Keskisuomalainen, su 26.8.2012

Valtiovarainvaliokunnan Sivistys- ja tiedejaoston esityksestä lisättiin valtion tämän vuoden talousarvioon 325.000 euroa suojattujen teosten tekijöille maksettavasta lainauskorvauksesta aiheutuviin kustannuksiin. Jaosto totesi yksimielisesti, että lainauskorvauksiin varatut määrärahat ovat koko ajan olleet riittämättömät, joten jaosto esitti hallituksen 3,3 miljoonan euron määrärahaan vajaan 10 prosentin korotuksen. Mistä lainauskorvauksessa on kyse?

Lainauskorvaus on kirjailijoille suoritettava tekijäoikeudellinen korvaus kirjastoista lainatuista kirjoista, jota maksetaan kirjailijoille aiheutuvista tulonmenetyksistä. Menettely perustuu vuoden 2007 alusta voimaan tulleeseen tekijänoikeuslain muutokseen, jolla säädettiin suojattujen teosten tekijöille oikeus korvaukseen teosten lainaamisesta yleisölle yleisistä kirjastoista

Suomen kirjastoissa lainataan vuosittain noin 100 miljoonaa teosta. Norjan kirjastojen lainausmäärä on 40 miljoonaa teosta (määräraha 12,5 miljoonaa euroa), Ruotsin 90 miljoonaa (määräraha 14,7 miljoonaa) ja Tanskan 75 miljoonaa (määräraha 22 miljoonaa).

Luvut osoittavat selkeästi, ettei kirjailijoita arvosteta Suomessa muiden pohjoismaiden tapaan, joissa korvauskäytäntö on ollut jo useita kymmeniä vuosia.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi viime syksynä mietinnössään lainauskorvausmäärärahojen olleen koko niiden olemassaolon ajan riittämättömällä tasolla. Valiokunta halusikin nostaa lainauskorvauksiin varattavan määrärahan sellaiselle tasolle, että tekijät saavat kohtuullisen korvauksen teostensa lainaamisesta.

Nyt on käymässä niin, että valtiovarainministeriö ja sen johdossa oleva ministeri eivät halua lupaustensa vastaisesti, lisätä lainauskorvausten määrärahaa, vaan pitävät sen ennallaan. Onko asia ymmärrettävä niin, ettei ministeri arvosta suomalaisia kirjailijoita, eikä halua turvata heille kohtuullista korvausta tehdystä työstä?

Kirjailijoiden tekijäoikeuksista on huolehdittava samaan tapaan kuin säveltäjien, sanoittajien ja musiikin kustantajien oikeuksista, joista huolehtii Säveltäjien Tekijänoikeustoimisto Teosto ry.

Tekijänoikeusjärjestö Gramex puolestaan kerää korvaukset äänitteiden ja musiikkivideoiden käytöstä muusikoille, solisteille, kapellimestareille ja äänitteiden tuottajille.

*****

Eduskunnassa noussee syksyllä esille useita kansalaisia koskevia asioita. Minuun on otettu yhteyttä kilometrikorvauksista, vanhuuspalveluista, liikkuvan poliisin lakkauttamisesta ja pankkiverosta.

Olen ollut em. asioiden johdosta yhteydessä asiantuntijoihin, sillä kokemuksesta tiedän, ettei ole olemassa vain ”yhtä totuutta”.  Varsinkin hallituspuolueiden edustajien totuus – asiassa kuin asiassa – on usein hyvin kaukana äänestäjien tahdosta.

Yli 40 vuotta omalla autolla ajaneena tiedän, että auton käytössä maksaa muukin kuin polttoaine. Olen keskustellut useiden autoa päivittäin työssään käyttävien henkilöiden kanssa, joiden vuosittainen työajo vaihtelee50.000 kilometrinkahta puolta. Pelkästään polttoainekulu on heillä 7.000 euron luokkaa vuodessa, vakuutukset ja autovero maksavat noin 1.500 euroa, auton määräaikaishuollot, lähes viikoittainen pesu ja pesuaineet yli 3.000 euroa vuodessa. Kun näihin kuluihin lisätään rengaskulut ja kaikille tuttu auton arvon aleneminen, muodostuu vuosikuluksi noin 20.000 euroa. Korostan, että auto on omistajalleen usein työkalu, jonka on aina oltava ajettavissa, olipa sitten kuraiset sadekelit tai paukkuvat pakkaset.  Eli näpit irti kilometrikorvauksien alentamisesta.

