Perussuomalaisten Blogi su 15.8.2021, Keski-Uusimaa-lehti ti 17.8.2021

Oppositiopuolueet (kokoomus ja perussuomalaiset) ovat useaan kertaan todenneet, ettei Suomi voi jatkaa jatkuvalla velanotolla. Olen samaa mieltä.

Valtionvarainministeri Annika Saarikko (kesk) on kertonut, että valtion velanotto pienenee vuoden 2021 budjetoituun verrattuna 7,6 miljardia euroa (mrde).  Hyvä niin, mutta olisin kansalaisena halunnut tietää, kuinka paljon valtio tullee ottamaan – kaiken kaikkiaan – velkaa ensi vuonna.

Valtionkonttorin neljännesvuosikatsauksen 2/2021 mukaan bruttovelanotto on tänä vuonna ollut 38,6 mrde ja netto 14,4 mrde, joten valtion lainojen takaisinmaksut, lyhennykset ml. pääomatappiot ovat olleet 24,4 mrde.

Edellä esittämäni luvut tarkoittavat sitä, että valtio on ottanut velkaa – tähän mennessä – 60 % hyväksytyn talousarvion määrästä. Se on paljon. Elämme siis vuodesta toiseen velaksi, ottamalla uutta velkaa aiempien sitoumusten hoitamiksesi.

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja ministeri Paavo Arhinmäki lausahti reipas vuosi sitten Kansan Uutisten haastattelussa, ettei valtion tarvitse maksaa lainojaan pois. Ne ottavat uusia lainoja entisten tilalle. Ilmeisesti Suomen hallitus on omaksunut saman ajattelutavan.

Valtion velka oli tämän vuoden heinäkuun lopussa 129,530 miljardia euroa eli 23 326 euroa per asukas, joten sen kasvusta tulisi myös hallituksen olla huolissaan.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Perussuomalaisten Blogi-palsta, to 12.8.2021

Päästessäni ”Isossa jytkyssä” Arkadianmäelle lakeja säätämään vuonna 2011, toisti silloinen puheenjohtaja Timo Soini useaan kertaan, etteivät Perussuomalaiset ole poliittisesti oikealla eikä vasemmalla, vaan pääsääntöisesti oikeassa ja askeleen edellä vanhoja puolueita. Olen samaa mieltä edelleenkin.

Ei oikeistopuolueen sääntöjen 2 pykälässä sanota mm. seuraavaa: ”Puolueen, piirin ja yhdistyksen päämääränä on kristillis-sosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu.

Näitä kansalaisryhmiä ovat: lapsiperheet, eläkeläiset, työttömät, pien- ja perheyrittäjät, pienipalkkaiset toimihenkilöt, virkamiehet ja työntekijät, opiskelijat sekä maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittajat.”

Eivät oikeistopuolueet ole tehneet – perussuomalaisten tapaan – 4.10.2019 lakialoitetta työntekijäin eläkelain 98 §:n muuttamisesta, koskien ns. taitetun indeksin muutosta enintään 1 500 euroa/kk eläkettä saaville työeläkeläisille. Tämä tarkoittaisi heidän osaltaan paluuta ns. puoliväli-indeksiin.

Perussuomalaiset ovat myös esittäneet ns. Viron yritysmallin kaltaista toimintatapaa yrittäjyyteen kannustamiseksi. Tällöin yritysten voitosta verotetaan vasta silloin, kun voittovaroja nostetaan yrityksestä ulos. Onhan Suomen yrityksistä noin 90 % alle kymmenen hengen mikroyrityksiä, jotka työllistävät lähes neljänneksen koko maamme työvoimasta.

Toivon, kun en – koronan vuoksi ja riskiryhmään kuuluvana – tule Seinäjoen puoluekokoukseen, että puheenjohtajaehdokkaat eivät julkisesti kieltäisi yhteistyöhalukkuuttaan demarien kanssa.

Onhan perussuomalaisilla sääntöjensä ja puolueen viime eduskuntavaaliohjelman mukaan lukuisia yhteisiä tavoitteita demarien kanssa.

Jos ja kun me perussuomalaiset saamme vaalivoiton tulevissa eduskuntavaaleissa, niin silloin on kyettävä muodostamaan hallitusohjelma myös demarien kanssa.

Lopuksi toivon yli 50 vuoden poliittisella kokemuksella, että perussuomalaiset ovat edelleenkin myös vähäväkisen kansan puolella, kuten sääntöjemme 2 § kertoo.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen
www.tuupainen.net

Suur-Jyväskylän lehti, ke 4.8.2021

Olen keskimääräistä innokkaampana kaupunkilaisena pohtinut viimeksi pidettyjä kuntavaaleja myös eläkeläisten vinkkelistä.

Jyväskylän kaupungin tämän vuoden talousarvion mukaan, meitä kaupunkilaisia on noin 144 600, joista yli 65 vuotiaita 27 530 eli 19 %.

Viime kuntavaaleissa oli äänioikeutettuja 116 874, joista yli 65 vuotiaita oli 23,6 % eli lähes neljäsosa kaikista äänestykseen oikeutetuista.  Kaupunginvaltuustoon valittiin 9 eläkeläistä, kun suhteellinen osuus olisi ollut 15 valtuutettua.

Tutustuin Keskisuomalaisen Kuntavaaliliitteeseen, mikä julkaistiin 25.5.2021. Siinä olleiden puolueiden yhteisten vaalimainosten perusteella totesin, että eläkeläinen tai emeritus titteliä käytti kaikkiaan 74 ehdokasta. Eniten eläkeläisehdokkaita oli demareilla, keskustalla ja vasemmistolla, kullakin puolueella 18. Neljänneksi eniten oli kokoomuksella 11 ja sen jälkeen vihreillä ja kristillisillä 3, perussuomalaisilla 2 ja SKP:llä 1.

On tietenkin erinomainen asia, että uusia ehdokkaita nousi valtuustoon lähes puolet, mutta kyllä kokemustakin tarvitaan tulevina vuosina. Pitkään valtuustotyössä mukana olleena voin sanoa, että niin ammatillinen kuin yliopistollinenkin tutkinto on hyväksi, mutta paras koulu politiikassa on kuitenkin ”elämänkoulu”. Tässä koulussa oppii ainakin sen, ettei tehtyjä virheitä kannata toistaa, niistä on otettava opiksi.

Olisiko nyt valtuustotyöstä ”sivuun jääneiden” eläkeläisten paikka tulevassa aluehallinnossa?  Minusta olisi. Siirtyyhän ensi vuoden alussa pidettävien vaalien jälkeen sosiaali- ja terveystoimi sekä pelastustoimi uusille päätöksentekijöille. Jyväskylän kaupungin maksuosuus on – siirtyvistä toiminnoista – tämän vuoden talousarviossa yli 492 miljoonaa euroa.

Uudessa luottamustoimessa tarvitaan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä, jota voitaneen kutsua myös kaupunkilaisjärjeksi. Tehtävässä tarvitaan myös tietoa, taitoa, kokemusta ja näkemystä. Tätä kaikkea löytyy politiikasta kiinnostuneiden eläkeläisten joukosta. Oletko samaa mieltä? Kyselee

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keskisuomalainen, ti 3.8.2021

Kiitokset palautteessasi, Mauno Vanhala (Ksml 28.7). On hyvä, että kykenemme olemaan asiallisesti eri mieltä tulevan sote-valtuuston päättäjien ominaisuuksista. 

Olen kutenkin edelleenkin sitä mieltä, että päätöksentekijöillä tulee olla ensisijaisesti taloudellista osaamista ja valtion finanssipolitiikan tuntemusta.

Hyvä esimerkki oli johtamasi kaupungin perusturvalautakunnan 22.5.2014 tekemä päätös lakkauttaa paitsi Keskustan myös Kuokkalan terveysasema ja siirtää toiminnot Novaan. Lautakunta ei tiedostanut asian ydintä eli sekä taloudellista että toiminnallista haittaa muun muassa Kuokkalan 18 000 asukkaalle.

Julkisuudessa on kerrottu, että muutos aiheuttaa vuosittain yli kahden miljoonan euron lisäkulut, koska Novan tilat eivät riittäneet ja niitä vuokrataan Novan käyttöön keskussairaalasta. Kuokkalan terveysaseman tilat odottavat lähes tyhjillään kansainvälistä sijoittajaa, jolle ne myydään pilkkahintaan.

 Onko se järkevää? Minusta ei. 

On selvää, että päättäjät valitsevat sekä hyvinvointialueen johtoon että muiksi toimihenkilöiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. 

Kokemuksesta tiedän, että raha ratkaisee periaatteessa kaiken, joten sen käytöstä vastatkoon ne, joilla on alan asiantuntemusta. 

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, pe 30.7.2021 ja Kymen Sanomat, ti 27.7.2021

SDP:n puheenjohtaja Sanna  Marin  nosti jokin aika sitten esille kunnallisverotuksen progressiivisuuden. Samainen asia oli esillä jo vuonna 2005, jolloin silloinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sdp) teki vastaavan esityksen. Minä laitoin korteni kekoon vuonna 2013, jolloin tein eduskunnalle toimenpidealoitteen kunnallisverotuksen muutokseksi.

Useat kunnat nostavat vuosittain perimiään taksoja, tariffeja ja kiinteistöverojaan pitääkseen kunnallisveroprosentin tietoisesti alhaalla. Menettely ei tee oikeutta pienituloisille eläkeläisille, työttömille eikä muille vähävaraisille.

Edustan näkemystä, että jos palkka tai eläke on vaikkapa 30 000 euroa vuodessa, niin siitä tulisi maksaa saman verran veroa kunnalle, olipa verovelvollisen asunto Helsingissä, Jyväskylässä, Järvenpäässä, Kuopiossa tai Oulussa.

Valtionverotuksen alaraja on tällä hetkellä 18 600 euroa. Vastaavan kaltainen alaraja tulisi asettaa myös kunnallisverotukseen. Se voisi olla vaikkapa suuruusluokkaa 20 000 euroa ja samalla poistaa verotukseen tulevat vähennykset, siirtämällä ne valtionverotukseen.

Kunnallisverotuksen progressiivisuuden myötä siirtyisimme kohti oikeudenmukaisempaa verotusta, perusteena verovelvollisen tulot eli todellinen maksukyky. Olen tietoinen, että verotuksen efektiivisyydestä johtuen, myös kunnallisverotus on jo nyt osittainen progressiivinen, joten siirtymistä astetta ylöspäin eli täydelliseen progressiivisuuteen olisi todellakin syytä harkita.

Kunnallisverotuksen progressiivisuus tekisi oikeutta myös lähes 1,5 miljoonalle työeläkkeellä olevalle, jotka tällä hetkellä maksavat 8 – 10 prosenttiyksikköä korkeampaa veroa kuin työssä olevat henkilöt saman suuruisesta tulosta.

Eräät henkilöt ovat todenneet, että kunnallisveron progressio kohdistuisi rasitteena erityisesti pieni- ja keskituloisten verotukseen. Haluan kysyä, että miten niin?  Uskon, että verohallinnosta löytyy osaavia matemaatikkoja, jotka kykenevät ”rakentamaan progression asteikot” niin, ettei verotus muutu – heidän osalta – nykyistä raskaammaksi.

Samalla korjaantuisi nykyiseen kunnallisverotukseen liittyvä epäkohta eli ei yksikään työssäkäyvä verovelvollinen maksa kunnallisveroa valtuuston päätöksen mukaisesti, vaan keskimäärin 3 – 4 prosenttiyksikköä vähemmän, johtuen tulonhankintaan kohdistuvista vähennyksistä.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen

Suur-Jyväskylän lehti, ke 21.7.2021 ja Keskisuomalainen, ke 28.7.2021

Olen tykönäni pohtinut jo pitkään, että onko nykymuotoinen suhteellinen vaalitapa demokraattinen, kun valitaan edustajia eduskuntaan ja kuntien valtuustoihin.

Eräs hyvä esimerkki juontaa vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, jolloin Pohjois-Karjalan vaalipiiristä valittiin eduskuntaan kuusi edustajaa. Silloinen Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg sai vaalissa toiseksi eniten ääniä (7 804), muttei saanut valtakirjaa eduskuntaan.

Sen sijaan neljä muuta ehdokasta merkittävästi pienemmillä äänimäärillä tulivat valituiksi, Viimeinen valittu sai Pohjois-Karjalan eduskuntavaaleissa ”vain” 4 391 ääntä eli 3 413 ääntä vähemmän.

