Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 13.8.2013

Guggenheimin taidemuseota ajetaan Helsinkiin kuin käärmettä pyssyyn. Mikäpäs siinä, jos se rakennetaan yksityisellä ja Helsingin kaupungin varoilla, mutta kun näin ei tapahdu, ollaan jälleen huutamassa valtiota apuun.

Minusta valtion edustajien ja ennen kaikkea ministeri Paavo Arhinmäen (vas) tulee olla jatkossa yhtä tiukkana taidemuseon suhteen kuin vuosi sitten. Ei valtionkaan rahkeet – tässä ajassa – aivan kaikkea kestä. 

Valtionvarainvaliokunnassa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa on näytetty vihreää valoa sille, että Helsingin Stadionin lähes 200 miljoonaa euroa (alv 0) maksavaan peruskorjaukseen valtio osallistuu 100 miljoonalla eurolla.  Edellytyksenä on, että Helsingin kaupunki maksaa puolet peruskorjauksen kustannuksista.

”Helsingin Herrat” unohtavat usein, että kulttuurielämää on muuallakin kuin Kehä III sisäpuolella. Esimerkiksi Jyväskylän kulttuuriväki on parikymmentä vuotta haaveillut konserttisalista ja nyt viimeinkin on kaupunki päättänyt sijoittaa sen Lutakkoon Paviljongin viereen.

Kulttuuriministerin lupaama 50.000 euron avustus Jyväskylän konserttisalin suunnitteluun meni kiville, kun ministeriön virkamiehet kertoivat ministerille, ettei ketään ole aiemmin avustettu kulttuuritilojen suunnittelukustannuksissa.  Rakentamista luvattiin sen sijaan tukea.

Henkilökohtaisesti olen erittäin kriittinen siihen, että Guggenheimin museota tuettaisiin valtion verovaroista, koska kulttuuritoimintaa on muuallakin kuin Helsingissä.

KAUKO TUUPAINEN

Valtiovarainvaliokunnan

Sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 6.8.2013

Senioripuolueen tarpeellisuuteen otti 3.8. Keskisuomalaisessa kantaa yhdistyksen varapuheenjohtaja Anja Koivistoinen.  Hän oli oikeassa kertoessaan, että yli 1,4 työeläkeläistä ei ole saanut heille kuuluvaa arvostusta maamme eduskunnalta.

Viime eduskuntavaalien alla molempien vasemmistopuolueiden ehdokkaat sanoivat olevansa eläkeläisten asialla ja vaativat puheissaan ja kirjoituksissaan ns. taitetun indeksin poistamista.  Kuinkas kävikään? Kun lakialoitteeni epäkohdan poistamisesta oli eduskunnan käsittelyssä, niin yksikään hallituspuolueiden keskisuomalaisista edustajista ei kannattanut esitystä. Se eläkeläisten etujen ajamisesta.

Mielestäni puolueita on Suomessa jo nyt tarpeeksi.  Eduskuntakynnyksen on ylittänyt kahdeksan puoluetta, joista kuusi on nykyisessä hallituksessa. Vanha suomalainen sanonta, ettei määrä korvaa laatua, pitää näemmä politiikassakin paikkansa.

Edustan näkemystä, ettei eläkeläisten etujen ajaminen parane sillä, että perustetaan uusia puolueita, koska vanhojen, suurten puolueiden eläkejärjestöjen jäsenet ovat uskollisia omille taustapuolueilleen. Kaikki eivät näytä tiedostavan, ketkä heidän asiaansa oikeasti ajavat päätöksentekohetkellä.

Onhan toki hallitus saanut jotain aikaankin viimeisen kahden vuoden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 22.12.2011 työryhmän arvioimaan työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutostarpeita. Työryhmään kuului puheenjohtajan lisäksi 15 muuta jäsentä ja se saikin 9.1.2013 valmiiksi 124-sivuisen loppuraportin, jonka lopputulema oli, ettei mitään tarvitse tehdä. Ratkaisuun liittyy kahden Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n edustajan eriävä mielipide. Raportti on tällä hetkellä lausuntokierroksella ja sitä päästäneen käsittelemään eduskunnassa ensi vuoden alussa.

Senioripuolueen Koivistoinen on oikeassa siinä, että eläkeläisten asioita ajavat parhaiten eläkeläiset..  Eduskunnan pitäisi olla leikkaus täysi-ikäisten kansalaisten koostumuksesta, mutta näin ei ole.  Eläkeläisiä tulisi olla 25 prosenttia edustajista, mutta 50 edustajan sijasta meitä eläkeläisiä on siellä vain kymmenkunta. Ymmärrettävästi näin pieni porukka ei saa ääntään riittävästi kuulumaan, kun joukkoon mahtuvat ne kuuluisat takinkääntäjätkin.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ma 22.7.2013

Kirjoitin muutama viikko sitten jutun otsikolla ”Eihän meitä ole huijattu, eihän?” Tietämäni mukaan lähes puolensataa nimimerkkikirjoittajaa otti asiaan kantaa Keskisuomalaisen verkkosivuilla. Hyvä niin.  Saamani palautteen johdosta, avaan asiaa vielä hieman lisää.