Vanhuuspalvelulain voimaan saattaminen on vielä monen mutkan takana. On hyvä, että auttavia käsiä saadaan lisää, mutta aina täytyy muistaa myös vanhuksen hoidolliset tarpeet. Kaikki eivät ole ”samasta puusta veistettyjä”, vaan joukossa on paljon henkilöitä, jotka vaativat hoitajaltaan enemmän ns. yksilöllistä aikaa.

Lopuksi totean, että liikkuvan poliisin lopettamispuheet on haudattava ja pankkivero on syytä siirtää tulevaisuuteen, sillä kansallisena verona se ei ole mielekäs ja aiheuttaa eriarvoisuutta suomalaisten rahalaitosten välillä.

KAUKO TUUPAINEN

Kirjoittaja on valtiovarainvaliokunnan

sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja

ja perussuomalaisten kansanedustaja

Keski-Suomesta

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 24.7.2012

eli tulin – näin ja voitin, oli Julius Caesarin lyhyt tiedonanto Senaatille Pontuksen kuninkaan voitosta. Samaan tapaan ilmoitti arvostamani valtiovarainministeri Urpilainen Suomen eduskunnalle, että Kreikan toiselle avustuspaketille on saatu 880 miljoonan euron vakuudet. Tätä sanomaa ovat kaikki hallituksen ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat suitsuttaneet kansalaisille. Eli me teimme sen, mihin edellinen hallitus ei pystynyt. Viesti kansalaisille oli kuitenkin vain osatotuus.

Miksi? Siksi, että Suomen takausvastuu Kreikalle oli kaikkiaan 2,2 miljardia, jolloin 60 % eli 1,320 miljardia euroa Suomen vastuista jäi vakuutta vaille. Lisäksi Suomen saama lähes 900 miljoonan euron vakuus annettiin yhdessä erässä, kun muut EU-maat maksoivat osuutensa viidessä erässä. Samalla luovuttiin takaukseen kuuluvista korkotuotoista.

Kysymyksessä oli ns. Pyrrhoksen voitto, joka tarkoittaa ratkaisua, josta on maksettava hyvin raskas hinta ja joka jättää – tässä tapauksessa – valtion heikompaan tilaan kuin missä oltiin aiemmin.

Kreikan menettelyä sovellettiin myös Espanjalle annettuihin takauksiin. Suomen osuus EU:n lainapotista on 1,924 miljardia euroa. Vakuudet saadaan jälleen 40 %:n mukaisesti eli ne ovat 769,920 miljoonaa euroa. Summa maksetaan yhdellä kertaa ja jälleen luovutaan korkotuloista. Ilman vakuuksia taataan Espanjan lainasta noin 1,155 miljardia euroa.

Yksikään hallituspuolueiden edustaja ei ole kertonut julkisuudessa ja tuskin tulee kertomaankaan, että Kreikalle ja Espanjalle taatuista lainoista 2,475 miljardia annetaan ilman minkäänlaista vakuutta. Asian julkituominen olisi sitä poliittista rehellisyyttä, johon hallituspuolueiden edustajien tulisi pyrkiä.

Olen siis sitä mieltä, etteivät Suomen saamat vakuudet ole riittävät. Järkevintä olisi ollut, että ”Suomi olisi heittänyt pyyhkeen kehään” jo aikoja sitten ja luopunut – kädestä suuhun elävien maiden – avustamisesta. Hukkaan heitetyillä miljardeille olisi käyttöä myös Koti- Suomessa.

Suomi velkaantuu tällä hetkellä 10 miljardin euron vuosivauhtia. Mielestäni oli järkevää se, että Suomi laittaisi ensin oman taloutensa kuntoon ja vasta sen jälkeen katsoisi, että missä määrin pystymme avustamaan – rumasti sanottuna – hulttiomaita ja niitä rahoittaneita Saksan ja Ranskan pankkeja.

Arvovaltaiset suomalaiset ovat ehdottaneet EU-pankkikriisin purkamiseen ns. setelirahoitusta. Tällöin keskuspankki rahoittaisi valtiota painamalla uutta rahaa. Nykyään ei uusia seteleitä luonnollisestikaan tarvitse painaa, vaan rahoitus merkitään suoraan keskuspankin taseeseen numeroina ja rahat luovutetaan valtion käyttöön tilisiirtona.