Jyväskylässä valtuustoon pääsi 100 äänellä, mutta varasijalle jäivät Keskustan edustajat 215, 210 ja 206 sekä PS:n edustajat 217 ja 208 äänellä. Lisäksi SKP:n edustajan 245 ääntä ei oikeuttanut edes varasijaan.

Voimassa olevan kunta- ja vaalilain mukainen D´Hontin laskentatapa suosii niitä puolueita, jotka ovat asettaneet ns. täyden listan ehdokkaita ja jos heillä sen lisäksi on tunnettuja ns. ”ääniharavia” listoillaan.

Mielestäni nykyinen vaalitapa ei ole demokraattinen. Miksi? Siksi, ettei äänestäjien tahto aina toteudu, kun oma ehdokas – saamastaan kannatuksesta huolimatta – ei yllä valtuuston varsinaiseksi jäseneksi. Siksi ainakin kuntavaaleissa tulisi siirtyä ns. henkilökohtaiseen vaaliin, jolloin eniten ääniä saaneet saisivat valtuustopaikan.

Jyväskylän osalta viime kuntavaaleissa olisi valtuustoon päässyt henkilökohtaisen äänimäärän perusteella myös SKP:n ehdokas Riitta Tynjä 245 äänellä.

Valtuustossa olisi tapahtunut – edellä kertomani lisäksi – myös seuraavat muutokset: Keskusta olisi saanut kolme ja Perussuomalaiset kaksi lisäpaikkaa.  Menettäjinä olivat olleet kokoomus kolmella valtuutetulla, KD, Vas ja Vihreät olisivat kukin menettäneet yhden valtuutetun.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keskisuomalainen ti 20.7.2021

Jyväskylän kaupungin talousarvion loppusumma on tänä vuonna 1 189 miljoonaa eli lähes 1,2 miljardia euroa.

Tästä sosiaali- ja terveyspalvelut lohkaisevat 40 % eli 480,2 Me sekä kasvu ja oppiminen (sivistys) 20 % eli 239,7 Me.

Vastaavasti tulopuolella verotulot ovat budjetin tuloista 47 % eli 561 Me ja valtionosuudet 17 % eli 210,1 Me.

Kun Sote toteutuu, niin kaupungin veroprosentista (20 %), nappaa valtio 13,26 prosenttiyksikköä, jolloin kaupungin on ”kärvisteltävä” jatkossa alle 7 prosenttiyksikön verotuloilla. Yhteisöverosta siirtyy valtiolle 10,7 prosenttiyksikköä.

Kaupungin (467,8 Me) ja kaupunkikonsernin (1,3 Mrde) huikeat velat (12 295 euroa per asukas) jäävät kuitenkin kaupunkilaisten maksettaviksi.

Valtion velka oli toukokuun lopussa 126,110 Mrde eli 22 722 euroa per suomalainen. Kun tähän lisätään Jyväskylän kaupungin ja kaupunkikonsernin (50 yhteisöä) velat, kaupunkilaisen velkataakka on noin 35 000 euroa asukas.

Tulevaan maakunnalliseen sotevaltuustoon (lue: Hyvinvointialue) on syytä valita ehdokkaita, joilla on keskitasoa parempi kuntatalouden ja valtion finanssipolitiikan asiantuntemus.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, la 3.7.2021

Kaupunginvaltuutettu Pentti J. Rönkkö on huolissaan lautakuntapaikkojen jaosta Keravalla. Syy ei ehkä ole ”paikkojen jakajissa”, vaan nykyisessä lainsäädännössä ja vaalitavassa.

 Sen mukaisesti 13- jäsenisen lautakuntapaikkajako tapahtuisi Keravalla seuraavasti: Kokoomus 4, SDP 3, PS ja Vihreät 2 ja Vasemmisto 1 lautakuntapaikka. Viimeinen paikka ”arvottaisiin” SDP:n, PS:n ja Keskustan välillä. Toki puolueilla on mahdollisuus sopia paikkajaosto ja muodostaa keskinäisin yhteenliittymiä.

Mielestäni nykyinen vaalitapa ei ole demokraattinen. Miksi? Siksi, ettei äänestäjien tahto aina toteudu, kun oma ehdokas – saamastaan kannatuksesta huolimatta – ei yllä valtuuston varsinaiseksi jäseneksi. Siksi ainakin kuntavaaleissa tulisi siirtyä ns. henkilökohtaiseen vaaliin, jolloin eniten ääniä saaneet saisivat valtuustopaikan.