Kirjoitukseni ”punaisena lankana” oli selvittää istuvan hallituksen toilauksia ja puheita lehden lukijoille, koska hallituspuolueiden edustajat eivät sitä ymmärrettävästi tee.

Suomen saamiin ”vakuuksiin” liittyy kustannuksia, jotka on pidetty kansalta piilossa. Valtiovarainministeriö on maksanut Kreikan ja Espanjan vakuusjärjestelyihin liittyen ns. asiantuntijakuluina yhteensä noin 921.000 euroa. Kreikan osuus vakuusjärjestelyistä on kolmeneljäsosaa eli noin 680.000 euroa.

Ei ole myöskään salaisuus se, etteivät muut EU:n jäsenmaat innostuneet Suomen saamista ”vakuuksista”, koska niissä ei ollut järjen häiventäkään, kuten olen jo aiemmin todennut.  Lisäksi Suomi maksoi osuutensa 1,440 miljardia euroa Euroopan vakausmekanismille (EVM) yhdessä erässä, kun muut EU-maat maksoivat osuutensa viidessä erässä vuosina 2012 – 2014. Menettelystä aiheutui Suomelle merkittävät korkotappiot, joista hallitus ei ole liiemmin huudellut.

Toistan lopuksi, ettei Kreikka tule koskaan selviämään veloistaan, joiden määrä on 180 % bruttokansantuotteesta (BKT). Jos Suomella olisi samassa suhteessa velkaa, olisi maamme velan määrä 360 miljardia euroa eli lähes 67.000 euroa jokaista kansalaista kohden.

Asia tiedostetaan jo Brysselissä ja Frankfurtissakin, muttei Helsingissä. Arvovaltainen yhdysvaltalainen talouslehti The Wall Street Journal (WSJ) kirjoitti jokin päivä sitten otsikolla ”Euromaat eivät saa koskaan rahojaan takaisin”. Mielestäni nyt olisi korkea aika vaatia Troikalta Kreikan erottamista eurosta ja todeta, että myönnetyt lainat on kirjattava alas jäsenmaiden – myös Suomen – kirjanpidossa. Hallituksen vastuuton vastuunkanto on tiensä päässä.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keski-Uusimaalehti, to 4.7.2013

Kaikki alkoi siitä, kun Suomen valtio päätti toukokuussa 2010 olla mukana Kreikan ensimmäisen, suuruudeltaan 110 miljardia euroa, lainapaketin rahoituksessa. Suomen osuus paketista oli 1,5 miljardia euroa. Silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen sai koko hallituksen mukaansa tekemään bisnestä Kreikan kustannuksella. Hallituksen tavoitteena oli tehdä miljoonatolkulla voittoa, koska Suomi hyvän luottoluokituksen maana sai markkinoilta edullista lainaa, josta Kreikka joutui maksamaan korkeaa korkoa. Kyse oli siis sijoituksesta, jolloin ei tietenkään tarvinnut puhua minkään sortin vakuuksista. Kukapa nyt huonoja sijoituksia tekisi.

Kreikan ensimmäisen 110 miljardin euron tukipaketin ”isänä” toimi ns. troikka, jonka muodostivat Euroopan Unioni EU, Euroopan keskuspankki EKP ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Kolme vuotta myöhemmin troikan jäsenistä IMF myönsi tehneensä useita virheitä Kreikan tukipaketin osalta. Suurin moka oli, että vaikka Kreikka ei täyttänyt läheskään kaikkia valuuttarahaston kriteereitä, IMF myönsi varoistaan 30 miljardia euroa yhteiseen tukipakettiin. Lisäksi rahasto arvio Kreikan hallituksen mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan liian optimistisiksi.

Kreikan toisesta tukipaketista päätettiin heinäkuussa 2011. Tällöin perustettiin – myös Suomen eduskunnan enemmistön tuella – Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV), joka myönsi Kreikalle 130 miljardin euron lainan. Samanaikaisesti Kreikan lainoja annettiin anteeksi 107 miljardin euron arvosta. Suuria summia, kun niitä verrataan vaikkapa Suomen tämän vuoden talousarvioon, jonka suuruus on 54,1 miljardia euroa!