Menettely on kielletty Euroopan keskuspankin säännöissä, mutta tunnetut kiertotiet ovat pankkimiesten tiedoissa. Eräs kiertotie on, että EKP myöntää rahoitusta pankeille, jotka rahoittavat valtioita. Entisenä tilintarkastajana ja reviisorina en tietenkään hyväksy minkäänlaista vilppiä julkisten yhteisöjen finanssipolitiikassa, joten jätän setelirahoituksen omaan arvoonsa.

Suomi ja suomalaiset selvisivät 1990-luvun pankkikriisistä omin toimenpitein. Samankaltaista itsenäistä toimintaa edellytän kaikilta EU:n jäsenmailta, tässä tapauksessa Espanjalta. Siitä huolimatta, että espanjalaisessa sananlaskussa todetaan: ”Miten kaunista on olla joutilaana ja levätä sitten vähän”.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ma 16.7.2012

Tulevat kunnallisvaalit herättävät oikeutetusti kiinnostusta kaupunkilaisten joukossa.  Useat pelkäävät perussuomalaisten ”uutta tulemista”. Sanomattakin on selvää, että vähintään 15 prosentin kannatus on merkittävästi suurempi kuin viiden prosentin tuki, mikä meillä oli Jyväskylässä nelisen vuotta sitten.

Minusta Jyväskylän Perussuomalaisten puheenjohtaja Jorma Uski on oikeassa todetessaan Keskisuomalaisen verkkosivuilla seuraavaa: ” Eikä kunnallispolitiikassa ole hallitus-oppositioasemaa; hallitus muodostetaan kaikista puolueista vaalikannatuksen mukaisesti.  Viimeksikin kyllä meillä oli halukkuutta hallituspaikkaan saakka, mutta kun emme ”tyytyneet meille varattuun maaseutu- ja Korpilahden aluelautakunnan paikkaan”, meille ei annettu lautakuntapaikkoja laisinkaan. Kun kaikki muut puolueet liittoutuivat, ei kolmella valtuutetulla ollut mahdollisuuksia muuhun”.

Ilmoitin aikoinaan, että minä joudun (silloisena ryhmän puheenjohtajana) olemaan usein äänessä valtuustossa, koska meillä ei ollut edustusta yhdessäkään lauta- tai johtokunnassa, kaupunginhallituksesta puhumattakaan. Tästä lankeaa suuri kiitos KD:n ja vihreiden valtuustoryhmille, mitkä pelasivat itsekkäästi omaan pussiinsa, KD sai hallituspaikan varajäsenineen ja vihreät tarpeettoman valtuuston kolmannen varapuheenjohtajan vakanssin.   Äänestäjät ovat tiedostaneet vallitsevan tilanteen ja luvanneet muistaa ehdokkaitamme tulevissa vaaleissa.

Tulemme julkistamaan PS:n kuntavaaliohjelman ja ehdokkaamme tulevan syksyn aikana hyvissä ajoin ennen vaaleja. Tervetuloa tapaamaan – syksyn mittaan – ehdokkaitamme ja nykyisiä valtuutettuja Kävelykadulle, toivoo

 KAUKO TUUPAINEN

kaupunginvaltuutettu,

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Suur-Jyväskylän lehti, ke 27.6.2012

Perinteisen demokratian kannalta Suomen hallituksen ajama liittovaltiokehitys olisi katastrofi suomalaisille. Mitä enemmän valtaa keskitetään, sitä selvemmin se siirtyy EU:n suurvaltioille ja niiden kansoille.  Me suomalaiset jäisimme ”Mopen osille” ja menettäisimme pitkässä juoksussa jopa itsenäisyytemme, jonka esi-isämme ovat meille hankkineet. Tällaisessa kehityksessä me perussuomalaiset emme halua olla mukana.

Istuvan hallituksen ajamat tukipaketit ja niiden mukana tulevat tappiot Suomelle nousevat huikeisiin summiin. Valtion velkakierre kasvaa vuodesta ja tukipaketista toiseen.

Kerroimme viime vuoden lopulla, että tietojemme mukaan Suomen vastuut olivat tuolloin 35 miljardia euroa. Hallitusherrat naureskelivat, mutta hymy hyytyi hetkessä, kun Helsingin Sanomat julkaisi taloussivuillaan omat laskelmansa, joissa vastuiden loppusumma oli yli 50 miljardia euroa.

