Jyväskylän Kaupunkilehti ke 22.09.2010

Liikuntakulttuurin puuhastelijana ihmettelen edelleenkin sitä, miksei Jyväskylän kulttuuriväki löydä toisiaan eli miksi he vuodesta toiseen vetävät eri suuntiin?  Kyse on tietenkin jo kolmenkymmenen vuoden ajan kaupungissa velloneesta keskustelusta konserttitalon tai –salin paikasta. Tässä mielessä kaupungin liikunta- ja urheiluväki on merkittävästi yksimielisempää.  He ovat ainakin toistaiseksi tyytyneet siihen, mitä kaupunki on heille tarjonnut ja antanut.

Ryhtymättä enemmälti oppimestariksi, niin ihmettelen todellakin sitä, ettei kulttuuriväki näytä tiedostavan vieläkään sitä mitä he ”aikuisten oikeesti” haluavat?!

Muistin virkistämiseksi totean, että lähes 18 vuotta sitten konserttitalon paikkavaihtoja oli 11, joista loppusuoralle pääsi neljä varteenotettavaa vaihtoehtoa: entinen linja-autoasema, Lutakko, valtiontalo ja Kuokkalan Survo.  Kuten eräät saattavat muistaa – edullisimmin musiikki- ja taidekeskus olisi rakentunut Kuokkalaan – neitseelliseen paikkaan Jyväsjärven rantamaisemiin 75 miljoonalla markalla (Mmk) eli 12,6 miljoonalla eurolla (Me).  Esitys kaatui kuitenkin kaupunginvaltuustossa 20.8.1990, jolloin äänestyksen jälkeen päädyttiin siihen, että rakennus tulee Lutakkoon nykyisen Siltakadun ja Rantaväylän risteykseen, osin Jyväsjärven päälle.

Erinäisten haihattelujen jälkeen paikaksi kaavailtiin myöhemmin Kilpisen- ja Vapaudenkadun kulmausta, johon rakennettuna instituutio olisi tullut hintoihinsa. Pelkästään valtiontalorähjän kunnostus ja uudisrakennus olisi tullut maksamaan lähes 195 Mmk ja 440 autopaikkaa Kirkkopuiston alle 44 Mmk eli yhteensä lähes 240 Mmk eli 40 Me.

Reipas viikko sitten kaupunginjohtaja Markku Andersson kertoi Kuokkalan kartanoon kokoontuneille, että kaupunginvaltuuston viimeisin tahto on rakentaa konserttisali Paviljongin yhteyteen, kunhan rahoitus saadaan järjestymään. Valittua paikkaa puoltavat jo valmiina olevat aulatilat narikoineen, toiletti- ja ravintolatilat sekä hyvät autojen paikoitustilat.  Unohtaa ei pidä myöskään tulevaa Keskimaan omistamaa hotellia, joka mahdollistaa kaukaakin tulevien konserttivieraiden ja soittajien majoittumisen ”nappaskenkämatkan” päähän.

Pitäkää nyt valitusta paikasta kiinni ja kunhan saadaan valtio – yksityisen rahan lisäksi – mukaan ”soivan konserttisalin” rahoitukseen, niin ehkäpä toiveenne toteutuu vielä tällä vuosikymmenellä.  Yksinomaan kaupungin rahoituksella ei sali rakennu, arvelee

KAUKO TUUPAINEN,  kaupunginvaltuutettu (PS)

Jyväskylä

Suur-Jyväskylän lehti, ke 8.9.2010

Viime viikolla levisi julkisuuteen tieto, että kaupungin virkamiesjohto esittää kolmen kirjaston lakkauttamista Jyväskylässä. Liipaisimella ovat Keltinmäki (n. 4.400 as.), Kypärämäki (n. 3.200 as.) ja Kuokkala (n. 17.000 as.).  ”Kuolleena syntynyt esitys – kaikilta osin”, sanon minä.

Olen asunut Kuokkalassa vuodesta 1985 alkaen, joten otan kantaa alueen kirjaston sulkemiseen, vaikkei sitä ole mielestäni edes avattukaan.  Miksi näin? Siitä kerron lisää.

