Keskisuomalaisen mielipidepalstalla, ti 29.5.2018

Kolme vasuritoveria nosti nimeni esille viime lauantain (26.5.) Keskisuomalaisessa tavalla, mikä ei pidä paikkaansa. En ole koskaan arvaillut laittomasti Jyväskylässä olevien maahanmuuttajien terveydenhuollon kustannuksia. Miksi? Siksi, ettei kukaan niitä ole kyennyt minulle kertomaan ja arvailemaan en lähde.

Olen yrittänyt selvittää, mitkä ovat maahanmuuton kustannukset Suomen valtion budjetissa ja Jyväskylän kaupungin talousarviossa, mutten ole selvyyttä saanut. On toisaalta hyvä, että tovereilla on tietämys asioista, joista virkamiehillä ei ole hajuakaan. 

En ole kirjoittanut dekkareita, joten en myöskään ole kirjoittanut kauhukirjoituksia kaupungin terveydenhuollosta.

Sen sijaan olen 21.2.2018 kirjoittanut Ksml:n mielipidesivulle seuraavaa. ”Ihmettelen eräiden nykyisten valtuutettujen näkemystä siitä, mitä kaupunkilaisten verorahoilla kustannetaan. Aikoinaan olivat etusijalla kaupunkilaiset, jotka ovat yhteiskunnan tuen tarpeessa. Nyt eräät hehkuttavat ”laittomasti maassa olevien” puolesta, unohtaen tyystin ns. vähäväkiset kaupunkilaiset.

En vastustaisi asiaa, jos maksaja olisi vaikkapa EU tai hätätilassa Suomen valtio, mutta molemmat yhteisöt ovat tällä hetkellä melkoisessa velkakierteessä ja tilanne vain pahenee.

Jos ja kun maahanmuuttajien määrää lisätään Suomessa, niin viime kädessä maksumiehinä tulisi toimia maakunnat eli Keski-Suomessa Keski-Suomen maakuntaliitto, jolloin kustannus jakaantuisivat kaikkien maakunnan kuntien kesken, myös niiden, jotka eivät halua ottaa pakolaisia omaan kuntaansa”.

Näin siis olen kirjoittanut maakuntalehteen. Pysykääpä totuudessa toverit.

 Lopuksi totean, että entisenä lainsäätäjänä edustan edelleenkin näkemystä, että ”maassa on elettävä maan tavalla”. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien Suomessa asuvien on noudatettava kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja virkamiesten tekemiä lainvoimaisia päätöksiä.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti ma 7.5.2018

STT:n Brysselin toimittaja Anniina Luotonen on uutisoinut EU:sta:  ”Suomen jäsenmaksu voisi kasvaa noin 400 miljoonaa euroa vuodessa, jos budjetti kasvaa ehdotettuun noin 1,11 prosenttiin”.

Suomi on ollut viimeisten viiden vuoden (2012 – 2016) aikana nettomaksaja 2,835 miljardia euroa eli keskimäärin 571 miljoonaa euroa vuosi. Jos tähän lisätään kaavailtu 400 miljoonan lisämaksu, ollaan suuruusluokassa noin 970 miljoonaa euroa per vuosi. Tämä on iso kasa suomalaisia euroja.

Olen tietoinen, että EU:n rahastus on sidoksissa jäsenmaiden kansantalouteen. Mitä parempi on jäsenmaan talous, sitä suuremmat ovat sen maksut. 

Entisenä tilintarkastajana toivon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin parantaisi vielä juoksuaan. Olihan tuomioistuimen viimeisen raportin mukaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion alalla virhetaso 4,8 % eli noin 6,7 miljardia euroa.

Toisaalta on tiedossa, että EU:n jäsenmaille lupaamat investointi- ym. sitoumukset olivat vuoden 2016 lopussa lähes 240 miljardin euron luokkaa. Jos ja kun nämä velat EU:n jäsenmaille huomioidaan, niin jäsenmaksut noussevat entisestään vuonna 2020 alkavalla vaalikaudella.

