Keskisuomalaisen mielipidepalsta, ti 26.11.2013

Jyväskylän kaupungin talousjohtaja Ari Hirvensalo kommentoi 22.11. tällä palstalla vaatimustani, että liikelaitosten toiminta tulisi tehdä läpinäkyväksi. Kyseessä oli Talouskeskus liikelaitoksen vuosina 2011 – 2012 syntynyt 2,135 miljoonan euron tappio, joka kirjattiin kaupungin vuoden 2013 talousarviomuutoksessa satunnaiseksi tuloksi ja menoksi. Käytin edellisessä mielipidekirjoituksessa kirjauksesta termiä ”suhmurointi”.

Vaikka valtuusto hyväksyikin menettelyn kokouksessaan 4.11., en henkilökohtaisesti vieläkään ole samaa mieltä menettelyn läpinäkyvyydestä ja kirjanpidollisesta menettelystä.  Tietojeni mukaan kaupunginhallituksen jäsenille ei selvitetty toimenpidettä, kuten olisi pitänyt. Kyseessä oli Talouskeskus liikelaitoksen taseen kaunistelu 2,135 miljoonalla eurolla, jonka veronmaksajat viime kädessä maksavat.

Toisaalta ihmettelen liikelaitoksen johdon asiantuntemusta, kun tappiota syntyy kahtena perättäisenä vuotena miljoonatolkulla. Miksei ”hälytyskellot soineet” kenelläkään? Epäselväksi jää edelleenkin se, kuka antoi mahtikäskyn hoitaa asia tavalla, jota en voi hyväksyä? Saatan palata asiaan tämän vuoden tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä kevätkesällä 2014.

KAUKO TUUPAINEN
kaupunginvaltuutettu (ps)
Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ti 12.11.2013

Viikko sitten käsitteli Jyväskylän kaupunginvaltuusto kuluvan vuoden talousarvion muutoksia. Taloussuunnitelmaosiossa kiintyi huomioni ”Satunnaisiin menoihin” kirjattuun 2,136 miljoonan euron kuluerään sekä samansuuruiseen ”Satunnaiseen tuloon”.

Perehdyttyäni lähemmin kirjaukseen, minulle selvisi, että kyse on kaupungin Talouskeskus- liikelaitoksen kahden vuoden (2011 ja 2012) kumulatiivisesta tappiosta, joka em. tavalla poistettiin kaupungin kirjanpidosta. Ihmettelin asiaa valtuuston kokouksessa, mutta en ollut tyytyväinen virkamiehen antamaan vastaukseen.

Kysynkin näin julkisesti, mistä ”suhmuroinnissa” on kyse? Olen tottunut kirjanpitolain mukaiseen käytäntöön, että yrityksen ja liikelaitoksen tilikauden aikainen voitto lisätään Taseen Omaan pääomaan ja tappio vähennetään Omasta pääomasta. Näin ei kuitenkaan ole toimittu, vaan 2,136 miljoonan euron tappio on hoidettu ”sisäisin tasejärjestelyin” veronmaksajien piikkiin.

Ihmettelyäni lisää sekin, että kaupungin vuoden 2012 hyväksytyssä tilinpäätöksessä (sivu 174) todetaan asiasta mm. seuraavaa: ”Talouskeskus-liikelaitoksella on kumulatiivista alijäämää 2.135.711,01 euroa. Alijäämän kattamiseksi on laadittu ja hyväksytty taloussuunnitelmassa 2013–2015 toimenpiteitä, jotka toteuttamalla alijäämä tulee katetuksi taloussuunnittelukauden aikana.”

Talouskeskus-liikelaitoksen asiakkaina ovat olleet vuoden 2012 lopussa seuraavat yhteisöt: Jyväskylän kaupunki ja sen konserniyhtiöt, Hankasalmen kunta, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä, Jykes Kiinteistöt Oy:n tytäryhtiöt sekä Jyväskylän seudun hankintarenkaan jäsenet.  Muuramen kunnalle tuotettiin kesällä 2012 palkkahallinnon palveluja.

Haluan myös tietää, miten liikelaitoksia valvotaan kaupunginhallituksen toimesta.  Mielestäni ei ole oikein, että kaupungin liikelaitokset saavat – eräiltä osin – elää ”kuin pellossa” välittämättä liiketoiminnan tuloksesta. Eli jos liiketoiminta ei pidä päällään, niin ”nou hätä”, kyllä omistaja ja viime kädessä kaupungin veronmaksajat maksavat viulut.

KAUKO TUUPAINEN

ex. tilintarkastaja,

kaupunginvaltuutettu (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidesivulla pe 20.9.2013

Suomen talouden tunnusluvut pysyttelevät edelleenkin miinuksella. Talous ei kasva, koska vienti ei vedä, mutta tuonti lisääntyy.  BKT laskee jatkuvasti paitsi em. syistä myös siksi, että BKT:hen vaikuttavat julkinen ja yksityinen kulutus ovat alamaissa ja investoinnit kautta Suomen jäissä. Kun tähän lisätään yrityselämän lähes päivittäiset irtisanomiset, niin ei todellakaan hyvältä näytä.

