Suur-Jyväskylän lehden mielipidepalstalla ke 22.11.2017

Olen jo aiemmin todennut (Ksml 20.6.2016), että ”Eläkerahastojen varat riittävät taitetun indeksin maksuun”. Laskeskelin tuolloin eläkerahastojen varojen ollessa 180 miljardia euroa, että jos vuosittainen sijoitustuotto on ”vain” 5 %, rahastojen vuotuinen käyttö eläkkeiden maksuun 5 Mrde, niin rahastojen pääoma on vuonna 2060 noin 779 Mrde. Yksikään ns. asiantuntija ei kiistänyt laskelmaani.

Viimeisten tietojen mukaan rahastot todella jatkuvat kasvuaan, tasearvon ollessa tällä hetkellä noin 200 Mrde.

Arvostettu finanssipolitiikan asiantuntija, professori Heikki Hiilamo on lausunut, ”Suomen hyvän luottoluokituksen syy on pitkälti eläkerahastojen muodostama puskuri. Tästä syystä maamme luottokelpoisuus on korkeampi kuin sen pitäisi olla.

Kaikki istuvat kansanedustajat pitävät tärkeänä sitä, että rahastot jatkavat kasvuaan, kun me työeläkkeellä olevat haluaisimme käyttää rahastoja niiden perimmäiseen tarkoitukseen eli eläkkeiden tarkistuksiin. Totuushan on, ettei rahastoista ole viimeisen 50 vuoden aikana nostettu sentin senttiä eläkkeiden maksuun.

Yli 50 vuotta puoluepolitiikassa mukana olleena ja sitä aktiivisesti seuranneena, haluankin esittää julkisen kysymyksen, että mihin maatamme ollaan viemässä?

Pankkiunioniin mentiin, vaikka perussuomalaiset sitä edellisellä eduskuntakaudella voimakkaasti vastustivat. Onko seuraava tavoite Euroopan yhteinen valtiovarainministeriö ja jäsenmaiden yhteinen budjetti? Onhan EMU eli Euroopan unionin talous-ja rahaliitto jo nyt merkittävä instituutio EU:n jäsenmaiden yhdentymisessä.

Arvostamani kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd) on pari-kolme kertaa todennut, että Äänekosken uusi biomassatehdas tuo vuosittain vientituloja Suomeen 500 miljoonaa euroa. Se on iso kasa rahaa, mutta yhtä paljon (500 Me) maksaa Suomen yksityisten eläkerahastojen hallinto meille eläkeläisille.

Mielestäni olisikin syytä jatkaa yksityisten eläkeyhtiöiden fuusiointia hallintokulujen minimoimiseksi. Hyvinä esimerkkeinä ovat Eläke-Fennian ja Eläke-Tapiolan yhdistyminen v. 2014 ja ensi vuoden alusta tapahtuva Eteran ja Ilmarisen fuusiointi.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos, eläkeläinen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla, ke 25.10.2017

Perussuomalaisten eräs viesti on ollut ”Sitä saa, mitä tilaa”. Slogan on ollut osuva. Persujen eduskuntaryhmä meni puheenjohtaja Soinin esityksestä marjaan herrojen kanssa ja nyt koppa on tyhjä.

Äänestäjät petettiin toteuttamattomilla vaalilupauksella ja puolueen sääntöjen kaksi pykälän vaatimukset täysin unohtaen. Jyväskylän puoluekokouksen valintojen jälkeen puolueen linja on selkiintynyt. Puolue on karistanut oikeistolaisen politiikan viitan harteiltaan ja keskittyy jälleen rakentavaan oppositiopolitiikkaan.

Julkisuudessa on väitetty, ”etteivät perustettavan Sinisen tulevaisuuden puolueen jäsenet ole loikannneet mihinkään, vaan he ovat irtaantuneet Perussuomalaisista”.

Tämä pitää osin paikkansa. ”Sinisten puolueen” tulevaisuus vaikuttaa kylläkin huonolta. Tästä on olemassa selkeä esimerkki lähimenneisyydestä.

Vuonna 1972 oli SMP:n eduskuntaryhmässä 18 kansanedustajaa. Puolueen puheenjohtaja Veikko Vennamolla oli ryhmässä diktatoriset otteet, johon suivaantuneena ryhmän enemmistö (12 edustajaa) päätti irtaantua ryhmästä ja perustivat oman eduskuntaryhmänsä nimellä ”Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue” (SKYP). Ryhmä järjestäytyi lähes päivälleen 45 vuotta sitten.