Pääministeri Juha Sipilän on oltava tiukkana neuvotteluissaan Brysselin herrojen kanssa, sillä maamme veronmaksajien kantokyky on jo nyt lujilla.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos

Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti 8.4.2018 ja Keskisuomalainen 1.5.2018

”Ideoitsija” Hjallis Harkimo ja ”kannustaja” Mikael Jungner ovat mielestäni oikeassa ottaessaan kantaa tämän päivän eduskuntatyöhön. Heille on kirkastunut jo ensimmäisen istuntokauden aikana, että eduskuntaan ovat kansalaiset valinneet kansanedustajia, eivät puolueita.

Tämä on selkeästi ilmaistu Suomen perustuslain 2 §:n 1. momentissa. ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”.

Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Olen myös todennut eri yhteyksissä, että suomalainen parlamentarismi on ollut pitkään tiensä päässä. Miksi? Siksi, että eduskuntaryhmät ovat perättäisinä vuosina eri mieltä yhdestä ja samasta asiasta, riippuen ovatko hallituksessa vai oppositiossa.

Otanpa esimerkin vasemmistoryhmien työtavoista. Vasemmiston ollessa oppositiossa Matti Vanhasen hallituksen aikana ja eduskunnan käsitellessä vuoden 2011 talousarviota, niin vasemmistoryhmien kesken kehkeytyi kilpalaulanta kuntien valtionosuuksien lisäämisestä.

Demarien esittäessä lisäystä valtionapuihin 300 miljoonaa euroa, panivat vasurit paremmaksi halutessaan budjettiin lisäystä 731 miljoonaa euroa. Näin toimivat silloiset oppositiopuolueet. Mitä tapahtui samassa asiassa vuoden kuluttua?

Päästyään Jyrki Kataisen (kok) hallitukseen molemmat puolueet hyväksyivät hallituksen esityksen, jonka mukaisesti kuntien valtionosuuksia leikattiin 631 miljoonaa euroa vuoden 2012 talousarviossa. Seuraavana vuonna leikattiin lisää 756 miljoonaa euroa eli kahden vuoden aikana leikattiin 1,387 miljardia euroa. Näin muuttuu ääni kellossa, kun siirrytään räksytyksestä vastuulliseen asioiden hoitoon.

Olenkin pohdiskellut, että eduskunnassakin pitäisi siirtyä ns. kaikkien puolueiden (lue: eduskuntaryhmien) hallituksiin, peruskuntien tapaan.

Tällöin viime vaalien perusteella tulisi 15 ministerin hallitukseen Suomen Keskustasta 4 ministeriä, perussuomalaisista, kokoomuksesta ja demareista kustakin 3 sekä vihreistä ja vasureista 1 ministeri. Hallituksen puheenjohtajan eli pääministerin salkku kuuluisi tässä esimerkissä suurimmalle ryhmälle eli keskustalle. Hallituksen ulkopuolelle jäisivät vähäisen kannatuksen saaneet pienpuolueet.

Jos Suomen kunnat pärjäävät päätöksenteossaan ilman nykyisen kaltaista parlamentarismiakin, niin miksei eduskuntakin.

KAUKO TUUPAINEN

eläkeläinen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla pe 6.4.2018

Alkuperäinen otsikko: Kukahan edustaa yhden asian liikettä, Torvinen?

Perussuomalaisten siivellä eduskuntaan päässeiden Sinisten äänitorvi, puoluesihteeri Torvinen sanoo heillä olevan monipuolinen ohjelma, kun perussuomalaiset ovat vain yhden asian liike.

Mielestäni asiat ovat päinvastoin. Nykyisillä perusuomalaisten siipeilijöillä on vain yksi liike: ”pysyä hallituksessa hinnalla millä hyvänsä”.

Mihin ovat unohtuneet mm. lapsiperheet, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat, joiden puolesta perussuomalaisten on – sääntöjensä mukaisesti – tarkoitus toimia? Kaikki tavoitteemme myytiin, jotta kelvattiin Sipilän (kesk) hallituksen myötäjuoksijoiksi ja oikeistolaisen politiikan toteuttajiksi.

