkuussa 1962, niin sen tarkoituksena oli säilyttää eläkeläisen tulotaso tulevaisuudessa samalla tasolla kuin se oli eläkkeelle jäämishetkellä eli 60 % palkasta. Työeläkkeet nousisivat vuosittain samalla prosentilla kuin palkatkin. Onhan työeläke tavallaan ”myöhennettyä palkkaa” samaan tapaan kuin vaikkapa S-Kaupan bonus on myöhennettyä alennusta.

Tätä autuutta kesti aina vuoteen 1977 asti, jolloin Eduskunta muutti maksuperustetta siten, että työeläkkeiden korotuksista palkkojen nousun osuus oli 50 % ja hintojen osuus samoin 50 %.  Puhuttiin ns. puoliväli-indeksistä.

Varsinainen heikennys tapahtui v. 1995, jolloin Paavo Lipposen hallitus säikähti ns. suurten ikäluokkien eläköitymistä ja muutti eläkkeiden maksuperusteita siten, että niiden korotukset perustuivat 20 % palkkojen tarkistuksiin ja 80 % hintojen nousuun. Menettely sai ns. taitetun indeksin nimen.

Tässä on Papan esille nostama suuri vääryys. Esimerkiksi vuosina 1995 – 2018 palkat nousivat 95,5 %, mutta työeläkkeet vain 48,8 % eli eläkkeiden jälkeen jääneisyys oli 46,7 prosenttiyksikköä.

Kuten Pappa totesi, työeläkerahastot ovat kasvaneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Kun vuonna 1996 rahastojen suuruus oli 36 miljardia, niin viime vuoden lopussa rahastoissa oli 210 miljardia euroa. Rahastojen kasvu oli siis 583,3 %! Kasvu johtui lähinnä ulkomaisista sijoitustuotoista, jotka olivat viimeisen 20 vuoden aikana keskimäärin 7,5 miljardia euroa vuodessa.

Olen esittänyt kansanedustajille, että jos esimerkiksi työeläkkeiden tarkistuksiin käytettäisiin vuosittain 2,5 miljardia euroa, niin valtion, kuntien ja seurakuntien verotulot kasvaisivat lähes miljardin. Siitä huolimatta rahastot jatkaisivat kasvuaan – kansainvälisistä sijoitustuotoista johtuen – keskimäärin viisi miljardia euroa vuodessa.

Esityksestäni johtuen valtion tulot kasvaisivat ja menot pienenisivät, koska eläkeläisten lisääntynyt ostovoima kasvattaisi myös ALV-tuloja ja vähentäisi KELAn maksamia toimentulomenoja.

Eläkeläisillä ei mene Suomessa kovinkaan hyvin. Esimerkiksi 80 vuotta täyttäneitä on tällä hetkellä noin 300 000 ja heidän eläkkeensä on bruttona keskimäärin 1 100 euroa kuukaudessa. Kun siitä vähennetään verot, asumiskustannukset ja jokapäiväinen leipä, niin moni joutuu päivittäin miettimään ostaako ruokaa vaiko lääkkeitä.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä on kaksi lakialoitetta ns. taitetun indeksin muutokseksi. Ne ovat kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sdp) lakialoite (7/2019 vp) ja kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaan (ps) lakialoite (9/2019 vp). Toivon, että tämän kirjoitukseni lukeneet eläkeläiset ottaisivat yhteyden omiin edustajiinsa Eduskunnassa ja kehottaisivat heitä tutustumaan aloitteisiin ja tekemään tarpeelliset johtopäätökset niiden suhteen.

KAUKO TUUPAINEN, eläkeläinen, talousneuvos

Vetoomus Eetu ry:n johdolle

maanantai, 2 maaliskuun, 2020

Keski–Uusimaa lehti su 1.3.2020

Poliittisten puolueiden ”yhteistyökumppaneina” toimivat eläkeläisjärjestöt (Eläkeliitto ry, Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto ry, Kansallinen Senioriliitto ry, Kristillinen Eläkeliitto ry ja Svenska pensionärsförbundet rf.) perustivat 20.5.2006 Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU ry:n.

