Arkisto kesäkuu, 2020

Kuntien voimasuhteet muuttuisivat suorassa henkilövaalissa

perjantai, 26 kesäkuun, 2020

Keski-Uusimaa lehti, pe 26.6.2020

Useat osuuspankit ja osuuskaupat ovat viime kuukausina muuttaneet sääntöjään, koskien osuuskuntien edustajiston vaaleja. Aiempi suhteellinen vaalitapa on muutettu suoraksi henkilövaaliksi. Tällöin edustajiston jäseniksi valitan esimerkiksi 50 eniten ääniä saanutta henkilökohtaisen äänimäärän perusteella.

Ynnäilin Juhannuspyhien aikana, mikä merkitys muutoksella olisi kuntien valtuustojen kokoonpanoon, jos siirrytään nykyisestä suhteellisesta vaalitavasta suoraan henkilövaaliin.

Tulos yllätti, sillä se tekisi oikeutta ns. pienryhmille, suurten valtuustoryhmien jäsenmäärän pienentyessä valtuustossa. Kotikyläni lisäksi laskeskelin entisen asuinpaikkani (Järvenpää) lisäksi muutoksia Keravan ja Tuusulan kuntien valtuustoissa.  

Vihreät suurin ryhmä Järvenpäässä

Jos viimeksi vuonna 2017 pidetyissä kuntavaalissa olisi ollut suhteellisen vaalitavan sijaan suora henkilökohtainen vaali, niin Vihreät olisivat saaneet Järvenpään valtuustoon neljä lisäpaikkaa ja tulleet valtuuston suurimmaksi ryhmäksi 12valtuustopaikalla.  Valtuustopaikkoja olisivat demarit ja keskusta menettäneet kaksi paikkaa.

Nykyinen suhteellinen vaalitapaa vääristää Järvenpään vaalitulosta, jos 123 äänellä ei yllä valtuuston jäseneksi, mutta 83 äänellä pääsee päättämään.

Vihreät suurimmaksi ryhmäksi myös Keravalla

Henkilökohtainen suora vaalitapa viimeksi pidetyissä kuntavaaleissa nostaisi myös Keravalla Vihreät suurimmaksi ryhmäksi, sillä he olisivat saaneet kolme lisäpaikkaa, jolloin ryhmän suuruus olisi 12 valtuutettua.

 Toiseksi eniten vaalitavan muutoksesta olisivat hyötyneet Perussuomalaiset kahdella lisäpaikallaan.  Menettäjinä olisivat olleet kokoomus ja demarit kahdella paikalla ja keskusta yhdellä.

Nykyisen vaalitavan mukaan Keravan valtuustoon ei päässyt 121 äänellä, mutta 78 ääntä riitti valtuuston jäsenyyteen.

TUPU olisi ollut yllättäjänä Tuusulassa

Samankaltaisia muutoksia olisi tapahtunut vaalitavan muutoksesta johtuen myös Tuusulassa. TUPU olisi noussut viidellä lisäpaikallaa kunnan suurimmaksi ryhmäksi 15 valtuutetulla. Rannalle jääneet ”tupulaiset” saivat erittäin tasaisen äänimäärän, joka viiden valtuutetun välillä vaihteli 108 äänestä 99 ääneen.

Myös Vihreät ja Keskusta olisivat saaneet yhden lisäpaikan. Valtuustopaikan olisi joutunut jättämään suorassa henkilövaalissa neljä demaria ja yhden paikan olisivat menettäneet PS, vasemmisto sekä keskusta

Suhteellisen vaalitavan mukaisesti, valtuustoon ei Tuusulassa yltänyt 108 äänellä, mutta 74 ääntä riitti valtuustopaikkaan.

Lopuksi korostan, että edellä esittämäni on vain spekulointia, sillä sanomattakin on selvää, etteivät suuret puolueet halua muuttaa nykyistä lainsääntöä. Jos näin tehtäisiin, niin kansalaisten (lue: äänestäjien) vaikutusvalta ”oman suosikin” saamiseksi valtuustoon paranisi ja suurten puolueiden merkitys vähenisi, kuten edellä kerroin.

KAUKO TUUPAINEN

Neljän KOON kuntaliitos on ajankohtainen

keskiviikko, 24 kesäkuun, 2020

Viispiikinen-lehti, ke 24.6.2020

Olen seurannut usean vuoden ajan eräiden pohjoisen Keski-Suomen kuntien selviytymistä tämän päivän arjessa. Keskustelu on ajankohtainen varsinkin Kyyjärven kunnan osalta. Entisenä pitkäaikaisena maakuntavaltuutettuna ja kuntayhtymän tilintarkastajana olen ”harmissani”, jos kuntaliitoksen vuoksi joudutaan muuttamaan maakuntamme rajoja.  

Minusta olisi järkevää, että nykyiset ”K-kunnat” eli Kannonkoski, Karstula, Kivijärvi ja Kyyjärvi muodostaisivat uuden yli 7 000 asukkaan kunnan.  Muistelen, että noin 15 vuotta sitten, kunnat kävivät alustavia keskusteluja kuntien välisestä palveluyhteistyöstä.

Emokunnaksi asettaisin Karstulan, sen suurimman asukasluvun (3 900) perusteella. Kuntaa on hoidettu hyvin eläkkeelle jääneen kunnanjohtaja Jukka Hiltusen yli 3o vuotisen kauden aikana. En ole muidenkaan ”liitoskuntien” johtajien suhteen kuullut moitteita.