Ollessani vuonna 1996 päättyneellä valtuustokaudella kaupunginhallituksessa, saimme vuoden 1997 talousarvioon määrärahan kirjaston avaamiseksi Kuokkalaan. Kirjaston tilojen hankintaan varattiin kaksi miljoonaa markkaa ja kirjahankintoihin 800.000 markkaa. Valtuusto hyväksyi määrärahat vuoden 1997 talousarvioon.  Mutta kuinkas kävikään? Poliittiset voimasuhteet muuttuivat syksyn 1996 vaaleissa oikeistoenemmistöiseksi ja talousarvioon varatut määrärahat hupuloitiin muihin tarkoituksiin.

Kirjaston perustaminen oli jäissä useita vuosia kunnes vuoden 2001syksyllä asia eteni Tilapalvelun ja kulttuurilautakunnan esitysten jälkeen kaupunginhallitukseen.  En tiedä oliko silloisella kaupunginjohtaja Pekka Kettusella ”ketunhäntä kainalossa”, mutta hän ryhtyi innokkaasti ajamaan kirjastotiloja Kuokkalaan.

Kettusen esityksestä päätti kaupunginhallitus syyskuussa 2001 ostaa Polar Kiinteistöt Oyj:ltä Kiinteistö Oy Kuokkalan Toritalo- nimisestä yhtiöstä nipun osakkeita kolmella miljoonalla markalla. Osakeostoon sisältyi toimisto- ja liiketilojen (629 m2) lisäksi 99,5 m2:n saunaosasto rakennuksen viidennessä kerroksessa. Vm. asia laittoi minut jo tuolloin miettimään, että mistähän mahtoi olla kysymys?

Asia selvisikin minulle hyvin nopeasti. Osakeoston myötävaikutuksella Polar Oyj pääsi eroon sille tarpeettomaksi käyneistä toimistotiloistaan ja edustussaunastaan.  Kirjastoa tiloihin ei saatu, vaan tilat luovutettiin myöhemmin kaupungin teknisen viraston väistötiloiksi. Saunaosasto roikottaa edelleenkin tarpeettomana Tilapalvelun taseessa.

Nykyisin Kuokkalassa toimii pari vuotta sitten avattu – lopetusuhan alainen – pienkirjasto 51m2:n tiloissa.  Se on avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin viiden tunnin ajan.  Vuosittaiset kustannukset ovat vajaa 85.000 euroa. Rahanpuutteen vuoksi ei kirjastoja tule sulkea, sillä päättihän kaupunginvaltuusto keväällä upottaa neljä miljoonaa euroa Lutakossa sijaitsevan Siltakadun tunnelointiin, tuumii

KAUKO TUUPAINEN, kaupunginvaltuutettu (PS)

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 31.8.2010

Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi viime maanantaina yksimielisesti Kangasvuorentien risteyksen kaavamääräykset.  Kyseessä oli kolmen kuusikerroksisen talon kaava Kangasvuorentien ja Seppäläntien risteykseen.

Kaavan julkisivu- ja kattomääräyksistä ilmeni mm., että rakennukset tulee liittää kaupungin kaukolämpöverkkoon ja että kattomuotona tulee olla loiva pulpettikatto tai tasakatto.

Viimeksi mainitsemastani asiasta käytiin ennen valtuustoa pidetyssä valtuustoryhmien puheenjohtajien kokouksessa keskustelua ja todettiin, että Suomessa tulisi rakentaa ensisijaisesti taloja, joihin ei tule tasakattoa. Perusteluna Suomen talviolosuhteet ja monet kokemukset tasakattojen aiheuttamista lisäkustannuksista kiinteistöjen omistajille.

Eräänä esimerkkinä käytin Kypärämäen päällä sijaitsevan Kortemäen kiinteistöjen omistajien monivuotista oikeustaistelua kattomääräyksen muuttamisesta.

Omakohtaisesti olen todennut, että havu- ja lehtipuiden läheisyyteen rakennetut tasakattoiset rakennukset, joissa sadevedet ja jokakeväiset lumien sulavedet johdetaan kattokaivojen kautta sadevesiviemäreihin, ovat melkoinen riesa niin kiinteistön omistajille kuin huoltoyhtiöillekin.

Puiden läheisyydessä olevien kiinteistöjen kattokaivut tukkeutuvat helposti havunneulasista ja puiden lehdistä, ellei niitä huolella puhdisteta ennen syyspakkasten tuloa. Hyvänä huonona esimerkkinä ovat yliopiston rakennusten moninaiset katto-ongelmat, joista olen saanut lehdestä lukea.

Valtuustoryhmät – keskustaa lukuun ottamatta – tiedostikin asian viime maanantaina ja esittivät lähinnä tulevaisuutta varten asian yhteyteen toivomusponnen, joka kuului seuraavasti: ”Toivomme, että AK-korttelissa rakennusten kattomuotona on ensisijaisesti loiva pulpettikatto.”

Ponsi hyväksyttiin äänin 58–16. Pontta hyväksyessään valtuutetut tiedostivat, että lopullinen ratkaisu rakennusten kattomuodosta jää rakennusluvan saavalle rakennuttajalle, mutta viesti rakennuttajille ja rakennustarkastukseen oli kuitenkin selkeä.

KAUKO TUUPAINEN, kaupunginvaltuutettu

Jyväskylä

Jyväskylän kaupunkilehti, ke 25.8.2010

Jo lapsuudessani sanottiin, että ”metsä on Suomen vihreä kulta”. Nyt Vihreät ja muut kokoomuksen myötäjuoksijat väittävät, että ”turve on maailman pahin saastuttaja ja ilmaston pilaaja”.  Vaikka olen elänyt enimmän osan elämästäni urbaanissa ympäristössä edustan näkemystä, ettei se ole totta! Miksi? Siksi, etteivät asiat ole niin kuin väitetään.

Esimerkiksi Kiinan kolme suurinta energiayhtiötä tuottivat viime vuonna enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko Britannia, todetaan ympäristöjärjestö Greenpeacen viime heinäkuussa julkaisemasta raportista (HS 29.7.2010). Jälkipäästöt syntyvät, koska Kiinan energiatuotanto perustuu kivihiileen. Tästä johtuen Kiinan osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli jo v. 2007 yli viidesosan eli 21 % ja tahti vain kiihtyy.

Suomessa ei voida hyödyntää vesivoimaa Norjan tapaan energiatuotannossa, mutta kansalliseen omavaraisuuteen on silti syytä pyrkiä.  Suomen omavaraisuuden muodostavat suot, joita meillä on riittävästi. Maamme pinta-alasta lähes kolmasosa on suota eli yli yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Tästä määrästä on noin 13 % teknisesti ja taloudellisesti hyödyntämiskelpoista suota.

Olen useissa eri yhteyksissä korostanut turvetuotannon työllistävää vaikutusta Suomessa ja erityisesti pohjoisessa Keski-Suomessa. Olen todennut mm. maakuntavaltuustossa, että kaikissa Keski-Suomen kunnissa ei ole yliopistoa, ei keskussairaalaa, ei ammattikorkeakoulua, ei suuria teollisuuslaitoksia eikä edes ABC-myymälöitä. Tällöin arvostan niitä lukuisia pohjoisen Keski-Suomen turvealan yrittäjiä, jotka ennakkoluulottomasti ovat uskaltaneet ryhtyä yrittäjiksi, vaikka taloudelliset riskit ovat vuosittaiseen tulokseen nähden melkoiset..

Arvostan heitä myös siksi, että yrittäjäperheen lisäksi työllistyvät kymmenet muutkin kotikunnan asukkaat.  Tästä hyötyy myös yrittäjän ja työntekijöiden kotikunta verotulojen muodossa. Unohtaa ei pidä myöskään välillisiä työpaikkoja Valtrasta alkaen.

Olen – lähes naapurin miehen – Mauri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä, että ”hallituksen esittämä turvevero ohjaa polttamaan lämpökattiloissa turpeen sijasta puuta”. Tämä tullee nostamaan puun kysyntää, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia metsäteollisuudelle. Myös kotikuntani omistaman Keljonlahden kaukolämpövoimalaitoksen toimittaman energian kustannukset kohoavat merkittävästi.

Olen Pekkarisen kanssa samoilla linjoilla siitäkin, että kun turve laitetaan verolle, niin myös ydinvoimatuotanto pitää asettaa samalle viivalle eli määrätä sille eräänlainen ydinvoimavero. Onhan ydinvoimatuotanto turpeeseen nähden miljardibisnestä, josta hyötyvät jo rakentamisvaiheesta alkaen vain tietyt tahot – ja kansa maksaa.

Haluan ymmärtää pitkälti myös turvetuotannon vastustajia – lähinnä vesistöjen saastumisen suhteen, joten esitänkin, että kerättävästä turveverosta (n. 20 miljoonaa euroa) käytetään osa vesistöjen suojeluun. Saadaanhan näilläkin toimenpiteillä lisää työpaikkoja alueille, joille teollisuutta ja muita suuria yrityksiä ei saada.

KAUKO TUUPAINEN, maakuntavaltuutettu, tilintarkastaja

Jyväskylä.

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ke 18.8.2010

Alkuperäinen otsikko:

”Avoin kysymys ministeri Kataiselle ”

Suomessa asuva eläkeläinen, joka on työskennellyt myös Ruotsissa, on ns. kaksoisverotuksen uhri. Miksi? Siksi, että Ruotsissa ansaitusta eläkkeestä hän maksaa verot (lähdevero) Ruotsiin, mutta sen lisäksi häntä verotetaan Suomessa täällä ansaitusta eläkkeestä.

Tuntuu oikeudenmukaiselta! Näin ei kuitenkaan ole, sillä Suomen verottaja ei ota huomioon Ruotsiin maksettua veroa, vaan lisää netto-osuuden Suomesta saatavaan eläkkeeseen ja verottaa eläkeläistä näin muodostuvasta yhteissummasta.  Tässä menettelyssä oikeudenmukaisuus on kaukana, sillä nostaahan menettely maksettavan lopullisen veron määrää..

Tämänkaltainen kaksoisverottaminen on yleisesti todettu epäoikeudenmukaiseksi verotettaessa Suomessa eläkkeellä olevia kansalaisia. Ruotsissa aikoinaan työskennelleet paluumuuttajat ovat huonommassa asemassa kuin Ruotsiin asumaan jäänet eläkeläiset. Epäkohta on syytä korjata, koska muista EU-maista Suomeen palaaviin paluumuuttajiin kaksoisverotusta ei sovelleta.

EY-tuomioistuimen antama tuomio (C-385/00) kieltää valtion ottamasta veroa ulkomailta tulevasta eläkkeestä. Myös KHO on käsitellyt asiaa 21.5.2003 ja ratkaisussaan (2003:27) todennut, että Suomen verotuksen ei tule asettaa Suomesta ja Ruotsista eläkettä saavia huonompaan asemaan verrattuna niihin Suomessa asuviin yleisesti verovelvollisiin henkilöihin, jotka ovat saaneet eläketuloja vain Suomesta.

Mielestäni Ruotsista tulleiden paluumuuttajaeläkeläisten kaksoisverotus voidaan estää hyvinkin yksinkertaisella tavalla. Miten?  Vaikkapa siten, että Ruotsissa saadusta eläketulosta peritty lähdevero vähennetään Suomessa maksettavasta verosta. Onko tämä liian yksinkertainen muutos valtionvarainministeri Jyrki Katainen?  Kyselee

KAUKO TUUPAINEN, tilintarkastaja, eläkeläinen

Keskisuomalaisen mielipidepalsta tiistaina 10.8.2010

Olin suurajotapahtuman aikaan poissa Jyväskylästä, joten en päässyt näkemään enkä kokemaan 30.–31.7. välisenä yönä järjestettyä ”Suomen suurinta ilotulitusta”.  Monet kaupunkilaiset sen sijaan pääsivät siitä nauttimaan, joskin eri tavoilla.  Toiset pitivät sitä nautintona, mutta monet myös turhana metelinä ja yörauhan rikkojana.

Saamani palautteen perusteella, kysynkin ilotulituksen järjestäjältä tai asianomaiselta viranomaiselta, että kenen päätöksellä lupa ilotulituksen järjestämiseen annettiin?

Saamani tietojen mukaan myöntävä viranomainen ei ollut poliisilaitos, ei pelastuslaitos, ei pelastusjohtaja eikä kaupungin ympäristöviranomainen. He eivät myöskään tienneet – kysyttäessä – asiasta mitään.

KAUKO TUUPAINEN

kaupunginvaltuutettu (ps)

Jyväskylän Kuokkala

Keskisuomalaisen mielipidepalsta la 17.7.2010

Energiateollisuus ry:n tietojen mukaan on Suomen sähkön hankinta kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana vain 1.637 GWh eli vajaa 2,1 %.  Kokonaiskulutus oli v. 2000 yhteensä 79.158 GWh ja viime vuonna 80.795 GWh. Välillä käytiin tosin jo 90.000 GWh:ssa, mutta lama pudotti kulutusta.

Ydinkysymys viime viikkoina on ollut, että tarvitaanko Suomessa lisää ydinvoimaa, vaiko ei. Muihin pohjoismaihin kuten Norjaan ja Ruotsiin nähden olemme sähkötuotannossa huonommassa asemassa. Norjassa lähes kaikki sähkö tehdään vesivoimalla ja Ruotsissakin lähes puolet vedellä ja loput kiistellyllä ydinvoimalla. Suomessa vesi- ja ydinvoima yltää yhdessä puoleen sähkön tuotannosta.

Yhteiskunnan voimakkaalla tuella on tuulivoiman käyttö nelinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana, ollen kuitenkin vain vajaa 0,4 % kokonaiskulutuksesta eli viime vuonna 276 GWh.

Meillä suomalaisilla on sähkön tuotannossa ja hankinnassa kaksi erityisongelmaa eli Pohjoismainen Sähköpörssi Nord Pool ja lauhdevoimalat, joista jälkimmäisiä tarvitaan sähkönkulutuksen huippujen kattamiseksi.  Sähköpörssin isäntinä toimivat Norja ja Ruotsi, jotka omilla toimillaan pystyvät säätelemään pörssisähkön hintaa huonoinakin vuosina. Taustalta löytyvät myös sähkömarkkinoiden ”isot pojat” eli naapurimaan Vattenfall ja E.On Sverige, norjalainen Statkraft ja Ruotsissakin toimiva suomalainen Fortum.

Lauhdevoimaloiden ongelma on, että kallis investointi seisoo suurimman osan vuotta. Tuotantokapasiteetin ylläpito muodostuu tosi kalliiksi vuosina, jolloin niiden sähkö ei käy kaupaksi. Öljylauhdevoimaloilla ei viime vuosina ole ollut käyttöä, mm. Savelan voimalan lauhdehäntää ei ole tarvittu. Turpeen ja kivihiilen kanssa ollaan lauhdekäytössä samoilla raiteilla.

Mielenkiintoista on, että sähkön tuonnin ja viennin erotus on ollut sekä v. 2000 että 2009 noin 15 % eli sekä vienti että tuonti ovat kasvaneet samassa suhteessa. Sähköpörssistä ostetaan, kun saadaan omaa tuotantoa halvemmalla ja myydään, kun saadaan parempi hinta kuin kotimaassa.

Henkilökohtaisesti näin maallikkona pidän kuitenkin tärkeänä, että sähkö- ja lämpöenergiaa tuotetaan ensisijaisesti kotimaisilla raaka-aineilla, joihin lasken kuuluvan sekä puun että ”pitemmällä viiveellä uusiutuvan” turpeen.  Omavaraisuus on aina ollut hyve suomalaisissa kotitalouksissa, miksei se olisi hyve myös sähkön ja lämmön tuotannossa.

Lopuksi totean olematta jälkiviisas, että ”Uudella Jyväskylällä” menisi – tulevaisuuden energiamyllerryksessä – paremmin, jos huippukalliin Keljonlahden voimalan sijasta olisi tyydytty Rauhalahden voimalan perusparannukseen ja laajennukseen. Demokratiassa kaikki on mahdollista, jopa satojen miljoonien hupulointi, koska valtuuston enemmistö oli sitä mieltä muutama vuosi sitten.

KAUKO TUUPAINEN

kaupunginvaltuutettu (PS)

JE Oy:n hallituksen puheenjohtaja vv. 1997–2000

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ti 29.6.2010

Suomen väestöstä neljäsosa eli 1,3 miljoonaa on työeläkeläisiä. Heistä yli miljoona saa eläkettä keskimäärin 1 050 euroa/kk. Sadan eläkeläisen eläke on 12 000-39 000 e/kk ja noin 230 suomalaista kuittaa vähintään 10 000 euron kuukausieläkkeen.

Suomessa on useaan otteeseen keskusteltu suurten eläkkeiden oikeutuksesta. Suurin häly nousi vuosi sitten, kun Fortumin eläkkeelle siirtyneen pääjohtaja Mikael Liliuksen 40 000 euron kuukausieläke tuli julkisuuteen. Monet kansalaiset pitivät eläkettä liian suurena. Olen samaa mieltä.

Useimmat euroopan maat leikkaavat suurtuloisten eläkkeitä pienemmiksi. Ainoastaan Suomi, Viro, Tshekki ja Portugali eivät ole leikkauksiin lähteneet.

Taloudellisesti hyvin pärjäävässä Sveitsissä työeläkkeen yläraja on noin 4 500 e/kk, Saksassa enimmillään 5 500 e/kk ja rikkaassa Norjassakin enimmillään 7 800 e/kk. Norjassa on päätetty laskea ensi vuonna eläkkeen katto 5 000 euroon kuukaudessa. Naapurimaassamme Ruotsissa asettuu leikkuri 3 000 euron pintaan.

Mielestäni ensi vuonna valittavan uuden eduskunnan tulisi ottaa eläkekatto käsittelyyn ja soveltaa siihen ”Pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia” eli ottaa oppia Ruotsista ja Norjasta.

On väärin, että rikkaat rikastuvat eläkkeellä ollessaankin, kun maassamme elää tälläkin hetkellä 700 000 kansalaista ns. köyhyysrajan alapuolella (600 e/kk). Unohtaa ei pidä myöskään 248 000 työtöntä ja pitkäaikaistyötöntä, joiden peruspäiväraha ja toimeentulotuki on jäänyt jatkuvasti jälkeen ansiotulojen kehityksestä. He, jos ketkään ovat elvytyksen tarpeessa.

KAUKO TUUPAINEN Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidesivu to 27.5.2010 ja Kuntalehti nro 9/2010 (kesäkuu)

Paheiden summa on vakio. Myös ihmisyys riippumatta ajasta ja paikasta on muuttumaton. Politiikan sanotaan olevan yhteisten asioiden hoitamista, joten kaikkien poliittisten ratkaisujen tulee lähteä ihmisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Meidän sanotaan elävän demokratiassa, jonka pitäisi olla kansanvaltaa, mutta onko se sitä?

Demokratiassa on kaksi käsitystä: populistinen ja elitistinen. Populismin on sanottu olevan poliittisten häiriköiden toimintaa, mutta populistinen demokratia on aivan muuta.  Minä ja Perussuomalaiset luotamme kansaan ja kannatamme populistista demokratiakäsitystä elitistisen demokratiakäsityksen asemasta.

Meidän demokratiakäsityksen mukaan kansalaiset haluavat valita edustajikseen henkilöitä, joiden kanssa he ovat asioista samaa mieltä ja jotka kykenevät yhdistämään kansaa erilaisten eturyhmäpyrkimysten paineessa.

Elitistisessä demokratiakäsityksessä painotetaan asiantuntijuutta kansalaisten sijaan. Elitismissä hallitseminen tapahtuu kansaa hajottamalla, populismissa kansaa yhdistämällä.  Populistisessa demokratiassa äänestäjä pystyy saattamaan päättäjät vastuuseen, elitistisessä demokratiassa se ei ole mahdollista.

Demokratiaan kuuluu, että sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan kaikille Suomen kansalaisille kaikissa olosuhteissa. Onhan kansalaisten terveys- ja hyvinvointi paitsi itseisarvo myös edellytys Suomen menestymiselle kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa.

Mielestäni yhteiskunnan ei tule ulkoistaa sosiaali- ja terveyspalveluita yksityisen sektorin tuottamiksi, koska yksityisen sektorin päätarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Sen hyväksyn, että yksityinen sektori täydentää julkista palvelutuotantoa siellä missä se todetaan kelvolliseksi. Sanomattakin on selvää, että harvaan asutuilla alueilla eivät markkinat voi toimia hyvin, joten yksityistämällä palveluja ei saavuteta säästöjä, vaan kustannukset – päinvastoin – kasvavat.

Paljon puhutun pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin vahvuus on sen kaikenkattavuus. Siinä niin rikkaat kuin köyhätkin ovat samassa veneessä ja kaikki saavat osansa hyvinvoinnista. On tähdellistä, että Suomessa säilytetään kansanvaltainen rakenne. Vain sen kautta kansalaiset pystyvät vaikuttamaan siihen, millaisia palveluja, millä tavalla, mihin hintaan ja missä määrin niitä kansalaisille järjestetään.

Suomen Perustuslain 2.1 §:n mukaan ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”  Nyt meillä kaikilla on tilaisuus lukea ja kuunnella, mitä puolueiden asettamat ehdokkaat meille lupaavat tai jättävät lupaamatta.  Ollaan aktiivisia ja laitetaan eduskuntaan pyrkijät lujille, sillä parannettavaa löytyy lähes jokaisessa asiassa.  Unohtaa ei toki pidä sitä tosiasiaa, että kaikki maksaa ja maksumiehinä olemme me – Suomen kansalaiset.

KAUKO TUUPAINEN, PS:n K-S:n piirtoimikunan II varapuheenjohtaja

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta to 20.5.2010

Voimassa olevan kuntalain 23 §:n 1. momentin mukaisesti ”Kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä valtuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta”.

Jyväskylässä kaupunginhallitus on ottanut käyttöön kuntalakiin kuulumattoman ”itsesensuurin”, sillä se ryhtyi pompottamaan, tällä kertaa sivistyslautakuntaa, saadaksee ulos mieleisensä päätöksen.

Kyse oli Lohikosken koulun korjausrakentamisen uudelleen tarkastelusta. Sivistyslautakunta päätti yksimielisesti kokouksessaan 26.1.2010 seuraavaa:  ”Sivistyslautakunta katsoo saadun selvityksen perusteella, että Lohikosken koulun toteuttaminen kokonaan uudisrakennuksena olisi ollut nyt toteutettua vaihtoehtoa järkevämpi, koska kustannusero ei ole merkittävä ja uudisrakennus olisi ollut riskittömämpi vaihtoehto.  Lautakunta edellyttää, että jatkossa vastaavissa tilanteissa tulee jo hankesuunnitelmavaiheessa olla kustannusvertailu.”

Päätös ei tyydyttänyt hallitusta, vaan se palautti asian takaisin lautakunnalle uutta valmistelua varten kokouksessaan 15.2.2010. Lautakunta toteuttikin hallituksen tahdon kokouksessaan 24.4.2010 ja ”katsoi Tilapalvelun selvityksen riittäväksi”.

Minusta edellä kerrotun tapainen lautakunnan pompottelu ei kuulu demokraattiseen päätöksentekoon, vaan lähinnä brysselimäiseen käskytykseen, josta Suomen hallituksellakin on kokemusta.

Valtuusto on valinnut sekä kaupunginhallituksen että lautakunnat, joten ne ovat samalla lähtöviivalla valtuustoon nähden. Lautakunnissa pitäisi olla ja onkin sellaista erikoisosaamista, jota ei hallituksen pöydän ympäriltä löydy, joten pysyköön hallitus jatkossa lestissään ja lopettakoon turhan pompottelun.

KAUKO TUUPAINEN,  kaupunginvaltuutettu, PS