EETU ry on rekisteröity yhdistys, jonka pitäisi edustaa noin 300 000 eläkeläistä. Yhdistys väittää, että sillä on toimivat ja vahvat yhteiskunnalliset suhteet niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Se väittää myös vahvistavansa eläkkeensaajien edunvalvontaa toimiessaan jäsenjärjestöjensä yhteistyöelimenä. Haluankin kysyä näin julkisesti, miten yhdistys on toiminut jäsentensä hyväksi?

Otanpa vain yhden esimerkin, joka koskee työeläkeläisten ”kirosanaa” taitettua indeksiä. Asia on ollut esillä Eduskunnassakin useaan otteeseen.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 22.12.2011 silloisen ministerin Paula Risikon (kok) toimesta työryhmän arvioimaan työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutostarpeita. Työryhmän loppuraportti valmistui 9.1.2013. Työryhmässä EETU ry:tä edustivat järjestöpuheenjohtaja Matti Hellsten ja järjestöpuheenjohtaja Jouni Mykkänen.

Reippaan vuoden pohdiskelun jälkeen työryhmä totesi, ettei se esitä nykyiseen työeläkkeiden tarkistusmenettelyyn muutoksia. Tähän ratkaisuun eivät EETU ry:n edustajat tyytyneet, vaan he esittivät, että eläkkeiden tarkistuksessa ryhdytään käyttämään indeksiä, jossa palkkatason muutoksen paino on 30 % ja hintatason nousun paino 70 %. Lisäksi he esittivät, että indeksitarkistus tehdään kahdesti vuodessa saman mallin mukaan, joka oli käytössä vuosina 1977–1984.

Tähän EETU ry:n edustajien esitykset jäivätkin. Nyt olisi yhdistyksen syytä skarpata, sillä sosiaali– ja terveysvaliokunnan käsittelyssä on kaksikin lakialoitetta ns. taitetun indeksin muutokseksi. Ne ovat kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sdp) lakialoite 7/2019 vp ja kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaan (ps) lakialoite 9/2019 vp.

Nyt olisi EETU ry:n otettava yhteys taustaryhmiinsä (kesk., vas., sdp, kok, kd ja rkp) ja vaadittava niitä toimimaan työeläkkeellä olevien kansalaisten tahdon mukaisesti.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen
Jyväskylä

Puhutaan Alvasta

perjantai, 31 tammikuun, 2020

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla, pe 31.01.2020

Jyväskylän kaupungin omistaman energiayhtiön (ALVA Oy) osakkeiden myynnissä ei ole kyse pelkästään vesilaitoksesta. Yhtiön tase lähentelee tuhatta miljoonaa euroa ja sen omistuksessa on mm. kaksi suurta lämpövoimalaa (Keljon- ja Rauhanlalahti) sekä neljä öljyllä toimivaa varalämpövoimalaitosta (Kuokkala, Savela, Varikko ja Rauhanlaht)i.

Kaukolämpöverkostoa on kantakaupungin alueelle rakennettu 482 kilometriä sekä Tikkakoskelle 9,9 km ja Korpilahdelle 8 km.  Erikokoista sähköverkostoa on – maan alla – 1 342,4 km, josta 0,4 kv:n osuus on 70,6 %.

Asukkaillemme tärkeä vesilaitos ja sen verkosto on myös hinnakas, sillä onhan sitä rakennettu Jyväskylään, maalaiskuntaan ja Korpilahdelle vuosien saatossa yhteensä 2 073 km, josta puhtaan veden osuus on 866 km, jäteveden 882 km ja hulaveden 325 km.

Yksityiskohtaisempia tietoja taseesta sekä ALVA-yhtiön osakkeiden myynnistä saavat kaupunkilaiset torstaina 6.2.2020 klo 17.00 alkaen Kaupunginkirjaston Unonsalissa. Tilaisuuden alustajana toimii kaupunginjohtaja Timo Koivisto, kommentoimassa Jyväskylän suurimpien valtuustoryhmien ”kellokkaat”.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Populismin syvin olemus

lauantai, 25 tammikuun, 2020

Perussuomalainen-lehden Blogi 17.1. ja Keski-Uusimaa lehti 29.2.2020

Vaikuttaa siltä, etteivät kaikki ymmärrä sitä, mitä populismi tarkoittaa. Alun alkaen ”populismi” oli vuonna 1929 syntynyt ranskalainen kirjallinen suuntaus, joka kuvasi kansanelämää realistisesti.