Ja sitten siirryn otsikkoasiaan. Nykyisen hallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on useaan otteeseen kertonut eduskunnassa ja muuallakin, että Suomi sai antamalleen yli 2,2 miljardin euron takaukselleen vakuudet Kreikalta. Myöhemmin on ilmennyt, että saadut erittäin monimutkaiset ”vakuudet” eivät katakaan koko takausta, vaan ainoastaan 40 % siitä. Tällöin enin osa jää ilman vakuutta.  Lisäksi Suomi joutui antamaan takaukselleen 60 %:n ylitakauksen, jolle myöskään ei saatu vakuutta.

Myös puhe Kreikan antamista vakuuksista osoittautui huuhaaksi. Suomi ei tehnyt sopimusta Kreikan kanssa, vaikka Urpilainen näin kertoikin, vaan kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Tiedossa piti olla, että Kreikan valtion lainoissa on ns. panttaamattomuussitoumus, mikä takaa sen, ettei joukkolainan haltijan asema heikkene suhteessa muihin velkojiin pantilla.

Hallituspuolueiden kansanedustajat puhuvat mielellään teillä ja turuilla, että Suomen saamana vakuutena on erään kansainvälisen investointipankin sulkutilillä ”riihikuivaa rahaa” 925 miljoonaa euroa.  Tämäkään väite ei pidä paikkaansa, sillä tilillä ei ole sentin senttiä. Rahat on laitettu aikoja sitten kiertoon ja niitä vastaa Suomen, Ranskan, Itävallan ja Hollannin valtion velkakirjat.

Meille on myös kerrottu valtiovarainministeriön suulla, että saadulle vakuudelle (925 miljoonaa) saadaan 30 vuoden aikana 3 %:n korkotuotto eli n. 1,3 miljardia, jolloin se vastaa Suomen antamaa takausta 2,2 miljardia euroa. Näinhän ei tule käymään, koska korkotuotto on tällä hetkellä vain 0,5 % ja näyttää siltä, että korot pysyvät jatkossakin alhaisina.

Sananhelinäksi jäi niin pääministeri Kataisen kuin valtiovarainministeri Urpilaisen viimekesäinen vakuuttelu, ettei Kreikan hätärahoituksen ehtoja tulla huojentamaan. Kuinkas kävikään? Tämän vuoden toukokuussa eduskunnan enemmistö päätti pidentää Suomen ERVV:n varainhankinnalle antamaa valtiontakausta. Kreikan luottojen takaisinmaksua lykättiin 15 vuodella ja samalla maa vapautettiin korkojen maksusta 10 vuodeksi.

Tällä päätöksellä sidottiin tulevien kansanedustajien kädet vuosikymmeniksi, sillä Kreikan luottojen laina-aikaa on pidennetty vuoteen 2058 ja Suomen antama takaus on voimassa vuoteen 2070 asti.

Totta kai ERVV:n saamat luotot erääntyvät sopimuksen mukaisesti ja korotkin on maksettava ajallaan, mutta ei hätää, sillä Suomi ja muut takaajamaat huolehtivat osakeyhtiön rahoituksesta sitoumustensa mukaisesti ja kansa maksaa.

Sanomattakin on selvää, ettei Kreikka koskaan selviä veloistaan, joten troikka (EU, EKP ja IMF) joutuu jatkuvasti pelastamaan valtion suoritustilalta ja konkurssilta.

Lopuksi totean, ettei Suomen saamalla ”vakuudella” ole käytännössä mitään arvoa. Vakuus laukeaa vain silloin, jos Kreikka rikkoo sopimusehtoja.  Sen ei tarvitse näin tehdä, koska EU-maat mielellään muuttavat Kreikka-lainojen sopimusehtoja, kuten jo on tehtykin. Laina-aikoja saatetaan pidentää hamaan tulevaisuuteen ja korkoja ei peritä lainkaan. Menettely ei riko sopimusta, joten Suomi jää nuolemaan näppejään vakuuksienkin osalta.

Tämä ei tietenkään ole kansalaisten huijausta, koska eduskunnan enemmistö on menettelyt siunannut. Olen kuitenkin asiasta tiukasti eri mieltä, mutta ketäpä se hyödyttää.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen ma 31.5.2013

Viikko sitten saapui Helsinkiin joukko keskisuomalasia nuoria, jotka Eduskuntatalon edessä osallistuivat ”Painavaa asiaa” tilaisuuteen. Piipahdin siellä valiokuntakokousten välissä ja jouduin melkoiseen myllytykseen heidän esittäessään kysymyksiä erilaisista ajankohtaisista asioista.  Myös nuoria kiinnosti erityisesti ns. harmaa talous ja sen torjunta.