SKYP:n ryhmä sai puoluetukea 12 edustajalleen, mutta ”Siniset” jäävät nuolemaan näppejään, koska ”Lex Soini” evää alkuperäisestä eduskuntaryhmästä irtaantuneiden (lue: loikkareiden) edustajien tuen. Siniset menettävät siis paitsi puoluetukiosuutensa (n. 3 Me/v) myös arvokkaan puoluetoimiston tilat ja ryhmäkanslian henkilöstön tuen.

SKYP sai irtaantumistaan seuraavissa vaaleissa 1975 yhden kansanedustajan. Minä veikkaan Sinisille parempaa tulosta seuraavissa eduskuntavaaleissa eli jopa kahta edustajaa. Sitä saa, mitä tilaa.

KAUKO TUUPAINEN

Perussuomalaisten piirihallituksen jäsen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ke 04.10.2017

Suomen perustuslain 2 §:n 1 momentin mukaisesti ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”.

Olen viimeisen vuoden aikana todennut, ettei eduskunta edusta enää kansaa (lue: äänestäjiä), vaan valiokunnissa vierailleita ”asiantuntijoita”. Mihin on kadonnut edustajaehdokkaiden ennen vaaleja mainostama henkilökohtainen tieto, taito, kokemus ja näkemys?

Otanpa esimerkin. Jokin aika sitten eduskunta käsitteli Suomen Senioriliike ry:n vireille panemaa kansalaisaloitetta työeläkeindeksin muuttamisesta.

Aloitteen allekirjoitti 84 820 äänivaltaista Suomen kansalaista. Aloitteessa esitettiin, että Suomen Eduskunta ryhtyy lainsäädäntötoimiin nykyisen nk. taitetun indeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi.

Taitetun indeksin poistamisen puolesta olivat puhuneet sekä molempien vasemmistopuolueiden edustajat että perussuomalaisetkin viimeksi pidetyn eduskuntavaalin alla.

Hallitussopimukseen ei asia mahtunut, koska kokoomus ja keskusta eivät koskaan ole halunneet asiaa edistää, joten persutkin söivät sanansa.

Eniten minua ihmetyttää, vaikka kaikki finanssipolitiikkaa ymmärtävät tiedostavat, etteivät eläkerahastojen varat vähene senttiäkään indeksitarkistuksen johdosta, niin yksikään ulkopuolinen asiantuntija ei lausunut valiokuntakäsittelyssä asiasta sanaakaan.

Päinvastoin väitettiin, että rahastojen varat hupenevat ”alta aikayksikön”.

Tunnen myötä häpeää niiden 200 kansanedustajan puolesta, jotka unohtivat edustavansa kansaa kirjanoppineiden sijaan. Mihin katosi edustajien henkilökohtainen elämänkokemus ja vaalien alla annetut lupaukset?

Tänä vuonna on isoon salissa tulossa hallituksen esitys alkoholilain muuttamisesta. Olisiko nyt aika, että kansanedustajat päättävät – ilman ryhmäkuria – asiasta oman käsityksensä mukaisesti. Asiantuntijat eivät edusta kansalaisia, vaan omia itsekkäitä ajatuksiaan.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla la 16.9.2017

Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin ja Vihreiden Touko Aallon lausunnot ovat herättäneet melkoista kritiikkiä varttuneiden suomalaisten joukossa.

Näinkö he arvostavat meitä eläkeläisiä ja ns. vähäväkisiä kansalaisia. Vanha suomalainen sanonta ”Omaa maa mansikka – muu maa mustikka” on puheenjohtajien lausunnoissa kääntynyt päälaelleen.

Yli 1,1 miljoonaa suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella, mutta asia on esillä vain politiikkojen juhlapuheissa.

Suomalaiset köyhät jonottavat leipäjonoissa, mutta vasemmisto (myös demarit) ja vihreät ovat huolissaan vain paperittomista (lue: laittomasti maassamme oleskelevista) turvapaikanhakijoista.

Useat, vielä elossa olevista sotaveteraaneista, joutuivat alaikäisinä puolustamaan maamme itsenäisyyttä ja kummastelevat kun saman ikäiset miehet pakenevat kotimaistaan Suomeen nauttimaan suomalaisesta täyshoidosta.