Populismi on kansan suosioon perustuva demokratiakäsitys, jonka vastakohta on elitistinen eli byrokraattinen demokratia, jota mm. kok, sdp ja kepu harrastavat.

Populistisen demokratian mukaisesti kansalaiset haluavat edustajikseen henkilöitä, jotka ajattelevat asioista samaan tapaan kuin he itse ajattelevat. Kansalaisilla ja perussuomalaisilla on useista asioista samankaltaiset näkemykset, mielipiteet ja kokemukset. Sen osoittaa selkeästi persujen tämänhetkinen gallup-kannatuskin.

Nykyisten vallanpitäjien (lue: hallitus) harrastama elitistinen eli byrokraattinen demokratia lähtee siitä, että he ovat tietävinään, mitä kansa haluaa. He käyttävät mielellään eri alojen asiantuntijoita ja kalliita konsultteja todistaakseen kansalaisille olevansa oikeassa.

Kun hallituksessa istuvien ministerien poliittinen kokemus on melko ohutta, he joutuvat ammentamaan tietonsa kymmeniltä erityisavustajilta ja valtiosihteereiltä. Toisaalta hyvä niinkin, muuten valtiolla menisi nykyistäkin kehnommin.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen
Jyväskylä

Energiayhtiöllä ei mene niin huonosti kuin on kerrottu

perjantai, 3 tammikuun, 2020

Keskisuomalainen, to 2.1.2020

Kuten Keskisuomalaisen uutisoinnista on ilmennyt, Jyväskylän kaupunki on myymässä omistamansa energiayhtiön osakkeita. Eräänä syynä on pidetty yhtiön pitkäaikaisten lainojen määrää ja niistä aiheutuvia riskejä tulevaisuudessa.

Tilanne ei kuitenkaan ole ollut kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta niin paha kuin taseiden perusteella näyttää. Siksi lyhyt katsaus menneisyyteen:

Jyväskylän Energia Oy perustettiin kaupunginvaltuuston kokouksessa 11.11.1996. Perustamisen jälkeen allekirjoitettiin kauppakirja kaupungin ja yhtiön välillä 30.12.1996. Kauppakirjan mukaan kaupunki myi omistamansa energialaitoksen verkostoineen perustetulle yhtiölle 520 miljoonalla markalla (87,458 M€).

Kauppahinta hoidettiin siten, että yhtiön maksettavaksi siirrettiin kaupungin lainoja 200 Mmk (33,638 M€) ja kaupunki merkitsi liikkeelle laskemansa 320 Mmk:n (53,820 M€) debentuurilainan, jonka koroksi omistaja määräsi 7,8 %.

Myöhemmin yhtiölle pakkomyytiin kaupungin vesilaitos (Jyväskylän Vesi) räikeään150 miljoonan euron ylihintaan. Kaupunki myönsi yhtiölle saman suuruisen lainan 5,9 %:n korolla.

Toteutettujen kuntaliitosten jälkeen yhtiö joutui ostamaan myös Jyväskylän maalaiskunnan ja Korpilahden vesilaitokset huikeaan 63 miljoonan euron ylihintaan, jonka kaupunki lainotti perien jälleen korkoa 5,9 %. Sanon räikeään, koska kaupungin omien pitkäaikaisten lainojen painotettu keskikorko oli tuolloin vain 3,01 %.

Ei energiayhtiöllä mene niin huonosti kuin julkisuudessa on kerrottu. Konsernin vuoden 2018 voitto oli 9,990 M€. Sitä ennen oli omistajalle (kaupunki) maksettu korkeakorkoisen debentuurilainan korkoa 8,9 M€ ja osinkoja 4 M€.

Jos ja kun energiayhtiön 30 osakkeesta osa myydä sijoittajalle, niin ennepitkää myydään kaikki osakkeet ja tapetaan ”lypsävä lehmä”. Kun Joulupukkia ei ole, niin ostaja saattaa perustaa tyttärekseen holding-yhtiön, mikä ostaa velkarahalla osakkeet. Tämän jälkeen Holding-yhtiö fuusioidaan Alvaan ja kaupunkilaiset joutuvat maksamaan kolmannen kerran vuonna 1902 perustetun energiayhtiönsä.

Kun kaupungin myöntämä korkeakorkoinen debentuurilaina erääntyy maksettavaksi 29.12.2020, niin se kannattaa maksaa pois halpakorkoisemmalla lainalla ja säästää samalla noin 6 M€ vuodessa.