Totesin PS:n Lahden puolueneuvoston kokouksessa 11.6.2016 puheenjohtaja Timo Soinin läsnä ollessa: ”jos hallitusohjelmaa ei edes yritetä muuttaa puolueemme tavoitteiden mukaiseksi, niin neljä ministeriä maksaa meille 400 valtuustopaikkaa tulevissa kuntavaaleissa”. Olin hieman väärässä. Menetimme 426 paikkaa.

Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen uusiutui puolueemme johto täydellisesti ja nyt ”lakaisevat uudet luudat”.  Nyt pidetään kiinni vaalilupauksistamme ja sääntöjemme määräyksistä. Kun näin tehdään, niin – pettureista huolimatta – kannatuksemme kasvaa ja luottamus perussuomalaisiin palaa ennalleen tulevissa maakunta- ja eduskuntavaaleissa.

KAUKO TUUPAINEN

PS:n K-S:n piirihallituksen jäsen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla, ke 21.2.2018

Ihmettelen eräiden nykyisten valtuutettujen näkemystä siitä, mitä kaupunkilaisten verorahoilla kustannetaan.

Aikoinaan olivat etusijalla kaupunkilaiset, jotka olivat yhteiskunnan tuen tarpeessa. Nyt eräät hehkuttavat “laittomasti maassa olevien” puolesta unohtaen tyystin ns. vähäväkiset kaupunkilaiset.

En vastustaisi asiaa, jos maksaja olisi vaikkapa EU tai hätätilassa Suomen valtio, mutta molemmat yhteisöt ovat tällä hetkellä melkoisessa velkakierteessä ja tilanne vain pahenee.

Suomen valtio ottaa tänä vuonna uutta velkaa 18,1 miljardia euroa, josta käytetään vanhojen velkojen lyhennyksiin ja kuoletuksiin 15 miljardia eli nettovelan määrä on tällä hetkellä 3,1 miljardia euroa.

Valtion velan määrä noussee tämän vuoden lopulla noin 110 miljardiin euroon ja korkojen osuus on 1,2 miljardin euron luokkaa. Jos ja kun korot nousevat vaikkapa yhdellä prosenttiyksiköllä, niin se merkitsee yhden miljardin ja rapiat päälle lisäystä valtion vuosittaisiin korkomenoihin.

Samoin on tilanne EU:ssa, jonka talous huononee entisestään Iso-Britannian lähdön myötä.

Muistini mukaan pari vuotta sitten EU:n vuosibudjetti oli lähes 140 miljardia euroa ja kattamattomat vastuut eli EU:n komission sitoumukset jäsenmaiden investointeihin noin 200 miljardia euroa.  Revi siitä helpotuksia jäsenmaiden maksuihin.

Ne nousevat varmasti myös Suomen osalta. Onhan Suomi maksanut jäsenmaksuina viimeisen viiden vuoden eli vuosien 2012–2016 aikana nettona 2,853 miljardia euroa eli keskimäärin 571 miljoonaa euroa vuosi. Näillekin euroille olisi ollut käyttöä myös KotiSuomessa.

Jos ja kun maahanmuuttajien määrää lisätään Suomessa, niin viime kädessä maksumiehinä tulisi toimia maakunnat eli Keski-Suomessa maakuntaliitto, jolloin kustannus jakautuisi kaikkien maakunnan kuntien kesken, myös niiden, jotka eivät halua ottaa pakolaisia omaan kuntaansa.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Perussuomalainen-lehti, Blogit 31.1.2018

Tästä on hyvä jatkaa, totesi eräs kaverini Jyväskylän Kävelykadulla, kun viimeksi pidettyjen vaalien tulos oli selvinnyt. Hän on oikeassa.  Olemme saavuttaneet käännekohdan perusuomalaisten poliittisella marathonilla.  Alkukilometrit (lue: alkukuukaudet) olivat todella takkuista aikaa, kun jatkuvasti sai selvitellä puoluejohdon vaihtoon johtaneita syitä. Nyt menee hyvin ja tasaisella vauhdilla pääsemme maaliin (tuleviin vaaleihin) hyvällä tuloksella.

Olen ollut mukana puoluepoliittisessa toiminnassa yli 50 vuotta ja olen varma, että tulemme pärjäämään seuraavissa maakuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa erittäin hyvin. Olettaen, että istuva hallitus saa maakuntavaalit aikaiseksi.

Hyvään tulokseen pääseminen edellyttää kuitenkin, että istuvat kansanedustajat malttavat lähteä omilta kotikonnuiltaan kiertämään muutakin kuin tahkoa eli suuntavat matkojansa maakuntiin. Erityisesti puolueen ykkösketju Halla-aho, Huhtasaari ja Eerola ovat ”kovaa kamaa” täällä Keski-Suomessakin.

Toivon myös, että maahanmuuttokriittisyyden lisäksi, jokainen kansanedustaja ja puolueaktiivi tutustuu puolueemme, piirijärjestöjemme sekä paikallisyhdistystemme sääntöjen toiseen (2) pykälään, josta ilmenee puolueemme tarkoitus ja toimintamme laatu. Siihen kiteytyy puoluetoimintamme ”punainen lanka”.

Lopuksi nostan korkealle perussuomalaisen kansanedustaja Toimi Kankaanniemen ja Arja Juvosen kannattaman ponsiehdotuksen, koskien työelämän muutosta, jolla ns. taitettu indeksi palautetaan pieni- ja keskituloisten eläkkeensaajien osalta 50–50 indeksiksi asteittain vuoteen 2022 mennessä. Tähän ponteen yhtyi eduskunnan ps-ryhmä.

Ehdotuksesta äänestettiin täysistunnossa viime vuoden lopulla eli 20.12.2017, jolloin se kaatui äänin 166–19, tyhjää äänesti yksi ja poissa oli 13 edustajaa. Ihmettelen, että miksi Sinisten eduskuntaryhmä äänesti vastaan, vaikka entisinä ps-jäseninä he eduskuntavaalien alla lupasivat puolustaa työeläkeläisiä.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla la 27.1.2018

On erinomainen asia, että SAK:n jäsenliitot puolustavat jäseniään ns. työttömien aktivointimallin käyttöönotossa.  Olisiko SAK:n syytä puolustaa myös eläkkeelle siirtyneitä jäseniään? Ihmettelen, miksi SAK  ”ei lotkauttanut korvaansa” , kun eduskunta käsitteli Kimmo Kiljusen ja kymmenien tuhansien muiden suomalaisten kansalaisaloitte, koskien ns. taitetun indeksin poistamista –  viime vuoden lopulla eduskunnassa.

Olen itse ollut SAK:n kahden liiton (Liikeliitto ja KTV/JHL) maksava jäsen yli 50 vuotta ja toivon, että SAK jäsenliittoineen ottaisi kantaa myös ns. taitetun indeksin poistamiseen, koska on ollut aikoinaan sopimassa sen jäädyttämisestä yhtenä ns. kolmikannan (valtio, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt) osapuolena.

KAUKO TUUPAINEN

eläkeläinen

Jyväskylä

Perussuomalainen-lehti,  Blogi/Kauko Tuupainen 9.1.2018

Suomessa on viime vuosina puhuttu kunnallisverotuksen oikeellisuudesta. Syytä onkin, sillä nykyinen verotuskäytäntö on kaukana kuntalaisten oikeudenmukaisesta verotuksesta. Myös kunnallisveroa on syytä periä kuntalaisten maksukyvyn mukaisesti.

Useat kunnat nostavat vuosittain perimiään taksoja. tariffeja ja kiinteistöverojaan pitääkseen kunnallisveroprosentin tietoisesti alhaalla. Menettely ei tee oikeutta pienituloisille eläkeläisille, työttömille eikä muille vähävaraisille.

Kun puhutaan liennytyksestä, niin mielestäni olisi pieni- ja keskituloisten kansalaisten nettotulojen lisääminen. Tämä onnistuisi parhaiten muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi. Ei ole oikein, että Manner-Suomen korkeimmilla kunnallisveron kunnilla Jämijärvi, Reisjärvi ja Teuva (22,50 %) ja halvimman Kauniainen (17,00 %) perittävän kunnallisveron ero on 5,5 prosenttiyksikköä.

Edustan näkemystä, että jos palkka tai eläke on vaikkapa 30 000 euroa vuodessa, niin siitä tulisi maksaa saman verran veroa kunnalle, olipa verovelvollisen asunto, Helsingissä, Jyväskylässä, Jämijärvellä, Järvenpäässä tai Kurikassa.

Valtionverotuksen alaraja on tällä hetkellä 16 900 euroa. Vastaavan kaltainen alaraja tulisi asettaa myös kunnallisverotukseen. Se voisi olla suuruusluokkaa 13 000 euroa, jolloin esimerkiksi omaishoitajat ja muut todella pienituloiset saisivat nykyisen palkkatulonsa verottomana.

Kunnallisverotuksen progressiivisuuden myötä siirtyisimme kohti oikeudenmukaisempaa verotusta, perusteena verovelvollisen tulot eli todellinen maksukyky. Tämä edellyttää kuntien verotuskäytännön radikaalia muutosta. Olen tietoinen, että verotuksen efektiivisyydestä johtuen, myös kunnallisverotus on jo nyt osittainen progressiivinen, joten siirtymistä astetta ylöspäin eli täydelliseen progressiivisuuteen on syytä harkita.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos, eläkeläinen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidesivulla ti 9.1.2018

Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola otti kolumnissaan 5.1.2018 kantaa mm. kuntien veroprosentteihin. Manner Suomen tuloveroprosentti on tänä vuonna keskimäärin 19,87, kun se vuonna 1990 oli vain 16,47 %.

Hän tulkitsi, että kuntaverotuksen kiristymisen eräänä syynä on kuntien palvelujen lisääminen ja että kunnat ovat muuttuneet tehottomiksi.  En kiistä kumpaakaan argumenttia.

Jyväskylän kaupungin palveluja lisättiin varsinkin 1980-luvulla, jolloin joka syksy valtuustossa hyväksyttiin uusia virka- ja toimipaketteja, koska se oli kaupungille edullista. Palkoista kertyvät verotulot ja henkilöstöön kohdistuvat valtionosuudet olivat suuremmat kuin heille maksettavat palkat. Tämä hullutus päättyi 1990-luvulla Neuvostoliiton kaupan laantuessa ja valtion talousvaikeuksien kasvaessa.

Eräs syy kunnallisverojen korotuksiin on jo useita vuosia ollut kuntien valtionosuuksien merkittävä vähentyminen ja se, että eduskunnan päätöksillä on kunnallisverotuksessa tehtäviä vähennyksiä lisätty. Menettelystä ovat kärsineet eniten työeläkkeellä olevat kaupunkilaiset, koska heitä ei koske tulonhankintaan liittyvät vähennykset. Tästä johtuu, että ns. efektiivinen veroprosentti on Jyväskylässäkin jo 15 prosentin luokkaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Jyväskylän kunnallisveroprosentti on 20, niin sen suuruisena sitä maksavat vain eläkeläiset, kun työelämässä olevia kaupunkilaisia verotetaan keskimäärin viisi prosenttiyksikköä pienemmällä prosentilla. Kunnallisverotuksessa päästään tasa-arvoon vain siten, että eläketuloon liittyvää vähennystä korotetaan tai työelämässä olevien vähennyksiä vähennetään. Myönnän, että tämä on utopistinen ajatus.

Mitä kuntien tehottomuuteen tulee, niin en kiistä Mervolan väitettä. Otanpa vain yhden esimerkin alueelta, jonka tunnen. 1980- luvulla kaupungin talousarviot ja tilinpäätökset laativat viime kädessä kaupungin rahatoimiston virkailijat. Toimiston johtoon kuuluivat kaupunginkamreeri ja talousarviopäällikkö. Vuosittaiset talousarviot ja tilinpäätökset tehtiin tuolloin suhteellisesti pienemmällä henkilöstöllä.