Euroopan hulttiomaiden taloudellinen kehitys heikkenee päivä päivältä, sillä ”kannettu vesi ei kaivossa pysy”. Euron hajoamista ei pysty kukaan estämään.  Tämä on totuus, minkä Suomen hallitusherrat ja – rouvat ovat jättäneet meille kertomatta. Talousalan akateemisten ja liike-elämän makrotalouden konsulttitoimisto GnS Economics on kertonut, että jos ja kun Kreikka eroaa eurosta, kehitys johtaa koko euroalueen hajoamiseen.

Kun näin käy Suomen tappiot koostuvat ERVV:n takauksista, EKP:n tappioista, euroalueen rahoitusmarkkinoiden kriisiytymisestä sekä viennin laskusta. GnS perustaa laskelmansa sille, että Kreikan, Espanjan, Irlannin, Italian ja Portugalin yhteenlaskettu ulkomaan velka on 5.500 miljardia euroa eli yli sata kertaa Suomen valtion vuosibudjettiPäivän kysymykseni kuuluukin, että milloin Suomen hallitus ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja tunnustaa EU:ssa vallitsevan olotilan, mikä pahenee päivä päivältä?

KAUKO TUUPAINEN

ex. reviisori,

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen ti 26.6.2012

Kokoomukselainen pääministeri Jyrki Katainen ei ole ottanut sitä kuuluisaa ”niskalenkkiä” markkinavoimista, vaan istuvan hallituksen jäsenistä.  Laulavathan kaikki hallituspuolueiden ministerit samaa säveltä, jonka mukaisesti Suomen käy huonosti, ellemme anna lisätakuita ja vakuuksia hulttiomaiden pankkien rahoittamiseen.

Vähemmälle on jäänyt oikean tiedon kertominen kansalaisille eli missä mennään?  Me perussuomalaiset edustajat olemme nostaneet epäkohdat agendalle, mutta puheitamme ei uskota.  Odotamme kauhulla, mitä kesäkuun lopulla pidettävässä EU:n huippukokouksessa päätetään. EU on kriisissä. Sen lähes kaikki puolueet tunnustavat, mutta mihin se johtaa, sitä emme tiedä. Kyse on myös Suomen taloudesta ja jopa maamme itsenäisyydestä.

Komission ehdotus pankkien pelastuspaketista johtaa EU-maiden yhteisvastuuseen, mutta sekään ei riitä. Olemme jälleen askeleen lähempänä liittovaltiota, eurooppalaista pankkiunionia sekä EVM:n (Euroopan vakausmekanismin) muuttumista roskapankiksi, josta rahoitetaan jatkossakin hulttiomaiden kriisipankkeja ilman Suomen eduskunnan hyväksyntää.

Suomalaisten veronmaksajien on syytä tietää missä mennään. Esi-isämme taistelivat meille itsenäisyyden, se ei saisi olla kaupan.  Siksi teimme viimeisimmän välikysymyksen saadaksemme selville hallituksemme linjan euroalueen talouskriisissä. Totesimme, että linjausta ei kuultu.  Ainut totuus on, että hallituksen ”perälauta on jatkuvasti auki”.  Tämä tarkoittaa jatkuvia uusia takauksia ja sitoumuksia ilman vakuuksia (lue: suomalaisten veroeurojen lapiointia Saksan ja Ranskan pankeille).

Eniten kriisistä hyötyy Saksa, sillä sen vienti esimerkiksi Kreikkaan on yli 40-kertaista Suomen vientiin nähden. Saksan valtion ja sen pankkien saatavat ovat Kreikalta yli 34 miljardia. Suomen saatavat ovat vajaa miljoona. Mielestäni ei ole oikein, että suomalaiset veronmaksajat ovat samalla lähtöviivalla pelastamassa kahden suurvallan pankkeja.

Suomen olisi tullut jättäytyä sivuun jo siinä vaiheessa kun todettiin, ettei ensimmäinen tukipaketti auttanut Kreikkaa sen ongelmissa.  Hallituspuolueet ovat väittäneet, että Suomen vienti tyrehtyy, jos emme anna lisätakuita.  Väite on perätön, sillä viennin suhteen olemme samassa tilassa kuin Ruotsi, Tanska, Sveitsi ja Iso-Britannia, vaikka niiden kriisimaiden avustaminen on ollut hyvin minimaalista verrattuna Suomen antamaan tukeen.