Säästö voi olla suurempikin, sillä saahan valtiokin lainaa ns. nollakorolla. Olisiko syytä pyrkiä myös konvertoimaan (muuttaa halpakorkoisemmiksi) muutkin yhtiön lainat?

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Olisiko kunnallisvero syytä muuttaa progressiiviseksi?

torstai, 12 joulukuun, 2019

Palokka-lehti to 12.12.2019:

Suomessa on viime vuosina puhuttu kunnallisverotuksen oikeellisuudesta. Syytä onkin, sillä nykyinen verotuskäytäntö on kaukana kuntalaisten oikeudenmukaisesta verotuksesta. Kunnallisveroa on syytä periä kuntalaisten maksukyvyn mukaisesti.

Useat kunnat nostavat vuosittain perimiään taksoja, tariffeja ja kiinteistöverojaan pitääkseen kunnallisveroprosentin tietoisesti alhaalla. Myös yrityksiä omistavat kunnat nostavat niistä vuosittainen merkittäviä osinkoja, jotka näkyvät yrityksen veloittamissa myyntihinnoissa.  Menettely ei tee oikeutta pienituloisille eläkeläisille, työttömille eikä muille vähävaraisille.

Kun puhutaan liennytyksestä, niin mielestäni parasta olisi pieni- ja keskituloisten kansalaisten nettotulojen lisääminen. Tämä onnistuisi muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi. Ei ole oikein, että Manner-Suomen korkeimmilla kunnallisveron kunnilla Haapajärven, Honkajoen ja Jämijärven (22,50 %) ja halvimman Kauniainen (17,00 %) perittävän kunnallisveron ero on 5,5 prosenttiyksikköä.

Edustan näkemystä, että jos palkka tai eläke on vaikkapa 30 000 euroa vuodessa, niin siitä maksettaisiin saman suuruinen vero kunnalle, olipa verovelvollisen asunto, Helsingissä, Jyväskylässä, Jämijärvellä, Järvenpäässä tai Kurikassa.

Valtionverotuksen alaraja on tällä hetkellä 17 600 euroa. Vastaavan kaltainen alaraja tulisi asettaa myös kunnallisverotukseen. Se voisi olla suuruusluokkaa 13 600 euroa, jolloin esimerkiksi omaishoitajat ja muut todella pienituloiset saisivat nykyisen palkkatulonsa verottomana.

Kunnallisverotuksen progressiivisuuden myötä siirtyisimme kohti oikeudenmukaisempaa verotusta, perusteena verovelvollisen tulot eli todellinen maksukyky. Tämä edellyttää kuntien verotuskäytännön radikaalia muutosta. Olen tietoinen, että verotuksen efektiivisyydestä johtuen, myös kunnallisverotus on jo nyt osittainen progressiivinen, joten siirtymistä astetta ylöspäin eli täydelliseen progressiivisuuteen on syytä harkita.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen
Jyväskylä

Mistä on kyse JE-kaupoissa?

perjantai, 1 marraskuun, 2019

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla pe 1.11.2019

Valtuutetut: ”Nähkää metsä puilta”

Jyväskylän kaupungin sähkölaitos perustettiin 23.4.1902 eli se on saanut toimia kaupunkilaisten sähkön toimittajana jo 117 vuotta.  Myöhemmin yhtiö on huolehtinut myös kaupunkilaisten kaukolämmöstä ja vesihuollosta useiden vuosien ajan.

Jyväskylän Energia Oy perustettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä 11.11.1996 ja sen ensimmäinen hallitus valittiin 9.12.1996, jonka jälkeen osallistuin hallituksen työskentelyyn vuosina 1997–2000. Tässä roolissa sain puolustaa yhtiön olemassaoloa useita vuosia. Olihan yhtiöittämisen päätarkoituksena myydä yhtiön osakkeet ulkopuoliselle sijoittajalle. Asiaa ajoi voimakkaasti silloinen virkamies- ja luottamusmiesjohto.