Tätä porukkaa kehtaa Li Andersson vielä puolustaa, vaikka he ovat saaneet kielteisen ja lainvoimaisen päätöksen lähteä maastamme.

Ihmettelen, mikseivät arvon puheenjohtajat puolusta niitä suomalaisia, jotka ovat saaneet häädön kodeistaan mm. köyhyyden aiheuttamien vuokrarästien vuoksi.

En ole nähnyt yhtäkään toveria protestoimassa, kun perheen huonekalut on kannettu virkavallan toimesta kynnyksen ulkopuolelle. Tällaisia tapauksia oli Keski-Suomessakin viime vuonna yli sata ja kuluvalta vuodelta – tähän mennessä – saman verran.

Viestini onkin, että huolehditaan ensin oman maan hädänalaisista ja vasta sen jälkeen laillisista turvapaikanhakijoista, unohtaen tyystin karkotuspäätöksen saaneet.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla to 31.8.2017ja Ilkka-pohjalainen lehdessä 1.9.2017

Kaupunginvaltuutettu Jorma Holmstedt (ex. ps.) kertoi eronsa syyksi, että perussuomalaisilla on vain kaksi kärkihanketta (maahanmuutto ja EU-kriittisyys). Hän antoi asiasta oman tulkintansa.

Viimeinen Perussuomalainen lehti (nro 8/2017) kertoi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Leena Meren todenneen ryhmän kesäkokouksessa mm. seuraavaa. ”Kärkihankkeitamme ovat esimerkiksi suomalaisten työllisyys, oikeudenmukainen sosiaalipolitiikka ja erilaisten kansalaisia kohdanneiden epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen”.

Kun tähän lisätään puolueemme sääntöjen 2 pykälän mukaisesti puolueemme tarkoitus ja laatu, jotka Timo Soinin johtamat hallituksen jäsenet unohtivat, niin ollaan perinteisellä peruspersujen (lue: nykyiset perussuomalaiset) linjalla.

Olen useasti todennut, etteivät perussuomalaiset ole sen enempää poliittisesti oikealla eivätkä vasemmalla, vaan pääasiassa oikeassa. Tästä periaatteesta Timo Soinin ryhmä luopui mennessään ”herrojen kanssa marjaan” ja hyväksyessään huonon hallitussopimuksen. Tällöin unohdettiin lapsiperheet, eläkeläiset, työttömät, opiskelijat, pien- ja perheyrittäjät, pienipalkkaiset kunnan toimihenkilöt, virkamiehet ja työntekijät ja osin myös maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittajat.

Nyt perussuomalaiset voivat nostaa em. asiat esille, ilman aiemman puoluejohdon rasitetta, joskin toistaiseksi vain oppositiosta käsin.

KAUKO TUUPAINEN

PS:n piirihallituksen jäsen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ke 23.8.2017

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayahin muisti pätkii joko tietoisesti tai tahallisesti, kun lueskelin mediasta hänen sanomaansa KD:n puoluekokouksen yhteydessä.

Hän otti puheessaan kantaa mm. lapsilisiin, kiinteistöveroon sekä asuntovelkojen korkovähennykseen ja korosti ek-ryhmänsä toimia niiden suhteen. Viesti oli, että vain hänen ryhmänsä on puolustanut kansalaisia.

Unohtiko Essayah, että ryhmän ollessa Kataisen sixback-hallituksen jäsen, niin hallitus leikkasi lapsilisiä 8 prosenttia eli 110 miljoonaa euroa.

Samainen hallitus nostatti kiinteistöverojen alarajoja siten, että joka viides Suomen kunta joutui tekemään samoin.

Kuntien kassaan kertyikin 48 miljoonaa euroa, mutta kunnat eivät hyötyneet korotuksista sentin senttiä, sillä hallitus vähensi samana vuonna maksettavia valtionosuuksia samaisella summalla.

Vuonna 2011 saivat asuntovelalliset vähentää velkojensa korot 100 prosenttisesti, mutta kristillisten päästyä hallitukseen vuonna 2012 vähennysoikeus putosi 85 prosenttiin ja on siitä lähtien tippunut vuosittain noin viisi prosenttiyksikköä.

Herääkin kysymys, miksei KD-ryhmä vastustanut korkojen vähennysoikeutta ollessaan hallituksen jäsen?

Summa summarum. Olen usein todennut, että ”suomalainen parlamentarismi on tiensä päässä”. Miksi?

