Poliittinen historia toistuu Jyväskylän valtuustossa
Suur-Jyväskylän lehti. ke 3.12.2025
Perussuomalaisten 3-jäsenisen kaupunginvaltuustoryhmän historia toistuu. Selkeä esimerkki olkoon ryhmän saama huomio viimeisessä valtuuston kokouksessa. Ryhmä teki puolenkymmentä esitystä, mitkä kaatuivat valtuuston enemmistön toimesta.
Ryhmää syytettiin siitä, ettei esityksistä kerrottu muille ryhmille ajoissa. ”Syyte” pitää paikkansa valtuutettu Garedevin esitysten osalta. Tähän saataneen muutos jatkossa. Sen sijaan valtuutettu Lehtosen esitykset olivat ryhmien johdon tiedossa jo ennen valtuuston kokousta.
PS-trion mollaajilta taisi unohtua, että valtuustosali on paikka, jossa päätetään muun muassa kaupungin talousarviosta. Valitettavaa on se, ettei triolla ole päätösvaltaista edustusta – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta – lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa, joten esitykset jäävät paitsi poliittisesta ennakkokäsittelystä.
Historia PS:n valtuustoryhmän demonisoinnin osalta toistuu. Palaan aikaan vajaa parikymmentä vuotta sitten. Tuolloin vuoden 2008 kesäkuussa kaupunginvaltuusto hyväksyi kuntaliitoksen maalaiskunnan ja Korpilahden kunnan kanssa.
Kaupunginvaltuutettujen määrää nostettiin 16 valtuutetulla eli 59:stä 75 valtuutettuun. Tällöin perussuomalaiset saivat vaaleissa valtuustoon kolme valtuutettua eli lisäkseni Jorma Uskin ja Minna Mäkisen. Aiemmissa vaaleissa PS ei saanut ainuttakaan valtuutettua, kannatuksemme ollessa vain 4,5 %. Valtuustoon nousu oli kova pala silloisille vanhoille puolueille.
Puolueet tekivät jo ensimmäisessä neuvottelussa selväksi, että PS:n kannatus täytyy nollata ja jättivät ryhmän ilman ainuttakaan lautakunta- tai johtokuntapaikkaa. Esimerkiksi SKP sai yhdellä valtuutetulla merkittävän lautakuntapaikan koko valtuustokaudeksi.
Diskriminointi jatkui koko valtuustokauden ajan. Muistan, kun ryhmän johtajana toin näkemyksiämme esille valtuuston pöntöstä, niin valtuutettu Sinuhe Wallinheimo heilutteli ”punaista korttia”, kun olin liian usein äänessä esityksiemme puolesta.
Poliittista vainoamistamme helpotti kuitenkin se, että maakuntalehti Keskisuomalainen näki ”metsän puilta” ja toimitus julkaisi useita kirjoituksiani lehtensä sivuilla. Näissä mielipiteissä selvensin PS-ryhmän kantoja valtuuston päätöksiin.
Mitäpä vanhojen puolueiden kiusanteosta seurasi? Seuraavissa vaaleissa (2012) pudotettiin kaupunginvaltuuston jäsenten määrää kahdeksalla eli 67 valtuutettuun. Valeissa kannatuksemme nousi 11,6 %:iin ja saimme valtuustoon viisi lisäpaikkaa. Demarit ja keskusta menettivät neljä valtuustopaikkaa, kokoomus kolme ja vihreät kaksi paikkaa.
Olkoon edellä kertomani esimerkki siitä, että lähimmäisen solvaaminen on pitkässä juoksussa pahasta. Asian tulisi kaikkien puolueiden tiedostaa ja lopettaa turha nokittelu myös eduskunnassa opposition ja hallituksen välillä. Edustan edelleenkin näkemystä, että ”Sopu sijaa antaa” myös puoluepolitiikassa.
KAUKO TUUPAINEN
ex. kaupunginvaltuutettu, eläkeläinen, Jyväskylä