Talousarvio oli nykyistä selkeämpi eli luettavampi kuin nykyisin. Valtuutetut tiesivät yksityiskohtaisesti – talousarvion hyväksyessään – mistä rahat tulevat ja mihin ne menevät. Syynä oli se, että lautakunnat joutuivat perustelemaan kaikki tulonsa ja menonsa  e n n e n  valtuuston talousarviokokousta. Nykykäytännössä annetaan toimialoille satoja miljoonia euroja ja toimialan virkamiehet päättävät rahoista toki lautakuntien siunauksella.

Eräänä esimerkkinä kaupungin kirjanpidon nykytasosta kertoo se, ettei Talouskeskus-liikelaitos kykene selvittämään maahanmuutosta Jyväskylälle aiheutuneita vuosittaisia nettokustannuksia.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos, eläkeläinen

Jyväskylä

Suur-Jyväskylän lehden mielipidepalstalla ke 22.11.2017

Olen jo aiemmin todennut (Ksml 20.6.2016), että ”Eläkerahastojen varat riittävät taitetun indeksin maksuun”. Laskeskelin tuolloin eläkerahastojen varojen ollessa 180 miljardia euroa, että jos vuosittainen sijoitustuotto on ”vain” 5 %, rahastojen vuotuinen käyttö eläkkeiden maksuun 5 Mrde, niin rahastojen pääoma on vuonna 2060 noin 779 Mrde. Yksikään ns. asiantuntija ei kiistänyt laskelmaani.

Viimeisten tietojen mukaan rahastot todella jatkuvat kasvuaan, tasearvon ollessa tällä hetkellä noin 200 Mrde.

Arvostettu finanssipolitiikan asiantuntija, professori Heikki Hiilamo on lausunut, ”Suomen hyvän luottoluokituksen syy on pitkälti eläkerahastojen muodostama puskuri. Tästä syystä maamme luottokelpoisuus on korkeampi kuin sen pitäisi olla.

Kaikki istuvat kansanedustajat pitävät tärkeänä sitä, että rahastot jatkavat kasvuaan, kun me työeläkkeellä olevat haluaisimme käyttää rahastoja niiden perimmäiseen tarkoitukseen eli eläkkeiden tarkistuksiin. Totuushan on, ettei rahastoista ole viimeisen 50 vuoden aikana nostettu sentin senttiä eläkkeiden maksuun.

Yli 50 vuotta puoluepolitiikassa mukana olleena ja sitä aktiivisesti seuranneena, haluankin esittää julkisen kysymyksen, että mihin maatamme ollaan viemässä?

Pankkiunioniin mentiin, vaikka perussuomalaiset sitä edellisellä eduskuntakaudella voimakkaasti vastustivat. Onko seuraava tavoite Euroopan yhteinen valtiovarainministeriö ja jäsenmaiden yhteinen budjetti? Onhan EMU eli Euroopan unionin talous-ja rahaliitto jo nyt merkittävä instituutio EU:n jäsenmaiden yhdentymisessä.

Arvostamani kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd) on pari-kolme kertaa todennut, että Äänekosken uusi biomassatehdas tuo vuosittain vientituloja Suomeen 500 miljoonaa euroa. Se on iso kasa rahaa, mutta yhtä paljon (500 Me) maksaa Suomen yksityisten eläkerahastojen hallinto meille eläkeläisille.

Mielestäni olisikin syytä jatkaa yksityisten eläkeyhtiöiden fuusiointia hallintokulujen minimoimiseksi. Hyvinä esimerkkeinä ovat Eläke-Fennian ja Eläke-Tapiolan yhdistyminen v. 2014 ja ensi vuoden alusta tapahtuva Eteran ja Ilmarisen fuusiointi.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos, eläkeläinen

Jyväskylä