Siksi, että oppositiossa ollessaan vaaditan eri toimintoihin melkoisia menonlisäyksiä, mutta kun ollaan hallituksessa, niin samoihin toimiin kohdistuu suuret menojen leikkaukset.

Tämän kaltaista toimintaa olen kutsunut oppositiossa olevien räksytykseksi.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla la 12.8.2017

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johdolla aikoo hallitus jälleen kaupata kansainvälisille toimijoille meille suomalaisille kuuluvaa kansallisomaisuuttamme. Kyse on VR:n noin 4,5 miljardin euron omaisuudesta sekä VR:n liikennetoiminnasta.

Eikö hallitus ole oppinut mitään aiemmista hölmöilyistä? VR:n yksityistäminen on ollut esille jo vuosia sitten.

Muistelen omalta eduskuntakaudeltani, kun maaliskuussa 2013 täysistunnossa otin kantaa asiaan toteamalla mm. seuraavaa: ”Haluan muistuttaa Iso-Britanniasta. Siellähän kävi niin, kun rautarouva Margaret Thatcher päätti pääministerinä privatisoida Iso-Britannian rautatieliikenteen. Ostajia toki löytyi. Ensimmäisen kaupan jälkeen tehtiin toinen kauppa ja taidettiin tehdä kaikkiaan puolenkymmentä kauppaa, ennen kuin älyttiin ottaa rautatiet jälleen Iso-Britannian hallintaan ja huostaan. Siinä vaiheessa rautateiden kunto – puhumattakaan kalustosta – meni niin huonoksi, että kunnostaminen tuli erittäin kalliiksi Iso-Britannian veronmaksajille”.

Merkittävin moka Iso-Britanniassa oli myydä rataverkko pörssiyhtiöksi, jolloin omistajia kiinnosti enemmän osinkotuotot kuin rataverkon ylläpito.

Tämän kaltainen toiminta aiheutti mm. vuoden 2000 Hatfieldin suuronnettomuuden, kun yksityinen yhtiö ei ollut tehtäviensä tasolla ja valitsi lopulta konkurssin. Yhtiön rahat eivät riittäneet rataverkon kunnon palauttamiseen.

Suosittelenkin, että Eero Heinäluoman johtama tarkastusvaliokunta perehtyy asiaan ja kutsuu kuultavakseen vaikkapa Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston johtajana toimineen Claes Nordgrenin. Hän on perehtynyt valtion monopolien yksityistämiseen mm. Ruotsin rautateiden privatisointiin.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Ilkka-lehti, su 9.7.2017 ja Keski-Uusimaa lehti su 9.7.2017

Kansanedustaja, Kelan valtuuston puheenjohtaja Sari Sarkomaa (kok) otti hiljattain kantaa Kelan eläkevirkoihin ja vaati niiden muuttamista määräaikaisiksi. Vaatimus on mielestäni oikeutettu.

Jos ja kun Sarkomaan esittämä asiantuntijaryhmä ryhtyy arvioimaan Kelan valvontaa ja tarkoituksenmukaisuutta sekä Kelan ja ministeriöiden toimivaltasuhteita nyt ja tulevaisuudessa, olisi syytä miettiä myös Kelan nykyistä hallintoa.

Hallintoa olisi syytä keventää, sillä eduskunnan valitsemaan valtuustoon kuuluu 12 henkilöä sekä heidän varahenkilöt ja Kelan hallitukseen maksimissaan 10 jäsentä. Kelan hallintoa valvovan valtuuston henkilömäärän vielä ymmärrän, mutta hallitusta olisi syytä pienentää merkittävästi. Onhan niin, ettei määrän vaan laadun tulisi ratkaista hallituksen koko.

Lopuksi totean, että eduskunta on valinnoissaan unohtanut tasa-arvolain periaatteet, sillä kuuluuhan Kelan 12 jäseniseen valtuustoon vain kolme miestä (tasa-arvolain mukaan minimi olisi viisi), naisia on valtuustossa yhdeksän.

KAUKO TUUPAINEN

Kelan ex. tilintarkastaja, talousneuvos

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla pe 7.7.2017

Olin viime keskiviikkona seuraamassa Jyväskylän Yliopistolla Agorassa keskustelutilaisuutta otsikolla ”Sananvapauden kriisi?”. Erittäin mielenkiintoisen alustuksen piti professori Kari Hokkanen (IIkan ex. päätoimittaja). Hän otti kantaa paitsi sananvapauteen myös politiikkojen arvosteluun mediassa.