Lopuksi totean, ettei Suomen budjettivaltaa tulee missään olosuhteissa luovuttaa Brysseliin. Miksi?  Siksi, etteivät EU:n tilintarkastajat ole 17 vuoteen hyväksyneet EU:n tilinpäätöksiä. Rahoja on käytetty niin holtittomasti, että EU:n budjeteissa on vuosittain useiden miljardien arvosta virheitä ja väärinkäytöksiä.  Virheistä huomauttaneet tilintarkastajat on erotettu ja lisäksi on ehdotettu, että budjetit ja tilinpäätökset tarkistettaisiin vain joka viides vuosi ”väärinkäsitysten välttämiseksi”.

KAUKO TUUPAINEN

ex. reviisori,

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen kolumni su 27.5.2012

Ei ole jälkiviisautta se, mitä Timo Soini (ps) sanoi jo pari vuotta sitten. Hänhän kertoi, että Euroopan Unioni hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Tiedossa oli, kun Kreikka otettiin vuonna 1981 EU:n jäseneksi, että sen taseet ”eivät kestäneet päivänvaloa”. Siitä huolimatta maa hyväksyttiin EU:n jäseneksi. Espanja ja Portugali hyväksyttiin liittoon vuonna 1986 merkittävästi paremmin perusteluin.

Olen todennut ”Isossa salissa”, että Kreikka on konkurssissa viimeistään tämän vuoden marraskuussa, joskin tämän päivän askelmerkit viittaavat nopeampaankin ajoitukseen. On valitettavaa ja läpinäkyvyyden puutetta, ettei valtiovarain- ja tarkastusvaliokunnissa vierailleiden asiantuntijoiden puheita saa kertoa eteenpäin.  Tämä johtuu Suomen perustuslain 50 §:n 3 momentin mukaisista vaiteliaisuusmääräyksistä, jotka koskevat mm. eräitä Euroopan unionin salassa pidettäviä asioita.

Mediassa olleiden tietojen mukaan varakkaat kreikkalaiset nostavat talletuksiaan Kreikan pankeista ja siirtävät ne Sveitsin pankkeihin.  Tähän mennessä nostojen määrä lähentelee kahta miljardia eli kahtatuhatta miljoonaa euroa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Nyt ns. tavallinenkin kansa siirtelee talletuksiaan pankeista sukanvarteen odottelemaan parempia päiviä.

Eläkeläisiä on Suomessa 1,4 miljoonaa eli 25 prosenttia maamme väestöstä vauvasta vaariin. Olen huolissani eläkerahastojen pääomien hupenemisesta taivaan tuuliin.  Katosihan rahastoista viime vuoden aikana kymmenen miljardia euroa sijoitustuottojen mentyä pakkasen puolelle. Toki ymmärrän, että ns. riskisijoituksia pitää tarkastella useamman vuoden akselilla, mutta siitä huolimatta olen edelleenkin huolissani.  Miksi?  Siksi, että Euroopassa menee huonosti lähes kaikilla valtioilla Saksaa ja Ranskaa lukuun ottamatta.

Ei liene salaisuus, vaikka hallituspuolueet eivät ole sitä kertoneetkaan, että Irlannin, Portugalin, Kreikan, Espanjan ja Italian julkinen velka on lähes 3.300 miljardia eli 3,3 biljoonaa euroa. Jos summa jaetaan tasan viiden valtion kesken, se tekee 660 miljardia per valtio.  Summa vastaa Suomen valtion vuosittaista budjettia (52,4 miljardia euroa) kaksitoistakertaisena.

Espanjan työttömyys lähentelee 25 prosenttia ja maan nuorista on jo joka toinen työttömänä.  Siinä vaiheessa, kun Espanja muuttuu maksumiehestä avun saajaksi, ovat EU:n asiat todella huonolla tolalla. Edellä kertomistani asioista ovat perussuomalaiset kansanedustajat viestittäneet hallituksemme ministereille, mutta puheet ovat menneet kuuroille korville. 

Eräässä työväenlaulussa lauletaan, että ”vielä koittaa toinenkin aika”, mutta nyt ei ole kysymys nykyistä paremmasta tulevaisuudesta, vaan asiat ovat menossa päinvastaiseen suuntaan. Hallituksen tulisikin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lopettaa suomalaisten veronmaksajien rahojen kärrääminen maamme rajojen ulkopuolelle.  Olen jo aiemmin todennut, että hallituskaudella 2012 – 2015 leikataan peruskuntien valtionapuja 3,4 miljardia euroa.  Nämäkin rahat istuva hallitus käyttää Saksan ja Ranskan pankkien tukemiseen hulttiomaiden avustamisen nimissä, vaikka niille olisi käyttöä kotisuomessakin.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla to 5.4.2012

Ministerit puhuvat vastuunkannosta. He ovat luvanneet yhtenä päivänä yhtä, toisena toista ja kolmantena unohtaneet lupauksensa.

Pari esimerkkiä.  Ennen vaaleja vasemmiston toverit lupailivat yli miljoonaa eläkeläistä koskevan  ns. taitetun indeksin poistamista. Samat nykyiset edustajat antoivat ymmärtää, ettei arvonlisäveroa nosteta.  Mutta kuinkas kävikään?  Taitettu indeksi tyrmättiin paitsi kokoomuksen myös muiden hallituspuolueiden edustajien toimesta jo hallitusneuvottelujen ensi metreillä ja arvonlisäveroa ollaan parhaillaan korottamassa. Mielestäni vastuunkanto tarkoittaa sitä, että mitä on luvattu  vaalien alla  kansalaisille, siitä pidetään kiinni eli ei mennä siitä yli, missä aita on matalin.

Vaalilupausten lunastaminen koskee koko nelivuotiskautta. Kun tämän tiedostaa, jäävät turhat lupaukset tekemättä. Itse en luvannut vaalikentillä muuta kuin viedä asiat niille areenoille, joissa päätökset tehdään, koska asioiden läpimeno vaatii aina eduskunnan enemmistön tuen.

Tärkeintä on tulevana nelivuotiskautena saada valtion velkakierre pysähtymään.  Valtion velka oli viime vuoden lopulla 79,7 miljardia euroa (Mrde) eli 14.745 euroa per jokainen suomalainen – vauvasta vaariin. Muistelen kaiholla niitä aikoja eli heinä – elokuuta 2008, jolloin valtion velan määrä oli 48,5 Mrde eli 9.326 euroa per suomalainen. Velan määrä on tältä osin eli vajaassa neljässä vuodessa kasvanut lähes 40 %. En halua mainita sitä, minkä niminen ”työväenpuolue” oli tuona aikana taloudellisen vallan kahvassa eli valtiovarainministeriön johdossa.

Arvonlisäveron (alv) nosto yhdellä prosentilla tuo valtion kasaan yli 700 miljoonaa euroa. 

Korotus vaikuttaa suhteellisesti eniten ns vähävaraiseen kansanosaan, koska alv on tasavero ja rasittaa yhtä paljon niin köyhää kuin rikastakin. Ainakin jokapäiväiset ruokaostokset ja lääkkeet olisi pitänyt jättää korotuksen ulkopuolelle.

Hallituksen monipuoliset ja räväkät veronkorotukset kohtelevat kansalaisia eri tavalla. Meidän perussuomalaisten mielestä verot tulee kantaa maksukyvyn mukaan.

Suomessa on 336 kuntaa, joista monet ovat riippuvaisia valionosuuksista.  Kun viime vuoden talousarviota käsiteltiin eduskunnassa, vaati demariryhmä budjettiin 300 Me ja vasemmistoryhmä 731 Me lisää valtionosuuksia.  Kuinkas kävikään?  Tämän vuoden budjetissa vähennettiin kunnille maksettavia valtionosuuksia 631 Me. Tästä aiheutui, että useiden kuntien kunnallisveroprosentti nousi 0,5 prosenttiyksikköä.  Näin kävi myös omassa kotikylässäni eli Jyväskylässä. Hallituksen kehyksiin kuuluu edelleenkin vähentää valtionosuuksia, tällä kertaa 300 Me.

Istuva hallitus panostaa euroja hulttiomaiden sekä niitä rahoittaneiden Saksan ja Ranskan pankkien tukemiseen, unohtaen omat kansalaisensa. Samanaikaisesti, kun Suomi riisuu omaa puolustustaan, kuten maamiinojen poisto ja ulkoistaa toimintojaan, kuten omasta ruokahuollosta luopuminen, ostelee Kreikka panssareita Amerikan mantereelta.