Energia-liikelaitoksen myynti oli julkisuudessa jo 1990 luvulla, jolloin käytiin voimakasta kädenvääntöä kaupungin ja maalaiskunnan yhdistämisestä. Maakuntalehti Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen ja kunnallistoimittaja Jorma Rahkonen kirjoittivat kesäkuun 1994 kommenteissaan, että jos Jyväskylän Energialaitos myydään, niin saaduilla rahoilla kuitattaisiin kaupungin velkoja. Menettely edistäisi toimittajien mukaan kuntaliitosta kaupungin ja maalaiskunnan välillä.

Myyntiä vastusti voimakkaasti myös edeltäjäni eli Energialaitoksen hallituksen puheenjohtaja Raimo Sopo. Hän oli kirjoittanut Keskisuomalaiseen jo 15.4.1994 mm. seuraavaa: ”Keskisuomalaisen esille nostama kauppa-ajatus lienee tulkittava siten, että kaupungin tulisi myydä koko energialaitoksensa sähkö- ja lämpöverkkoineen Keski-Suomen Valolle. Samalla siirtyisi 90 vuotta jyväskyläläisten määräysvallassa ollut energiahuolto Saarijärvellä pääkonttoriaan pitävän yhtiön tai jonkun muun omistajan komentoon.”

Kirjoitin Keskisuomalaiseen 3.5.1996 mielipidekirjoituksen otsikolla ”Jyväskylän Energiaa ei pidä myydä”. Totesin mm. seuraavaa: ”Viime päivinä ovat eräät Jyväskylän kaupungin johtavat virkamiehet ja porvarilliset poliitikot kilvan vaatineet, että kaupungin on luovuttava Jyväskylän energialaitoksesta. Perusteluksi he ovat sanoneet, että kaupunki pääsisi kerta heitolla eroon huomattavasta osasta suurta lainataakkaansa.”

Kuten aiemmin totesin, energialaitoksen yhtiöittämisen päätarkoitus oli yhtiön osakkeiden myynti. Ostajaehdokkaina oli useita kansainvälisiä energia-alan yhtiöitä sekä IVO Oy. Myyntiä varten oli 12.1.1998 kutsuttu koolle kaupunginvaltuuston kokous, jonka alussa puheenjohtaja Marja-Leena Viljamaa totesi, että koska kaupunginhallitus oli peruuttanut 29.12.1997 tekemänsä myyntipäätöksen, asia poistetaan valtuuston listalta. Tähän päättyi ensimmäinen yritys myydä energiayhtiömme

Nyt on julkisuuteen putkahtanut paitsi energiayhtiön myyntiä edeltänyt nimenmuutos, myös yhtiön osakkeiden osittainen myynti. Nyt olisi valtuutettujen ”nähtävä metsä puilta” eli tajuttava mistä on kyse.

Kansalaiset kritisoivat voimakkaasti maamme hallituksen toimia myydä kansallisomaisuuttamme valtion menojen kattamiseksi. Olen samaa mieltä, siksi vastustan edelleenkin kaupunkilaisten jo kahteen kertaan maksaman Jyväskylän Energia Oy:n osakkeiden myyntiä. Miksi? Siksi, että sanomattakin on selvää, että vähemmistöosakas vaatii sijoittamalleen pääomalle korkeaa korkoa osinkojen muodossa. Tämä vaikuttaa suoraan kaikkien energiayhtiön perimien taksojen ja tariffien hinnoitteluun.

Mielestäni ei ole oikein eikä kohtuullista, että ns. vähäväkinen kansa maksaa korotettuja hintoja saman suuruisina kuin ns. parempipalttoiset. Kysehän on ns. piiloverottamisesta, mikä koskee pienituloisia eläkeläisiä, työttömiä ja toimeentulotuen varassa kituuttavia kaupunkilaisia.

Maalaamatta pirua seinälle tulee mieleeni, että saatavilla sadoilla miljoonilla saatetaan rahoittaa Hippos 2020 investointia, kun päärahoittajat ovat kateissa.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Perustuslakituomioistuin tarvitaan myös Suomeen

sunnuntai, 27 lokakuun, 2019

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla su. 27.10.2019 ja Keski-Uusimaa-lehti to. 31.10.2019

Olen eri yhteyksissä törmännyt kysymykseen, miksei Suomessa ole Perustuslakituomioistuinta? Ihmettelen samaa? Useimmissa Euroopan maissa kyseinen toimielin on. Poikkeuksen tekevät vain Pohjoismaat, Iso-Britannia ja Hollanti.