Kansalaisten mielestä poliitikot ovat vapaata riistaa, joita saa arvostella ja haukkua lehdessä nimimerkkien takaa, mutta jotain rajaa minä kuitenkin toivon. Siksi kysynkin Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervolan mielipidettä politiikkojen julkiseen nimimerkkiarvosteluun tässä lehdessä?

On paikallaan, että johtavien politiikkojen tekoja ja tekemättä jättämisiä kritisoidaan lehden palstalla, mutta sen tulisi tapahtua arvostelijan omalla nimellä.

Näin tapahtuukin Keskisuomalaisen mielipidepalstalla, mutta verkkosivuilla esiinnytään nimimerkin takaa ja annetaan huutia poliittisille vastustajille valkoisten valheiden, valehtelun ja perättömien näkemysten perusteella.

Jotenkin ymmärrän lehden Lyhyet palstan tekstit, koska kirjoittajat ovat niistä maksaneet ja niiden poliittinen painoarvo on vaatimaton.

Mitä olet mieltä päätoimittaja Mervola, tiedostaen Kari Hokkasen näkemyksen?

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidesivulla ti 20.6.2017

Jyväskylässä pidetty Perussuomalaisten XII Puoluekokous on herättänyt vilkasta keskustelua mediassa.  Syytä onkin, sillä kokouksen valinnat eivät tyydyttäneet kaikkia kokoukseen osallistuneita. Junttausta on harrastettu, mutta sitähän tehdään kaikissa puolueissa niin puolueen johtoon pyrkivien kuin heidän vastustajiensa toimesta.

Uutta ei ole sekään, että puolueen sisällä tapahtuu – jäsenten erimielisyydestä johtuvaa -hajaantumista. Oman yli 50-vuotisen urheilu-, ay- ja puoluetoimintani aikana on erimielisyyttä ollut TUL:n, SAK:n, SDP:n ja SMP:n keskuudessa. Jäsenistö on ollut aikansa hajallaan, mutta sopu on aina löytynyt.

Hajaannusta näyttää tulleen myös perussuomalaisten keskuuteen. Tuore puheenjohtaja Jussi Halla-aho joukkoineen valtasi perussuomalaisten puheenjohtajiston, joskin puolueen sääntöjen mukaisesti. Menettely ei ollut tyylikäs, mutta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, sanoo vanha sananlaskukin.

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja on älykäs mies, vaikka hän on leimaantunut ns. yhden asian (maahanmuuton) vastustajaksi. Seurattuani neljän vuoden ajan Jussin toimintaa Eduskunnassa, uskon hänestä löytyvän potentiaalia toteuttaa myös ”vanhaa soinilaisuutta”, puolueemme sääntöjen mukaisista päämääristä ja tavoitteista.

Sääntöjen toisen pykälän mukaan perussuomalaisten tarkoituksena on huolehtia mm. lapsiperheistä, eläkeläisistä, työttömistä, opiskelijoista, pienipalkkaisista toimihenkilöistä ja työntekijöistä, pien- ja perheyrittäjistä sekä maa- ja metsätalouden harjoittajista.

Täytyy rehellisesti myöntää että lähes kaikki em. asiat puuttuvat nykyisestä hallitusohjelmasta, jonka perussuomalaisten puoluehallitus ja eduskuntaryhmä hyväksyivät pari vuotta sitten. Tästä syystä persujen gallup-kannatus jämähti pysyvästi alle kymmenen prosentin.  

Lopuksi totean, että maltti on valttia myös puoluepolitiikassa. Siksi aion jatkaa ps:n jäsenenä ja luotan siihen, että uusi puoluejohto kykenee palauttamaan kansalaisten luottamuksen puolueeseen ja ennen kaikkea huolehtimaan niistä tavoitteista, joista puolueen, piirijärjestöjen ja paikallisyhdistysten säännöissä mainitaan.

Haluan ymmärtää heitäkin, jotka ovat puoluekokouksen päätösten johdosta menettäneet ”poliittisen kotinsa”, mutta se on kuitenkin pientä verrattuna meihin, jotka olemme menettäneet lapsuuden kotimme ja joutuneet lähtemään evakkoon kauniista Karjalasta.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä