Puheista ja ponsista päätöksiksi

Keski-Suomen VIIKKO to 20.12.2007:

Olen nyt vuoden verran seurannut sivusta demarien valtuustoryhmän puuhastelua Jyväskylän kaupunginvaltuustossa ja en yhtään ihmettele, että kritiikki heitä kohtaan ei vähene.

Se, että eräät pyrkivät satunnaisiin irtiottoihin – eriävillä mielipiteillään, ei kaunista kaupunkilaisten käsityksiä ryhmän enemmistön linjattomuudesta.

Mielestäni ei minkään poliittisen ryhmän tule vaalien alla antaa lupauksia, joita ei halutakaan viedä päätökseen. Toiseksi ei kenenkään tule keikaroida valtuustokollegojen aloitteilla – satunnaisten irtopisteiden toivossa. Kolmanneksi puheet ja ponnet ilman päätöksiä ovat pelkkää sananhelinää, johon ei ole syytä syyllistyä.

Demarien valtuustoryhmä oli kaupungin talousarviokokouksessa lähes yksimielisesti alentamassa kaupungin yleishyödyllisten (lue = aatteellisten) urheiluseurojen vuosiavustuspottia 25 % eli 80.000 eurosta 60.000 euroon. Vain Juha Hjelt, Pentti Närhi ja Kimmo Suomi sdp-ryhmästä näkivät ”metsän puilta” ja kannattivat esitystäni avustuspotin tuplaamisesta.

Vastaavasti vielä useampia kaupunkilaisia koskeva lääkärien virkojen ja sairaanhoitajien toimien lisäämisehdotukseni tyrmättiin ryhmän toimesta yksimielisesti.

Minä toivon, että demariryhmä seisoisi vaalilehdessään olleiden lupaustensa takana. Mehän lupasimme ”Vahvistaa peruspalveluja ja luoda parempaa huomista lapsiperheille ja ikäihmisille. Näiden peruspalvelujen rahoituksesta emme ole valmiit tinkimään”.

Mehän kirjoitimme, että ”Lapsille ja nuorille liikunta on erinomainen vaihtoehto harrastuksena, työikäisille työkyvyn ylläpitäjä sekä ikääntyville keino parantaa toimintakykyä ja ylläpitää terveyttä. Näistäkin asioista voi kuitenkin tulla ylellisyyttä, jos rahan annetaan ratkaista”.

Noinhan me – vaalien alla – kirjoitimme ja lupasimme. Kiitos Juha Hjeltin ja eräiden muiden oikeiden urheilumiesten aktiivisuuden, valtuusto päätti alentaa liikuntapaikkojen salivuokria ensi vuodelle. Tämä toimenpide ei kuitenkaan edistä kaikkien vähävaraisten perheiden lapsien liikunta- ja urheilutoimintaa, koska sitä harrastetaan muuallakin kuin sisätiloissa. Tästä syystä seurojen rahallisia avustuksia olisi tullut lisätä, eikä vähentää. Samalla unohdettiin ne työikäiset ja ikääntyneetkin, jotka ovat mukana moninaisen liikunta- ja urheiluseuratoiminnan eri tehtävissä.

”Dixi et animam levavi” on latinaa ja tarkoittaa ”sydämelläni on ollut jotain sanottavaa ja nyt olen sen sanonut”.

KAUKO TUUPAINEN
Ex. demarivaltuutettu
Jyväskylän Kuokkalasta