Suomessa kyseisen tuomioistuimen tehtävät on annettu eduskunnan nimeämälle 17 jäseniselle perustuslakivaliokunnalle, jonka jäsenistä – tällä hetkellä – puolet ovat pääsääntöisesti lakiasioihin perehtymättömiä, ensimmäisen kauden kansanedustajia. Moinen menettely, jossa kansanedustajien säätämien lakien perustuslaillista oikeellisuutta valvovat samaiset edustajat, on harvinaista koko maailmassa.

Entisenä tilintarkastajana olen usein joutunut ottamaan kantaa erilaisten yhteisöjen jäsenten esteellisyys- ja jääviyskysymyksiin, joten eduskunnan nimeämän perustuslakivaliokunnan toiminta ”omien päätösten valvojana” mietityttää minuakin.

Tiedän, että eduskunnassa on tällä hetkellä 17 valiokuntaa ja valtiovarainvaliokunnassa vielä kahdeksan erillistä jaostoa, joissa käsitellään ”eduskuntaan matkalla olevia” laki- ja budjettiesityksiä. Mielestäni olisi kuitenkin oikein ja kohtuullista, että Suomen perustuslain noudattamiseen liittyvä ennakkovalvonta olisi alan ammattilaisten käsissä.

Eräänä heikkoutena pidän myös sitä, että nykymuotoisen perustuslakivaliokunnan kokoonpano vaihtuu aina neljän vuoden välein eli eduskuntakausittain, jolloin vaihtuvuus myös valiokunnassa on merkittävä.

Kun perustuslakivaliokunta käyttää myös eräänlaista ”tuomiovaltaa” päätöksissään, olisi se rinnastettava perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaisesti ”tuomiovaltaa käyttävään riippumattomaan tuomioistuimeen”, jollainen perustuslakituomioistuin olisi.

KAUKO TUUPAINEN
ex. tilintarkastaja, talousneuvos
Jyväskylä

Kuokkalaan oma ”kylätalo”

perjantai, 4 lokakuun, 2019

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla pe 4.10.2019:

Kylätalot henkivät maaseudun elinvoimaa, otsikoi varapäätoimittaja Inkeri Pasanen  kolumnissaan (KSML 27.9.2019). Kirjoituksen ”punainen lanka” oli erinomainen ja vieläpä ajankohtainenkin. Kuokkalan asukasyhdistyksen ja kaupungin järjestämässä tilaisuudessa muutama päivä sitten keskusteltiin vilkkaasti alueelle jo vuonna 1987 luvatusta ”Kuokkalatalosta” ja sen tulevasta kohtalosta.

Entinen Petäjäveden kunnanjohtaja ja nykyinen kulmakunnan asukasaktiivi Tarmo Tiihonen toi tilaisuudessa esille niin omia kuin kulmakunnan muidenkin asukkaiden näkemyksiä yhteisten kokoontumistilojen tarpeellisuudesta.

Hän ihmetteli mm. sitä, miksi Kuokkala-talon tontti halutaan muuttaa yhdeksän korkean kerrostalon tontiksi antamalla tontille lähes 9 000 k-m2 rakennusoikeutta. Hän ihmetteli myös virkamiesten operoimaa kaavan muutoshanketta ja sitä miksi kaavamuutoksesta ei ole keskusteltu aiemmin asukasyhdistyksen edustajien ja muiden asukkaiden kanssa?

Olen hänen kanssaan tismalleen samaa mieltä

Jos ja kun Kuokkala-talohankkeesta luovutaan, niin mielestäni yli 18 000 asukkaan kaupunginosa vaatii Inkeri Pasasen tarkoittaman ”kylätalon” tai ainakin sen korvikkeen. Korvikkeena voisi toimia esimerkiksi 40–50 m2:n kokoontumistilat rakennettavan kerrostalon alimmassa kerroksessa.

Tiloja käyttäisivät Kuokkalan kymmenet rekisteröidyt yhdistykset ja he maksaisivat siitä kohtuullisen korvauksen kiinteistön omistajalle.

Mallina voitaisiin pitää Kyllikinkadun Sepänkeskusta, jossa toimivat niin eläkeläisyhdistykset kuin muutkin järjestöt lähes ”asevelihintaan”. Tämä tarkoittaa sitä, että Jyväskylän kaupunki kompensoisi vuosittain vuokranmaksua.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen
Jyväskylä, Kuokkala