Olin viime lauantaina kolmisen tuntia Jyväskylän Kävelykadulla ja juttusille tuli kymmeniä kaupunkilaisia, joilla kaikilla oli myös ”painavaa asiaa”. Erityisesti minulta tivattiin eteläisen Euroopan maille annettavista tukipaketeista ja koska niistä luovutaan?  Vastasin, että aikaisintaan silloin, kun hallituksen koostumus nykyisestä muuttuu.

Kaupunkilaiset olivat myös huolissaan voimassa olevasta kaivoslainsäädännöstä, Suomen omavarallisuudesta, omaishoidosta, Total Korjausrakentaminen Oy:n ja sen työntekijöiden kohtalosta, energiatodistuksilla rahastamisesta, kaikkien eläkkeiden korottamiseksi vaikkapa 70 eurolla/kk, vakuutuslääkärien omaperäisestä toiminnasta, kansalaisten tietosuojasta ulosottoasioissa, yksityisten parkkiyhtiöiden räikeästä sakotusvimmasta ja ennen kaikkea Suomen hallituksen hulvattomasta valtion talouden hoitamisesta.

Pyrin antamaan kaikille kysyjille selkeän vastauksen ja lupasin osaltani viedä heidän asiansa ja toiveensa niille ”areenoille”, joissa päätöksiä tehdään. Totesin kuitenkin, ettei nykyinen eduskunnan enemmistö paljoakaan toivoa anna, mutta yritän kuitenkin.

Minulta tivattiin myös syytä siihen, miksi olen nykyisin perussuomalainen ja olenko nyt poliittisesti oikealla vaiko vasemmalla? Vastailin useille, että perussuomalaiset eivät ole poliittisesti oikealla eivätkä vasemmalla, mutta pääsääntöisesti oikeassa ja askeleen edellä ns. vanhoja puolueita.

Perussuomalaiset on sääntöjensä mukaisesti kristillissosiaalinen puolue, joka pyrkii hoitamaan niiden kansalaisten asioita, jotka vanhat puolueet ja ammattiyhdistysliike ovat unohtaneet. Näitä kansalaisryhmiä ovat lapsiperheet, eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, pien- ja perheyrittäjät, pienipalkkaiset toimihenkilöt, viranhaltijat ja työntekijät.

Perussuomalaiset haluavat pitää koko Suomen asuttuna, josta syystä kannamme erityistä huolta maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittajista. Puolustamme myös lähinnä Pohjanmaalla tapahtuvaa turkistarhausta, sillä jos se lopetetaan, tarhaus siirtyy rajojemme ulkopuolella, jolloin turkiseläinten olosuhteet heikkenevät melkoisesti. Kyse on myös lähes 5.000 alalla toimivan yrittäjän ja työntekijän toimeentulosta. Me emme halua lisätä tältäkään osin jatkuvasti kasvavaa työttömyyttä Suomessa.

Reipas viikko sitten järjestettiin Eduskunnassa julkinen kuuleminen perustuslaki- ja EMU-asioista. Tilaisuuteen oli kutsuttu eri valiokuntien jäseniä, eduskunnan virkamiehiä, ulkopuolisia asiantuntijoita sekä tietenkin median edustajia. Mukana olleena piti kaikille kirkastua, että EU ja sen lähes päivittäiset direktiivit murtavat jatkuvasti kansan valitseman Eduskunnan päätösvaltaa.

Erityisestä se kolahtaa Eduskunnan budjettivaltaan, syrjäyttämällä mm. valtiovarainvaliokunnan käsittelyn eräissä ERVV:n asioissa. Kaikille tilaisuudessa läsnä olleille tuli selväksi, että ns. hulttiomaiden pelastamisessa on heitetty nurkkaan Maastrichin sopimus, jonka mukaisesti kukin EU:n jäsenmaa vastaa omista veloistaan.

En halua olla ennustaja, mutta totean kuitenkin tässä ja nyt, että EU määrää jatkossa lähes kaiken itsenäisten valtioiden tulevien talousarvioiden sisällöstä.  Suomen valtion verotulot ovat tänä vuonna yli 36 miljardia euroa ja Suomi on saanut päättää niistä tähän asti itse. Kauhuskenaarioni onkin, että verojen keräämisen ja käytön päätösvalta siirtyy EU:lle osana liittovaltiota sekä Natoa ja tähän tyydymme.

Minulta on usein kysytty, että haluanko jatkaa kansanedustajana vielä tulevien vaalien jälkeen ja olenko kiinnostunut eurovaaliehdokkuudesta. Olen vastannut, että kansanedustajana pysyminen on viime kädessä kiinni ehdokkaan saamasta äänimäärästä ja eurovaaliehdokkaaksi en tule asettumaan. Miksi? Siksi, että PS:n puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti kuukausi sitten, että kaikilta 20 ehdokkaalta vaaditaan englannin kielen ymmärtämisen ja puhumisen taito. Sitä minulla ei ole ja tunnettavuuteni rajoittuu Jyväskylän kaupunkiin ja lähiympäristöön.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps), Jyväskylä

Keskisuomalaisen kolumni su 3.3.2013:

Kyllä luitte otsikon aivan oikein. Nykyinen kriisimaa Kreikka sekä Italia armahtivat maailmansotien jälkeisen Saksan velkoja vuonna 1953 tehdyn sopimuksen mukaisesti. Saksa ei ollut pariinkymmeneen vuoteen lyhentänyt velkataakkaansa. Silloinen Saksan liittotasavalta ja sen useat velkojamaat halusivat normalisoida maiden väliset taloussuhteet.

Lontoossa vuonna 1953 tehdyn sopimuksen perusteella Kreikka, Italia ja parikymmentä muuta maata sopivat antavansa osan Saksan veloista anteeksi. Saksan julkisesta ja yksityisestä velasta mitätöitiin noin puolet eli samalla prosenttimäärällä kuin nyt suunniteltu Kreikan velan armahdus. (Lähde: YT Teppo Eskelisen ja toimittaja Matti Ylösen kirja Tulosvaroitus).

Kuten tunnettua velkasuhteet ovat nyttemmin kääntyneet toisin päin. Saksan vastuut Kreikan veloista ovat 82 miljardia, Ranskan 62 miljardia ja pienen Suomenkin noin 5,4 miljardia euroa. Suomen takausosuus on suuri, kun sitä verrataan vaikka Suomen Neuvostoliitolle maksamiin sotakorvauksiin, jotka nykyrahassa ovat noin 4,1 miljardia euroa. Kukaan ei ole kiistänyt väitettäni, ettei Kreikka koskaan selviä nykyveloistaan (380 miljardia euroa) ellei niitä puoliteta.

Valtiomme talous ajelehtii kuin kaarnalaiva aallokossa. Ajelehtiminen johtuu siitä, ettei maamme hallitus ole kyennyt tekemään ratkaisuja talouden tasapainottamiseksi ajoissa. Ymmärrän sen johtuvan siitä, etteivät poliittiset äärilaidat ole päässeet yhteisymmärrykseen, vaikka vaikeudet ovat kaikkien tiedossa.

Eräs merkittävä syy on kehäkolmosen eteläpuolella oleva pääkaupunkiseudun asuntotilanne, jonka hoitamattomuus heijastuu myös muualle valtakuntaan. Sanomattakin on selvää, että jos asuntojen uustuotanto klikkaa, niin asuntojen hinnat hipovat pilviä. Eräs syy rakentamisen vähyyteen on asuntovelallisten korkovähennyksen heikentäminen. Hallituksen tulisikin lisätä voimakkaasti valtion tukemaa uudistuotantoa, jolloin ongelmasta selvittäisiin.

Maamme velkataakka on voimakkaassa kasvussa.  Valtiolla oli velkaa elokuussa 2008 ”vain” 48,5 miljardia euroa eli 9.326 euroa per jokainen suomalainen. Tämän vuoden lopussa velan määrä tullee olemaan 96 miljardia eli 17.800 euroa/asukas. Nettovelkamme lisääntyy tänä vuonna 7,1 miljardia euroa. Korkoja maksetaan 1,827 miljardia euroa.

Puhujakierroksilla olen huomannut, että kun puhutaan miljardeista, niin summan suuruus hämärtyy monen kuulijan aivoituksissa.  Olen hahmottanut nettovelan suuruutta kertomalla, että esi-isiemme ja – äitiemme Neuvostoliitolle maksamat suuret sotakorvaukset ovat nykyrahassa ”vain” 4,1 miljardia eli vajaa 60 % tämän vuoden nettovelan lisäyksestä. Velkakierre olisi saatava pysäytettyä, mitä nopeammin sitä parempi.

Täytyy rehellisesti todeta, ettei kuuden puolueen yhteisen hallitusohjelman synnyttäminen ollut helppoa. Vielä vaikeampaa on tehdä siihen jälkikäteen järkeviä muutoksia, koska nykyinen eurokriisi pahenee päivä päivältä.

Kukaan ei aavistanut neuvottelujen aikana kriisin tulevaa syvyyttä. Samaisessa velkakierteen suossa ovat myös Irlanti ja Portugali. Ratkaisevaa eurokriisissä on se, kuinka käy Espanjalle ja Portugalille? Selviävätkö maat kuiville omin avuin, vai tarvitaanko ja kuinka paljon EU:n apua?

Euroopan Unionin jäseneksi on pyrkimässä myös surullisen kuuluisa Kypros. Kaikkien tiedossa pitäisi olla, että maa on tullut kuuluisaksi venäläisen rahan pesupaikkana ja hämärämiesten temmellyskenttänä. Olisikin järkevää jättää maa toistaiseksi EU-ringin ulkopuolelle.

Omaishoitajien asema puhuttaa kansalaisia niin Jyväskylässä kuin muuallakin maassa. Kaupunginvaltuuston hyväksyessä viime vuoden joulukuussa kaupungin tämän vuoden talousarvion ei monikaan valtuutettu ollut tietoinen omaishoitajiin kohdistuvasta vääryydestä. Ihmettelen, ettei tieto kulkenut perusturvalautakunnista suuriin valtuustoryhmiin, joilla kaikilla oli edustus lautakunnassa. Oliko kyse tiedon panttaamisesta vai muusta salailusta, sitä minulle ei ole kerrottu. Perussuomalaisten silloisen kolmen henkilön valtuustoryhmällä ei ollut edustusta lautakunnassa.

Toivottavaa on, että valtuusto osoittaa Perusturvalautakunnalle tarvittavan lisämäärärahan, sillä se löytyy aivan varmasti 995,6 miljoonan euron budjetista, jos vain yhteinen tahtotila saadaan aikaiseksi.

Omaishoidon ongelmat on tiedostettu myös ”Isolla Kirkolla”, sillä Sosiaali- ja terveysministeriö on aloittanut ”Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman” valmistelun. Työtä varten STM asetti laajapohjaisen työryhmän, jonka toimikausi päättyy tämän vuoden lopulla. Toivottavasti ratkaisu löydetään ja kymmenet tuhannet omaishoitajat tulevat jatkossa saamaan tyydyttävän korvauksen raskaasta ja tärkeästä työstään.

Keskisuomalainen ke 9.1.2013

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa tapahtui viime kuntavaalien jälkeen ”sukupolvenvaihdos”, kun valtuustoon valittiin 27 uutta valtuutettua. Toivottavasti ”uudet luudat lakaisevat ” yhteisymmärryksessä 40 kokeneen valtuutetun kanssa. Valtuustoryhmillä ja yksittäisellä valtuutetulla ei ole tulevalla valtuustokaudella varaa irtopisteiden keruuseen ja muuhun ryhmäkohtaiseen sooloiluun.

Nyt on yhteistyön aika, kun kaikilla valtuustoryhmillä on edustus kaupunginhallituksessa ja lähes kaikissa lautakunnissa. Menneitä ei kukaan muistele.

Merkittävästi valtion huonosta taloustilanteesta johtuen myös kuntien talous on ahtaalla.  Jyväskylän kaupunki on joutunut jo toisen kerran peräkkäin nostamaan kunnallisveroprosenttiaan turvatakseen kaupunkilaisten peruspalvelut. Tämänkaltainen tie on määränsä päässä. Peruspalveluista tinkimättä kaupungin talous on saatava tasapainoon ja voimistunut velkakierre katkaistava. Tässä tarvitaan peräänkuuluttamaani poliittista selkärankaa ja vastuunkantoa.

Kaupunginhallitus asettaa lähiaikoina taloustoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi on syytä valita kaupungin ykkösvirkamies eli kaupunginjohtaja Markku Andersson. Paikallispolitiikkojen lisäksi toimikuntaan on syytä kutsua asiantuntijoita yrityselämän piiristä. Yrityselämän edustajia kaipaan myös perustettavaan Kilpailu- ja elinkeinopoliittiseen (KELPO) työryhmään. Uudet työpaikat ovat kullanarvoisia, joten niiden eteen on kaikkien toimittava.

KAUKO TUUPAINEN

kaupunginvaltuutettu (PS)

Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti su 6.1. ja Suur-Jyväskylän lehti ke 9.1.2013

Kymmenet keskisuomalaiset ja muuallakin asuvat ovat ottaneet minuun yhteyttä ns. eläkekaton käyttöönotosta Suomessa. Olen heidän kanssaan samaa mieltä.  Miksi?  Siksi, että Euroopasta löytyy Suomen lisäksi vain kolme maata, joissa eläkekattoa ei vielä ole.  Nämä maat ovat Viro, Tshekki ja Portugali.

Eläkekaton määrä on Sveitsissä 4.500 euroa/kk, Saksan vanhoissa valtioissa 5.400 ja uusissa valtioissa 4.550 euroa, Norjassa 7.800 euroa ja naapurimaassamme Ruotsissa 3.000 euroa/kk.

Suomessa eläkeläisiä on lähes 1,4 miljoonaa eli neljäsosa väestöstämme.  Heistä noin miljoonan keskimääräinen eläke oli toissa vuonna 1.100 euroa/kk. Suuret, kymmenien tuhansien eurojen kuukausieläkkeet eivät ole tätä päivää, varsinkin kun niitä saavat monet valtioyhtiöiden korkeaa palkkaa kuitanneet eläkeläiset. On väärin, että rikkaat rikastuvat eläkkeellä ollessaankin, kun maassamme elää tälläkin hetkellä satoja tuhansia suomalaisia ns. köyhyysrajan alapuolella.

Tiedustelin eduskunnan kyselytunnilla pääministeri Jyrki Kataiselta eläkekaton käyttöönottoa myös Suomessa, mutta hän ei joko tuntenut asiaa tai ei halunnut siihen vastata ja siirsi vastaamisen ministeri Paula Risikolle.  Onhan niinkin, että korkeista eläkkeistä nauttivat lähinnä kokoomuksen kannattajat.

Ministeri Riskon mukaan asia on ollut esillä keskusteluissa ja sen eteenpäin vieminen kuuluu eläkeneuvottelukunnalle, jota vetää Jukka Rantala. Ministerin mielestä eläkekaton tarvetta on arvioitu, mutta sitä ei ole järkevää toteuttaa Suomessa. Asiaan palataan, kun eläkeneuvottelukunta on jättänyt raporttinsa. Minäkin palaan tuolloin asiaan.

******* 

Viime viikkoina on maassamme keskusteltu vilkkaasti STX Finland Oy:n menettämästä risteilijätilauksesta.  Suomen valtiolta ”loppuivat rahat”, kun yhtiölle piti antaa jo aiemmin sovittujen tukien lisäksi 50 miljoonan euron suuruinen pääomalaina.  Rahaa löytyy kuitenkin jatkuvasti miljarditolkulla eteläisen Euroopan ”hulttiomaiden” tukemiseen. Mielestäni on oikein, että eduskunnan johtava oppositiopuolue vaatii hallitukselta selvitystä siitä, miksi lainaa ei myönnetty.

STX Finland on melkoinen työllistäjä.  Yhtiöllä on Suomessa kolme telakkaa: Turussa, Raumalla ja Arcyech Helsinki Shipyard Oy:n telakka, josta STX omistaa 50 prosenttia.  Yhden merkittävän laivatilauksen menetys saattaa olla lopun alkua Suomen laivateollisuudelle.  Jos näin käy, niin vastuun kantavat kokoomus ja demarit, sillä muilla hallituspuolueilla näyttää olevan vain aisankannattajan eli lakeijan rooli tässäkin asiassa.

Edustan näkemystä, että STX:n pääomalainasta saatavat korot ja lainan takaisinmaksu olisivat realistisempia kuin Suomen takaamat Kreikan lainat (5,4 miljardia), joiden korkokantaa on jo alennettu ja takaisinmaksuaikoja pidennetty EU:n ja EKP:n toimesta.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja.

kaupunginvaltuutettu (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen  la 29.12.2012

Vuosi sitten otin kriittistä kantaa keskisuomalaisten kansanedustajien yhteistyöhön päätettäessä valtion talousarvion sisällöstä. Viestini ei mennyt perille, koska hallituspuolueiden edustajat äänestivät jälleen maakuntahallituksen esityksiä vastaan. Otanpa muutaman esimerkin.

Oppositiopuolueiden edustajat tukivat maakuntahallituksen ehdotusta eli 10 miljoonan euron määrärahaa valtatie 4:n (E 75) parantamiseksi moottoritieksi välillä Kirri – Tikkakoski.  Esitys kaatui äänestyksessä luvuin 138 – 45.  Keskisuomalaiset hallituspuolueiden edustajat eivät kannattaneet esitystä.  Miksi? Perusteluksi ei riitä, ettei hallitus varautunut koko Suomen tärkeimmän valtatien perusparannukseen.

Samoin kävi 9,2 miljoonan määrärahalle oppilaitosrakentamiseen Keski-Suomessa. Tämäkin esitys kaatui selkein numeroin, johon vaikutti myös keskisuomalaisten hallituspuolueiden edustajien vastustus. Myös eräät pienemmät opposition esitykset eivät saaneet tukea muilta hallituspuolueiden keskisuomalaisilta edustajilta.

Muistan Timo Soinin (ps) opastuksen ryhmän jäsenille uusien edustajien ensimmäisessä kokouksessa: ”Muistakaa aina kannattaa oman maakuntanne määrärahaesityksiä, esittipä ne kuka tahansa”. Minusta neuvo oli hyvä, sillä edustammehan me ensisijaiseste omaa maakuntamme Eduskunnassa.

On valitettavaa, että kokoomuksen ja demarien tiukka ryhmäkuri estää maakunnan edustajia puolustamasta oman maakunnan työllistäviä esityksiä.  Toivottavasti tauti ei leviä kotikuntien valtuustoihin. Tuumii

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

kaupunginvaltuutettu (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen su 2.12.2012

Maamme kuuden puolueen hallitus ja hallituspuolueiden kansanedustajat uskovat Kreikan selviämiseen talouskriisistä samaan tapaan kuin se pikkutyttö, joka iltarukouksessaan totesi, että ”Rakas taivaanisä, anna Pariisin olla Englannin pääkaupunki, kuten kokeessani tänään vastasin”. Vahva usko pelastavaan Joulupukkiin ei kuitenkaan Kreikkaa pelasta.

Olen aiemminkin todennut, että hallituksen käsitys Kreikan ongelmista on vahvasti hämärtynyt. Suomi kuuluu toistaiseksi ns. kolmen A:n luokitukseen, jolla pää- ja valtionvarainministeri jatkuvasti ”elvistelevät” eduskunnan edessä.

Suomen tämän hetkinen valtionvelka 82 miljardia euroa on 41 prosenttia 200 miljardin euron bruttokansantuotteestamme (BKT).  Kun sitä verrataan Kreikan 190 prosentin velkaan BKT:stä eli 390 miljardin valtionvelkaan, niin ero on merkittävä. Kreikan pitäisi maksaa pelkästään velan korkoa (2,5 %:n mukaan) lähes 10 miljardia euroa vuodessa, mutta eihän valtio siihen kykene, velan lyhentämisestä puhumattakaan.

Olisikin järkevää, että jos Kreikka ei itse älyä erota eurosta, niin se tulisi EU:n toimesta siitä erottaa. ”Kannettu vesi ei kaivossa pysy”, on vanha suomalainen sananlasku, joka pitää paikkansa myös tämän päivän EU:ssa.

Hallituksen ”humanitäärisen avun” hintalappu Kreikasta on jo nyt korkea. Saksalaisen taloustutkimukseen keskittyneen IFO-instituutin Helsingin Sanomille viime heinäkuussa tekemän tutkimuksen mukaan Suomi kärsisi 5,4 miljardin euron menetykset Kreikan eron jälkeen ja summa suurenee jatkuvasti. Suomi ottaa ensi vuonna uutta nettovelkaa yli 9 miljardia euroa, kun vanhaa velkaakin pitäisi kyetä lyhentämään.  Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, kun veikkaan, että meille suomalaisille tulee lähivuosina kovat oltavat.

*******

Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan maahamme on tarkoitus perustaa eläinsuojeluasiamiehen virka. Ilmeisesti aloite on Vihreiden aikaansaannos.  Hyvä niin, mutta hallitus on unohtanut virkapaketissaan vammaiset ja vanhukset. Tein tämän vuoden maaliskuussa yhdessä muiden perussuomalaisten edustajien kanssa lakialoitteen vammaisvaltuutetun viran perustamisesta. Eipä näy valtion ensi vuoden talousarviossa euroakaan viran perustamisesta. Minä ja enemmistö Suomen kansasta pidämme ihmisten suojelemista ja heidän asioiden hoitamista tärkeämpänä kuin eläinten suojelua.

Lakialoitteen teon pontimena olivat useat vammaisten omaisten yhteydenotot Keski-Suomessa. He kertoivat, että vammaista pompotetaan jatkuvasti luukulta luukulle.  Olisi melkoisesti järkevämpää, että vastaus vammaisten ongelmiin tulisi vammaisvaltuutetun toimistosta eli tiedon ja vastauksen saisi yhdeltä luukulta. Nyt joutuu pienenkin asian vuoksi soittelemaan kymmeniä puheluja eri viranomaisille, kertovat vammaisten omaiset.

Suomessa on noin 500.000 vammaista kansalaista eli lähes 10 prosenttia maamme väestöstä. Vammaisvaltuutetun työsarkaan kuuluisi vammaisten arjen asioiden hoitaminen. Valtuutetun tulisi edistää rakennetun ympäristön ja palvelupisteiden liikkumisen, toimimisen, näkemisen, kuulemisen ja kommunikoinnin esteiden poistamisesta.

Ennen aloitteen jättämistä olin yhteyksissä eräisiin suuriin vammaisjärjestöihin ja aloitteelle antoivat tukensa mm. Invalidiliitto, Näkövammaisten Keskusliitto, Kuuloliitto, Hengitysliitto ja Vammaisliitto.

Jos vammaisvaltuutetun viran ja toimiston perustamiskustannukset (n. 500.000 euroa), tuntuvat liian korkeilta, niin perustettakoon yhteinen vammais- ja vanhusvaltuutetun virka. Onhan kiistaton tosiasia, että vankien hoito ja heistä huolehtiminen on merkittävästi paremmalla tolalla kuin vanhusten asiat kautta Suomen.