Totesin alussa, että on erittäin tärkeää saada valtion velan kasvu loppumaan.  Tänä vuonna valtio ottaa velkaa 23 miljardia euroa, josta vanhojen velkojen lyhennyksiin käytetään noin 16 Mrde, joten nettovelan määrä on toistaiseksi 7,1 Mrde eli 19,453 miljoonaa jokainen päivä..  Tunnissa Suomi ottaa uutta velkaa 810.500 euroa. Onko se paljon vai vähän? Miettikääpä.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (PS)

Keskisuomalaisen KOLUMNI su 26.02.2012

Istuvan hallituksen virkamiestyönä valmistunut kartta lopetettavista kunnista oli kylmä suihku kaikille kuntapäättäjille ja lähes kaikille Suomen kunnille. Miksi? Siksi, että nykyisistä 336 kunnasta lakkautetaan esityksen mukaisesti 266 kuntaa eli 80 prosenttia. Samanaikaisesti nykykuntien 10.336:n valtuutetun määrä putoaisi kuntalain 10 §:n mukaisesti neljännekseen eli noin 2.500 luottamushenkilöön.

Jyväskylän, Luhangan, Joutsan, Toivakan, Muuramen, Petajäveden, Uuraisten, Laukaan ja Hankasalmen muodostaman suurkunnan valtuutettujen määrä on tällä hetkellä 285 valtuutettua. Kuntalain 10 §:n mukaisesti Suur-Jyväskylän valtuustoon valittaisiin vain 67 valtuutettua eli 76 % nykyistä vähemmän. Jos uusioperheeseen ”pakkonaitetaan” myös Keuruu ja Multia tippuisi valtuutettujen yhteismäärä nykyisestä 337 valtuutetusta samaiseen 67 valtuutettuun eli 80 %.

Tämä olisi melkoinen heikennys kuntademokratiaan ja sen mukaiseen päätöksentekoon.  Pääministeri on julkisesti todennut, että eräs syy kuntaremonttiin on kuntien voimakas velkaantuminen. On totta, että peruskuntien velkamäärät vaihtelevat Suomessa 600:n ja 4.000 euron välillä per kunnan asukas, mutta se on vielä vähän, kun tiedostetaan, että valtion velka oli viime vuoden vaihteessa 79,7 miljardia eli 14.745 euroa per jokainen Suomen kansalainen.

Toisaalta pitäisi ministerinkin ymmärtää, että kuntien velka ei ole useinkaan ns. syömävelkaa, vaan velalla on rahoitettu erilaisia investointeja (koulut, päiväkodit, vanhainkodit, urheilukentät, terveyskeskukset ja – asemat, liikuntatilat, kunnallistekniset työt jne.). Nämä omaisuuserät ilmenevät kuntien taseista.

Samat kuntien äänioikeutetut henkilöt, jotka valitsevat kuntien valtuutetut valitsevat myös kansanedustajat. Jos istuvien luottamushenkilöiden määrä pudotettaisiin – kuntien tapaan -neljännekseen eli eduskuntaan valittaisiin vain 50 edustajaa, nousisi hallituspuolueissa melkoinen meteli. Puhuttaisiin demokratian kaventamisesta ja eduskunnan arvovallan halveeraamisesta.

Melkoinen rakennemuutos tapahtuisi myös liitosalueiden seurakunnissa, sillä kirkkolain 3 §:n mukaisesti ”Seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa…… Uuden seurakunnan perustamisesta päättää kirkkohallitus”.

Voimassa olevaa kuntalakia tultaneen muuttamaan melkoisesti.  Samalla olisi harkittava myös kuntien verotusoikeutta ja siirryttävä nykykäytännöstä (tasavero) progressiiviseen verotukseen, jolloin kunnallisveroa perittäisiin verovelvollisen maksukyvyn mukaan.

Media muokkaa mielipiteitä. Varsinkin ns. keltainen lehdistö julkaisee lähes päivittäin kohu-uutisia, jotka eivät pidä paikkaansa. Kuukausi sitten luin lähikaupan kassajonossa räväkän otsikon, mikä kertoi, että kansanedustajille oli hankittu 3.000 euron hiihtoasut. En ollut asiasta tietoinen, joten kysyin asiaa eduskunnan urheilukerhon puheenjohtaja Kari Uotilalta.