Keravalla valtuustoon pääsi 72 äänellä, mutta varasijalle jäivät KD:n edustaja 108, PS:n edustajat 99 ja 92 sekä Vihreiden edustaja 96 äänellä. Voimassa olevan kunta- ja vaalilain mukainen d´Hontin laskentatapa suosii niitä puolueita, jotka ovat asettaneet ns. täyden listan ehdokkaita ja jos heillä sen lisäksi on tunnettuja ns. ”ääniharavia” listoillaan.

Henkilökohtaisella vaalitavalla olisi Keravan valtuustossa tapahtunut seuraavat muutokset: Perussuomalaiset olisivat saaneet kaksi lisäpaikkaa sekä Vihreät ja Kd yhden. Menettäjinä olivat olleet kokoomus kolmella valtuutetulla ja Vasemmisto yhdellä valtuutetulla.

KAUKO TUUPAINEN

Suur-Jyväskylän lehti, ke 30.6.2021

Ehdotin viime vuoden lokakuussa toimittamassani PerusÄssä ilmaisjakelulehdessä, että eräänä tavoitteena – kustannussyistä – olisi lautakuntien kokoa pienenennettävä 13 henkilöstä 11 henkilöön. Kaupunginhallituksen kokoon en ottanut kantaa.

Nyt on vaalit pidetty ja valtuustopaikkajako selvinnyt. Demarit ja kokoomus saivat 13 valtuutettua, Vihreät 12, Keskusta ja Perussuomalaiset 9, Vasemmisto 7 ja Kristilliset 4 valtuutettua.

Jos ehdotukseni toteutuisi, niin, 11-jäsenisten lautakuntien poliittinen koostumus olisi todella mielenkiintoinen, sillä demarit, kokoomus, vihreät, keskusta ja persut saisivat lautakuntiin kukin kaksi edustajaa ja vasemmisto yhden.

Näin ei kuitenkaan tule käymään, sillä lautakunnat pysyvät 13 jäsenisinä, jolloin sekä demarit että kokoomus saavat- D`Hondtin laskentakaavan mukaisesti – kaksi viimeistä paikkaa eli kolme edustajaa.

Kauko Tuupainen
Jyväskylä

Perussuomalaisten Blogi- palstalla, ti 1.6.2021 ja Keskisuomalainen, pe 4.6.2021 sekä Suur-Jyväskylän lehti, ke 9.6.2021

Jos ja kun sote-uudistus saadaan eduskunnassa päätökseen, niin hyvinvointialueille siirtynee 1.1.2023 noin 173 000 työntekijää kunnista, kuntayhtymistä ja sairaanhoitopiireistä. Työnantajien määrä vähenee samalla lähes kolmesta sadasta 21:teen.

Entisenä – erään Jyväskylässä toimineen – KTV:n ammattiosaston puuhamiehenä, minua kiinnostaa se, mitä tapahtuu nykyisille viran- ja toimenhaltijoille sekä työntekijöille hyvinvointialueille tapahtuvan siirron jälkeen?

Olen tietoinen, että Kuntatyönantajat (KT) ja pääsopijajärjestöt ovat viime vuoden keväällä alustavasti sopineet kolmesta työ- ja virkaehtosopimuksesta: sote-sopimus, lääkärisopimus ja hyvinvointialueen (maakunta) yleinen sopimus.

Tiedostan, että uudistuksen eräänä tärkeänä tavoitteena on kustannusten alentaminen ja minimissään kustannusten merkittävä hillintä, niin helpointa on saada säästöt aikaan henkilökunnan selkänahasta.

Sanomattakin on selvää, että satojen sote- ja kymmenien pelastustoimen järjestäjien tippuminen 21:teen aiheuttaa vähennyksiä ensisijaisesti hallintohenkilöstössä. Tästäkin syystä myös ay-liikkeen on oltava koko prosessin ajan tarkkana ja valvoa jäsentensä uudelleen sijoittumista työelämään.

Lopuksi totean, että mistä muodostuvat Sote-uudistuksen säästöt, kun jo nyt on arvioitu, että palkkojen harmonisointi- ja ICT-kustannukset ovat lähes 1,2 miljardia euroa.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen