Suur-Jyväskylän lehti, ke 30.01.2019

Tunsin vuosi sitten suurta myötä häpeää, kun yksikään kansanedustaja ei puolustanut Suomen Senioriliikkeen alullepanemaa kansalaisaloitetta ns. taitetun indeksin muutoksesta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.  Ei, vaikka sen oli allekirjoittanut 84 820 äänioikeutettua kansalaista.

Taustaa työeläkelain muutoksille
Vuonna 1961 voimaan tullut eläkelaki takasi työeläkkeelle jääneille saman suuruisen korotuksen kuin palkansaajillekin. Tätä ”autuutta” kesti vuoteen 1977 asti, jolloin työeläkelakia tarkistettiin siten, että täysimääräinen korotus muuttui ns. Puoliväli-indeksiksi. Tällöin huomioitiin palkkojen korotuksista vain 50 % ja ja loput hintojen noususta.

Seuraava huononnus tapahtui v. 1996, jolloin päätettiin, että seuraavan vuoden alusta tuli voimaan nykyinen ns. Taitettu palkkaindeksi, jossa palkkojen osuus on 20 % ja hintojen osuus 80 %. Syynä oli Lipposen hallituksen pelko ”suurten ikäluokkien” eläköitymisestä.

Eläkerahastot ovat kasvaneet silloisesta (vuosi 1996) 36 miljardin euron tasosta 202 miljardiin euroon! Ansiotasoindeksi kasvoi samaan aikaan 96,2 % ja eläkeindeksi vain 48,8 %, joten jälkeenjääneisyys on 47,4 prosenttiyksikköä!

Oliko MOT-ohjelma oikeassa?
MOT-ohjelma kertoi hiljattain, ettei työeläkkeensaajien vaatima indeksikorjaus puoliväli-indeksiksi poista eläkeläisköyhyyttä, pitänee paikkansa, mutta mitä mieltä ollaan taitetun indeksin kuoppakorotuksesta? Kuoppakorotuksella tarkoitan työeläkkeiden jälkeenjääneisyyttä sen voimassaoloaikana. 

Esimerkkinä totean, että yli 80 vuotiaita työeläkeläisiä on Suomessa lähes 300 000. Heidän työeläkkeiden keskiarvo vuonna 2017 oli 1 174 euroa/kk. Tämän yksittäisen ryhmän eläkkeiden jälkeenjääneisyys palkansaajien saamiin korotuksiin nähden on 31,8 %.

Tämän ryhmän ”kuoppakorotus” nostaisi kuukausieläkkeen noin 1 550 euroon. Mistä saadaan yli 80 vuotiaiden eläkeläisten kuoppakorotuksen vaatima noin neljä miljardia euroa?

Korotus rahoitettaisiin eläkerahastojen kasvusta
Kahden viimeisen vuoden aikana eläkerahastot ovat kasvaneet yli 20 miljardia euroa. Taitetun indeksin voimaantulosta eli vuodesta 1997 alkaen noin 166 miljardia euroa!

Jos ja kun työeläkkeitä tarkistettaisiin, niin se mahdollistaisi myös Kelan maksamien eläkkeiden tarkistuksen. Miten? Siten, että työeläkkeiden tarkistus lisäisi verottajan tuloja noin 1,5 miljardin euron verran.

Valtion lisääntyneet verotulot mahdollistaisivat sen, että valtion budjettiin voitaisiin vuosittain lisätä riittävä määräraha käytettäväksi Kelan maksamiin eläkkeisiin.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen
Jyväskylä

Keskisuomalaisen ja Keski-Uusimaa lehden mielipidepalstalla su 13.1.2019

 Olen usein miettinyt ”Hävittäjä-kaupan järkevyyttä” suomalaisen veronmaksajan vinkkelistä. Totesin muutama vuosi sitten eli 11.6.2016 Lahdessa pidetyssä perussuomalaisten Puolueneuvoston kokouksessa, että eikö olisi järkevämpää ostaa veronmaksajien rahoilla ilmatorjuntaohjuksia kuin kovahintaisia hävittäjiä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö oli tietenkin eri mieltä ehdotuksestani ja piti hävittäjähankintaa perusteltuna.

Tulipa mieleeni ”Kuuden päivän sota”, jossa Syyrian ja Egyptin johtajat ilmoittivat tavoitteekseen Israelin täydellisen tuhoamisen. 23. toukokuuta 1967.  Egypti sulki Tiraninsalmen Israelin laivaliikenteeltä, mitä Israel piti sodanjulistuksena.

Israel tuhosi yllätyshyökkäyksessä Egyptin ilmavoimat täydellisesti. Myös Syyrian ja Jordanian ilmavoimat tehtiin nopeasti toimintakyvyttömiksi. Siinain niemimaa, Golan ja Länsiranta joutuivat Israelin haltuun parissa päivässä.  (Lähde: Wikpedia).

Tämä vahvisti käsitystäni, että jos Suomi joutuu aseelliseen selkkaukseen jonkin toisen valtion kanssa, niin kyllä pommituksen kohteina ovat taatusti meidän vähäiset lentokenttämme ja niillä jököttävät hävittäjämme.

Eikö olisi viisaampaa käyttää torjuntaohjuksia hyökkäävien hävittäjien torjuntaan, jotta kenttiämme (myös varalaskupaikat) ei tuhottaisi jo alkumetreillä, kuten kävi edellä kertomassani ”Kuuden päivän sodassa”. Minä vaan kysyn?

KAUKO TUUPAINEN

eläkeläinen, talousneuvos

Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, su 23.12.2018

Kirjoitin jokin aika sitten EU.n tilintarkastuksesta ja varojen väärinkäytöksistä. Päivitin tietojana EU:n tilintarkastustuomioistuimessa toimivan Hannu Takkulan kanssa ja hän totesi mm. seuraavaa: ”Mitä tulee petosepäilyihin, ne kaikki siirrämme suoraan EU:n petostentorjuntaviraston eli OLAF:in jatkotutkimuksiin. Vuoden 2017 vuosikertomuksessa totesimme, että löysimme 13 petosepäilystä, jotka siis siirsimme OLAF:in tutkittavaksi.

Ylipäätään on niin, että EU:n varainhoitoon (taloudenpitoon) liittyen on vaikea löytää suuria heikkouksia. On kuitenkin tärkeää ylläpitää asiallista ja kriittistä keskustelua EU:sta, samoin kuin jäsenmaissa, myös aina vallassa olevien hallitusten toimista”. Tarkastustoiminta on siis kiristynyt, kiitos lainmuutoksen.

Entisenä tilintarkastajan on huolissani edelleen EU:n ajamasta EU-maiden yhteisestä valionvarainministeriöstä. Sehän tarkoittaisi kaikkien 28 EU-maan yhteistä vuosittaista budjettia. Sehän tarkoittaisi myös, että ns. hulttiomaille (Kreikka, Bulgaria. Romania ja nyttemmin Italia) maksettavat avustukset kasvaisivat ja mm. Suomen valtion nettomaksut kasvaisivat entisestään.

Onhan Suomi maksanut viimeisen viiden vuoden 2013–2017 aikana EU:lle nettomenoina 2,470 miljardia euroa eli keskimäärin 494 miljoonaa vuosi.

Mediassa on kerrottu, että Italian julkinen velka on tällä hetkellä 2 260 miljardia euroa eli 132  % Bruttokansantuotteesta. Kreikalla se on vielä huonompi. Suomella osuus on ”vain” 61,3 %, joskin sekin on mielestäni huolestuttava.

Lopuksi totean, että olen samaa mieltä arvostamani Hannu Takkulan kanssa siitä, että Suomen hallituksen on jatkuvasti tarkkailtava EU:n komission päätöksiä. Näihin kuuluu myös EU:n velvoittava päätös yhtiöittää valtion toimintoja, kuten VR:n privatisointi, kansalaisten edun vastaisesti.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, ma 8.10.2018 ja Suur-Jyväskylän lehti , ke 31.10.2018

 Kuten olen aiemmin useasti todennut, 1960-luvun alussa voimaan tulleen nykyisen työeläkelain tarkoitus on säilyttää eläkkeelle jääneiden työntekijöiden ostokyky. Tämä tapahtuu ns. työeläkeindeksin avulla.

Indeksi huolehtii eläkkeen ostovoiman säilymisestä, jos ja kun eläkkeitä tarkistetaan vuosittain indeksin avulla.

Näin ei ole kuitenkaan tehty, johtuen lähinnä taitetun indeksin voimaan tulosta v. 1996.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan Suomessa oli viime vuonna 607 000 työeläkeläistä, joiden eläkkeen määrä oli EU:n köyhyysrajan alapuolella eli alle 1200 euroa kuukaudessa. 

Tilastossa ei ole huomioitu osa-aikaeläkkeitä eikä varhennettuja vanhuuseläkkeitä.

Työeläkkeellä olevat vaativat, mielestäni oikeutetusti, muutosta taitettuun indeksiin. Näin tehdessään heidät leimataan ahneiksi oman edun tavoittelijoiksi.

Arvostelijat ovat unohtaneet tyystin eläkkeiden jälkeenjääneisyyden palkkatuloihin verrattuna.

Olen tietoinen, ettei palkansaajia leimata ahneiksi, vaikka he vuosittain vaativat tarkistuksia toimeentuloonsa.

 Mielestäni eläkeläisille ei ole korvattu ostokyvyn heikennyksiä enää vuosiin, useiden politiikkojen lupauksista huolimatta.

Hävytöntä on entisen valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd) lupaus tarkistaa eläkkeitä 100 euroa kuukaudessa, jos demarit pärjäävät tulevissa eduskuntavaaleissa. 

 Puheenjohtaja ei muista – ministeriaikaista – päätöstään työeläkeindeksin leikkauksesta 1,4 %:sta 0,4 %:iin, josta valtio ei hyötynyt senttiäkään, mutta eläkeläiset kärsivät.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         

Keski-Uusimaa lehti su 09.09.2018

Keski-Uuusimaa otsikoi 31.8.2018, että ”VR sai kovat kilpailijat Britanniasta ja Ruotsista”

Eivätkö päättäjämme ole oppineet mitään aiemmista hölmöilyistä?

VR:n yksityistäminen on ollut esille jo vuosia sitten.

 Muistelen omalta eduskuntakaudeltani, kun maaliskuussa 2013 täysistunnossa otin kantaa asiaan toteamalla mm. seuraavaa: ”Haluan muistuttaa Iso-Britanniasta. Siellähän kävi niin, kun rautarouva Margaret Thatcher päätti pääministerinä privatisoida Iso-Britannian rautatieliikenteen.

Ostajia toki löytyi. Ensimmäisen kaupan jälkeen tehtiin toinen kauppa ja sen jälkeen kaikkiaan puolenkymmentä kauppaa, ennen kuin älyttiin ottaa rautatiet jälleen Iso-Britannian hallintaan ja huostaan.

Siinä vaiheessa rautateiden kunto – puhumattakaan kalustosta – meni niin huonoksi, että kunnostaminen tuli erittäin kalliiksi Iso-Britannian veronmaksajille”.

Merkittävin moka Iso-Britanniassa oli myydä rataverkko pörssiyhtiölle, jolloin omistajia kiinnostivat enemmän osinkotuotot kuin rataverkon ylläpito.

Tämän kaltainen toiminta aiheutti mm. vuoden 2000 Hatfieldin suuronnettomuuden, kun yksityinen yhtiö ei ollut tehtäviensä tasolla ja päätyi lopulta konkurssiin. Yhtiön rahat eivät riittäneet rataverkon kunnon palauttamiseen.

Toteankin lopuksi – kokemusperusteisesti – että jäitä hattuun HSL.

 KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos, kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidesivu,  su 26.8.2018

Suomen Eläketurvakeskuksen herroille on tärkeää, että “oma leipä levenee” vuodesta toiseen.

Vanhamuotoisen kansakoulun ekaluokkalainenkin osasi laskea, että kun tuloista vähennetään menot saadaan lopullinen tulos.

Eläketurvakeskuksen ennustelaskentayksikön päällikkö Heikki Tikanmäki on unohtanut ynnäillyssään (KSML 23.8.) tyystin sijoitusrahastojen vuosittaiset miljardituotot, jotka kasvattavat rahastoja myös tulevina vuosikymmeninä.

Hän on myös tietämätön siitä, etteivät työeläkeyhtiöt maksa takuu- ja kansaneläkkeitä, vaan niistä huolehtii Kela valtion tuella.

Kauko Tuupainen

eläkeläinen

Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, to 09.08.2018

Jori Porspakka kirjoitti tällä palstalla lauantaina 4.8. otsikolla ”Kunnilta on leikattu liikaa”. Olen lähes samaa mieltä hänen kanssaan. Miksi?

Olen aiemmin todennut, että nykymuotoinen eduskuntatyö – suomalainen parlamentarismi – on tiensä päässä. Mikään ei ole muuttunut vuosien saatossa. Eduskuntaryhmien edustajat paasaavat samaa palturia vuodesta toiseen, riippuen siitä, ovatko he hallituksessa vaiko oppositiossa.

Otanpa nykymenosta muutaman esimerkin.  Käsitellessään Matti Vanhasen hallituksen esitystä vuoden 2011 talousarvioksi, oppositiossa olleet vasemmistopuolueet arvostelivat sitä, että kunnat eivät saaneet riittävästi valtionavustuksia. Demarit esittivät budjettiin 300 miljoonaa euroa lisätukea kunnille. Vasemmistoliitto pani paremmaksi esittäessään lisätuen määräksi 731 miljoonaa euroa.

Päästessään seuraavana vuonna Kataisen Sixback- hallitukseen vasemmistopuolueet leikkasivat kuntien valtionosuuksia 631 miljoonaa euroa. Ääni muuttui siis kellossa, kun siirryttiin oppositiosta hallitukseen. Vuonna 2013 vasemmistopuolueiden turvin leikattiin valtionosuuksia vielä lisää 756 miljoonaa euroa. Kahden vuoden leikkausten määrä oli siis 1,387 miljardia euroa. Näin se menee vuodesta toiseen.

Kauko Tuupainen

Eläkeläinen

Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, ma 23.7. ja Keskisuomalainen, su 29.7.2018

Suomen perustuslain ja Eduskunnan työjärjestyksen mukaan tulee valtioneuvoston ja ministerien nauttia eduskunnan luottamusta.

 Jos luottamusta ei ole, Tasavallan Presidentin on myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille.

Olen kesän kuluessa pohdiskellut, että eikö eduskunnan valitseman valiokunnan tarvitse nauttia eduskunnan luottamusta? 

Erityisesti olen ihmetellyt, että eikö valiokunnan puheenjohtajan tule toimia hyväksyttyjen pelisääntöjen mukaisesti?

Tuntuu oudolta, jos valiokunnan jäsen vaatii esillä olevasta asiasta äänestystä ja sitä on kannatettu, niin puheenjohtaja estää äänestyksen.

Olisiko puhemiesneuvoston esitettävä eduskunnalle tilapäisen valiokunnan perustamista tutkimaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja sen puheenjohtajan toimintaa, jotta keskeneräiset asiat saadaan päätökseen ilman tarpeetonta vitkuttelua ja parlamentarismin halveksintaa?

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keski-Uusimaan lehti su 1.7., Helsingin Sanomat ma 2.7.2018 ja ma Maaseudun Tulevaisuus 2.7.2018

Suomen Eduskunta päätti välittömästi sotiemme jälkeen vuonna 1945, että vähävaraisten ja muidenkin perheiden lapsille ryhdytään maksamaan lapsilisää. Hyvä niin. Muistelen lapsilisien olleen merkittävä taloudellinen tuki 8-lapsisen työläiskotini jokapäiväisessä elämässä.

Syystä tai toisesta on minuunkin otettu yhteyttä lapsilisien oikeudenmukaisesta maksatuksesta. On esitetty, ettei niitä maksettaisi lainkaan rikkaille, vaan vähävaraisten osuutta olisi kasvatettava nykyisestään. Komppaan ajatusta, mutta miten maksatusta tulisi muuttaa?

KELAsta saamieni tietojen mukaan maksettiin viime vuonna lapsilisää 1 063 75 lapsesta 1 366 242 612 euroa eli lähes 1,4 miljardia euroa. Olisiko eräs tapa ”oikeudenmukaistaa” maksatusta siten, että korotetaan kaikkia lapsilisiä ensin viisi prosenttia ja laitetaan ne sen jälkeen veronalaiseksi tuloksi lasten vanhemmille.

Tämä tarkoittaisi sitä, että KELAn vuosittain maksama summa nousisi 70 miljoonalla eurolla eli noin 1,470 miljardiin euroon. Verotuksen ollessa keskimäärin 25 %, sen tuotto olisi noin 370 miljoonaa euroa, jonka saisivat valtio, kunnat ja seurakunnat.

Vanhempien maksama veron määrä tietenkin vaihtelisi heidän verotettavien tulojensa mukaan. Tällöin suurituloiset olisivat mukana suomalaisten ”taloustalkoissa” eläkeläisten ja työttömien tapaan. Yhteiskunta saisi vuosittain tuloja sosiaalimenojensa katteeksi noin 300 miljoonaa euroa vuodessa.

On myös toivottu, että ensimmäisestä lapsesta maksettavaa lapsilisän määrää (94,88 e/kk) olisi korotettava.  Maksetaanhan viidennestä ja seuraavista lapsista 172,69 e/kk. Olisiko tässä harmonisoinnin paikka?

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti su 17.6.2018 ja Keskisuomalainen ma 18.6.2018

Mielestäni on täysin kohtuutonta leimata ikäiseni eli yli 75 vuotiaat työeläkeläiset passiiviväestöksi ja verrata meitä huolettaviin lapsiin. Miksi? Siksi, että todellisuudessa olemme tälläkin hetkellä Suomen valtion taloudellinen kivijalka.

Tämä johtuu paljolta – työeläkeläisten kirosanasta – taitetusta indeksisitä, jonka avulla valtio on säilyttänyt erinomaisen luottoluokituksen kansainvälisten luottoluokittajien (Satandard & Poor`s, S & P, Moody`s ja Fitch) laskelmissa. Taitetun indeksin ansiosta ovat yksityiset eläkeyhtiöt kasvattaneet eläkerahastot jo yli 202 miljardin euron suuruiseksi. Summa on lähes kaksi kertaa suurempi kuin valtion tämän hetkinen velka (104 Mrde).

Eläkeläisten keskuudessa on sanottu, että Paavo Lipposen (sdp) hallituksen aikana vuonna 1996 voimaan tullut laki ”taitetusta indeksistä” olisi ollut tilapäinen. Sitä se ei ollut, sillä lakiesityksen perusteluissa ei ollut mainintaa sen määräaikaisuudesta. Lakia voidaan muuttaa vain säätämällä uusi laki.

Tunnen suurta myötä häpeää, kun yksikään kansanedustaja ei puoltanut 85 337 kansalaisen allekirjoittamaa kansalaisaloitetta ”Työeläkeindeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi”. Ymmärrän porvaripuolueiden (kokoomus, keskusta, kd, rkp ja vihreät) ajattelun, koska ne eivät koskaan ole olleet työeläkeläisten puolella. Sen sijaan perussuomalaiset ja vasemmistopuolueet ovat useiden vaalien alla olleet äänessä taitetun indeksin poistamiseksi.

Vaisuna oli myös 20.5.2006 perustettu – eläkeläisten eräänlainen kattojärjestö – EETU ry., jonka pitäisi edustaa yli 260 000 eläkeläistä. Yhdistys väittää, että sillä on toimivat ja vahvat yhteiskunnalliset suhteet niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Se väittää myös vahvistavansa eläkkeensaajien edunvalvontaa toimiessaan jäsenjärjestöjensä yhteistyöelimenä. Olisiko EETU ry:n yritettävä toimia sääntöjensä mukaisesti, jos ei, niin muuttakaa sääntöjänne tältä osin.

Useat – työeläkerahastojen ulkopuoliset – asiantuntijat ovat laskeneet, että rahastot kasvavat tulevan vuosisadan vaihteeseen asti merkittävästi, kiitos ulkomaisten sijoitustuottojen. Olen päätynyt samaan lopputulemaan. Tippakaan en luota – kansanedustajien tapaan – ETK:n ja TELAN laskelmiin. Hehän kertoivat pari vuosikymmentä sitten, että kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, niin eläkepommi ”tyhjentää rahastoja merkittävästi”.  Mm. vuonna 2009 siirtyi 80 000 ihmistä eläkkeelle, mutta se ei hetkauttanut rahastojen kasvua tippaakaan.

Täysin typeränä pidän ETK:n ennustusta vuoteen 2085 saakka. Ennusteen mukaan eläkevarat eivät riitä ja työeläkemaksuja on nostettava. He ovat jälleen tyystin unohtaneet sijoitustuottojen merkityksen rahastojen kasvussa. Merkkaahan jo neljä prosentin korko yli kahdeksan miljardin euron tuottoa vuodessa, jolla summalla rahastot kasvavat.

Lopuksi toivon, että joku yhteisö laittaa vireille uuden kansalaisaloitteen taitetun indeksin muuttamisesta ennen tulevia eduskuntavaaleja. Tällöin voimme kysyä ehdokkaiden kantaa taitetun indeksin oikeudenmukaisesta käsittelystä eduskunnassa tulevina vuosina.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos, eläkeläinen

Jyväskylä