Hän kertoi, että kahdellekymmenelle eduskunnan edustushiihtäjälle ja huoltoryhmälle oli hankittu yhtenäiset hiihtoasut, jotka muilla pohjoismaiden edustajilla ovat olleet jo vuosia. Hankinnan yhteishinta oli 3.000 euroa. Lisäksi asut ovat kerhon omaisuutta, eivät hiihtäjien. Selitys oli hyväksyttävä, sillä onhan useimmilla Keski-Suomen hiihtoseurojen hiihtäjilläkin yhtenäiset hiihto- ja lämmittelyasut.

Myös paikallinen maakuntalehti uutisoi viikko sitten näyttävästi, että perussuomalaisten ”jytky” on alkanut sulaa. Pääsin kommentoimaan asiaa ja totesin, ettei jytky ole sulanut käytännössä lainkaan. Jos perussuomalaisten viime eduskuntavaalien todellinen kannatus oli Keski-Suomessa 18,1 prosenttia ja nyt tehdyssä mielipidemittauksessa (vain 751 äänestysikäisen otannalla) 17,6 prosenttia, niin ero (0,5 %) mahtuu virhemarginaaliin. On myös tiedossa, että PS:n kannatus on vaaleissa ollut pari prosenttiyksikköä parempi kuin gallupit ovat osoittaneet. Näin tullee käymään myös syksyn kunnallisvaaleissa.

Keski-Uusimaa ti 31,.1.2012

Valtiovarainvaliokunta käsitteli 20.1. Euroopan talousunionin vahvistamista ja sen johdosta annettavaa lausuntoa. Valiokunta otti kantaa euroalueen päämiesten huippukokouksessa ottamiin toimiin talous- ja rahaliiton (EMU) vahvistamiseksi. Kaikki EU-maat, Iso-Britanniaa lukuun ottamatta, ovat osallistuneet sopimusta valmistelleen työryhmän työhön.

Me perussuomalaiset kannatamme talouskurin tiukentamista, mutta emme voi hyväksyä ehdotettua sopimusta, jossa talouskurin varjolla luovutaan kokonaan Suomen itsenäisestä talouspolitiikasta.

Suomi harjoittaa jo nyt vastuullista talouspolitiikkaa, joten emme kaipaa EU:n tai komission tarkkailua emmekä vahvistuksia maamme finanssipolitiikalle. Suomen valtiovelan korkotaso on tällä hetkellä maltillinen.  Suurin uhka maamme luottoluokituksen laskulle ja korkotason nousulle ei ole julkisen talouden alijäämä, vaan Suomen jäsenyys Euroalueessa.

Oudoksumme myös ”hulttiomaille” määrättäviä sanktioita, sille ne pahentavat entisestään ylivelkaantuneiden maiden maksukykyä.  Sanktiot ovat toisaalta liian pienet (0,2 % BKT:stä), joten ne eivät estä vastuuttoman talouspolitiikan harjoittamista.

Me perussuomalaiset haluamme päättää jatkossakin itsenäisesti Suomen talousarviosta, emmekä luovuttaa päätösvaltaa Brysselin byrokraateille. Valiokunnassa olimme asiasta tiukasti eri mieltä hallituspuolueiden ja keskustan edustajien kanssa. Ehdotimme kokouksessa, että nyt olisi aika hypätä pois vuorenseinään törmäävästä junasta, säästää miljardeja veronmaksajiemme euroja sekä säilyttää suomalaisille kuuluva budjettivalta Suomen eduskunnalla.

Suomen poisjäänti – Iso-Britannian  ja Tsekin tapaan– ei kaataisi sopimusta, sillä se on hallitusten välinen sopimus eikä perussopimuksen muutos.

Lopuksi totean, että EU:n päämiesten hyväksymän sopimuksen taustalla ovat Saksan sisäpoliittiset paineet ja Saksan tarve turvata teollisuutensa vientimarkkinat avustettaviin kriisimaihin. Ranska on saatu mukaan antamalla sen näennäisesti vaikuttaa sopimuksen sisältöön, koska historiallisesti syistä ei haluta näyttää sitä, että Saksa johtaa yksin Eurooppaa.

KAUKO TUUPAINEN

Kirjoittaja on valtiovarainvaliokunnan jäsen

ja Järvenpäässä asuva  jyväskyläkäinen

kansanedustaja (ps)