Olen saanut läheltä seurata Jyväskylän, Säynätsalon, Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan sekä niiden seurakuntien liitoksia. Vaikeuksia oli, mutta lopulta ”kaupunkilaisjärki” voitti ja nyt yhdessä eletään lähes sulassa sovussa.

Sanomattakin on selvää, että kuntaliitoksen hyödyt näkyvät vasta vuosien jälkeen eli tulevaisuudessa. Uuden kunnan tulisi olla elinvoimainen, alueellisesti eheä ja organisoinniltaan toimiva suurkunta. Jotta tähän päästään, niin nyt olisi oikea hetki saada aikaiseksi kuntien yhdistämisselvitys, esimerkiksi kuntajakoselvittäjän johdolla.

Selvityksen kohteena tulee olla uuden suurkunnan hallinto, talous, sosiaali- ja terveyspalvelut, koulu- ja tekninen toimi jne. Uskon, että ”Neljän Koon” kunnanjohtajista löytyy riittävää osaamista kaikkien edellä mainitsemieni osa-alueiden koordinointiin, jopa ilman ulkopuolista konsulttia.

Yhdistämisneuvotteluja auttanee sekin, että lähes kaikkien kuntien valtuustoissa on yhden merkittävän puolueen enemmistö. Puolueen, jonka tarkoituksena on pitää maamme asuttuna, etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Tästä periaatteesta pitänevät kiinni muidenkin puolueiden valtuustoryhmät.

Uskon, että uuden suurkunnan toimesta nykyinen kuntien tuloveroprosentti, mikä vaihtelee Kannonkosken 21,00 ja Kyyjärven 22,50 prosentin välillä, pystytään jatkossa pitämään kohtuullisena. Sama koskee myös kiinteistöveroprosentteja.

Toivonkin, että yhteinen suurkunta saadaan perustettua ennen tulevaa uutta maakuntahallintoa, sillä tällöin seutukunnan asukkailla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa uuden maakuntavaltuuston päätöksiin ja ennen kaikkea Keski-Suomi säilyy nykyisen suuruisena maakuntana.

Kuten olen jo pariin kertaan todennut, pidettäköön maakuntamme nykyisenä, jotta voimme jatkossakin kajauttaa ilmoille jo vuonna 1920 ensiesityksen saaneen, Keski-Suomen kotiseutulaulun, jonka sanoissa todetaan: ”Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki mi kallista on”.

KAUKO  TUUPAINEN
ex. maakuntavaltuutettu, talousneuvos
Jyväskylä

Todelliseen demokratiaan

maanantai, 8 kesäkuun, 2020

Keski-Uusimaa lehti, su 7.6.2020

Nykyparlamentarismistä todelliseen demokratiaan

Suomalainen parlamentarismi on mielestäni ollut jo jonkin aikaa tiensä päässä. Kun nykysysteemissä hallitus vaihtuu oppositioksi, niin ”vastuu” vaihtuu räksytykseksi. Yhteiskuntarauha järkkyy jatkuvasti eri syistä. Kokonaisvaltaista vastuuta ei näytä kantavan kukaan, vaan eritasoinen politikointi ja kinastelu jatkuvat vuodesta toiseen.

Yli 40 vuotta kunnallispolitiikassa mukana olleena olen pohdiskellut, että myös valtion politiikassa tulisi siirtyä todelliseen demokratiaan. Tällöin maamme hallitukseen tulisi kaikkien – suurten puolueiden – edustus vaalituloksen mukaan.

Viime vaalien (2019) perusteella esimerkiksi 16 ministerin hallitukseen tulisi SDP:stä ja Perussuomalaisista neljä ministeriä, Kokoomuksesta kolme, Keskustasta ja Vihreistä kaksi ja Vasemmistoliitosta yksi ministeri.  Hallituksen puheenjohtajan eli pääministerin paikka kuuluisi tässä esimerkissä suurimmalle ryhmälle eli SDP:lle.  Muiden ministeripaikkojen jako tapahtuisi sopimuksen mukaan. Hallituksen ulkopuolelle jäisivät vain vähäisen kannatuksen saaneet pienpuolueet ja valitsijayhdistykset.

Nykyparlamentarismi on kaupunkilaisjärjen vastaista, kun 4,5 %:n osuudella kansanedustajista saa hallitukseen kaksi ministeriä, mutta 38,5 %:n osuudella (77 kansanedustajaa) jää ilman.

Totta kai esittämässäni ”Todellisessa demokratiassakin” saattaa tulla erimielisyyksiä hallituksessa olevien kesken. Useasti ns. yhden asian kannattajat, kuten Vihreät (ilmastovöyhötys), RKP (pakkoruotsi) ja Vasemmisto (Kreikan lainat anteeksi), ovat lähteneet lätkimään hallituksesta, mutta aina on sopu löytynyt ja elämä jatkunut.

Jos Suomen 310 kuntaa pärjäävät ilman nykyisenkaltaista parlamentarismiakin, niin miksei eduskuntakin. Enemmistö löytyy aina ja kun nykyistä hallitusohjelmaa vastaavat sopimukset syntyvät peruskunnissa, niin miksei eduskunnassakin.

KAUKO TUUPAINEN