Hallituksessa olevat ns. työväenpuolueet ovat vaatineet taloudellista elvytystä ja oikeistopuolueet rakenteellisia uudistuksia, mutta mitään näkyvää ei ole saatu aikaiseksi.  Minä kaipaan molempia, koska budjettielvytys vaikuttaa maamme talouteen lyhyellä ja rakenteelliset uudistukset pitkällä aikavälillä.

Hallitus ei ole ehtinyt perehtymään perussuomalaisten viiden paketin ohjelmaan, johon kuuluu kasvupaketti, työllisyyspaketti, veropaketti, energiapaketti ja hyvinvointipaketti.

Em. ohjelmassa esitetään mm. voimakasta lisäystä maamme maantie- ja rautatieverkostojen kunnossapitoon sekä koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten rakennusten homekorjauksiin.

Maamme tieverkoston kunnossapito pelkästään uusasfaltoinnin osalta vaatisi 4.000 kilometrin korjausasfaltointia, mutta rahat riittävät vain puoleen siitä, eli 2.000 km:n osalta asfaltti poistetaan ja siirrytään takaisin sorapintaisten, pölyävien ja kuoppaisten teiden ihanuuteen.

Homekorjauksiin tarvitaan vuosittain vähintään 200 miljoonaa euroa, mutta budjetissa osoitetaan tarkoitukseen vaivaiset 50 miljoonaa. Suoritettujen hometutkimusten perusteella on tosiasia, että kymmenet tuhannet koululaiset ja opiskelijat altistuvat päivittäin kosteus- ja homeongelmista. Tämäkään tieto ei ole tavoittanut sateenkaarihallituksen jäseniä.

Sanomattakin on selvää, että peruskorjaukset ja uudisrakentaminen tulevat taantuman aikana merkittävästi edullisemmaksi kuin korkeasuhdanteen aikana.

Tästä syystä hallituksen olisi lisättävä esitettyjä vähäisiä määrärahoja tuntuvasti.

Perussuomalaiset edustajat ovat jo aiemmin antaneet tukensa PK-yritysten kasvulle ja työllistämismahdollisuuksille. Olemme mm. esittäneet, että arvonlisäveron alaisen liiketoiminnan alaraja olisi 20.000 euroa ja yritysverotuksessa siirrytään PK-yritysten osalta Viron-mallin mukaiseen verotukseen. 

Vaihtotaseen nostamista plussan puolelle heikentää merkittävästi hallituksen päätökset energiaverosta. Niiden korotuksista pitäisi luopua ja päinvastoin veroja tulisi alentaa. Energiaverojen alennus vaikuttaisi positiivisesti logistiikkakustannuksiin – asumiskustannuksista puhumattakaan.

Hallitus tullee ensi vuonna onnistumaan valtion velkataakan keventämisessä, mutta vastaavasti kuntien velat kasvavat, koska ne joutuvat velanoton avulla kompensoimaan valtionosuuksien menetykset.

Hallituksen ministerit ovat puhuneet teillä ja turuilla nykybudjetin leikkaustarpeista, mutta kohteet ovat jääneet useilta osin epäselväksi. Yksi leikkauskohde voisi mielestäni olla nykymuotoinen kehitysapu, johon käytetään riihikuivaa rahaa miljardi euroa ja rapiat päälle.

Ministerien tulisi tiedostaa, että esimerkiksi Somalian avusta merkittävä osa menee heimopäälliköiden ja muiden rötöstelijöiden taskuihin.  Esittäisinkin, että rahan sijasta kehitysapuna annettaisiin enenevässä määrin suomalaisten yritysten tuotteita, joka osaltaan lisäisi suomalaisten työllistymistä.

Esitän hallituksen harkittavaksi todellisia rakennemuutoksia.  Sellainen olisi vaikkapa kansalaispalkka, jota maksettaisiin kaikille suomalaisille kehdosta hautaan. Menettelyn ansiosta voitaisiin tyystin lopettaa lapsilisät, työttömyyskorvaukset ja muut sosiaaliset edut eli vältyttäisiin kalliilta byrokratialta ja pitkässä juoksussa säästettäisiin myös palkkakustannuksissa.

Toivon myös, että kansalaisten enemmistön suosittelema pakkoruotsin poisto toteutuu lähivuosina ja kunnallisverotuksen osalta siirrytään progressiiviseen verotukseen, mikä tekisi kansalaisille oikeutta. Verot tulojen mukaan, on perussuomalaisten vaatimus, jota lämpimästi kannatan.

Olen tehnyt asiasta 4.9.2013 toimenpidealoitteen, josta ilmenevät myös perusteluni progressiiviseen kunnallisverotukseen siirtymisestä.

 KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps)

valtiovarainvaliokunnan jäsen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen Kolumni su 01.09.2013

Tässä reilun parin vuoden kokemattomuudella olen ihmetellyt eduskuntatyöhön läheisesti liittyvää kähmintää, salailua ja osatotuuksien esittämistä. Ymmärrettävästi kyse on lähinnä kuuden hallituspuolueen keskinäisestä kähminnästä ja hallitussopimuksesta poikkeamisista. Osatotuuksia kerrotaan myös vuosittaisten talousarvioiden laadinnan yhteydessä.

En ymmärrä sitäkään, että eduskuntaryhmät ovat perättäisinä vuosina eri mieltä yhdestä ja samasta asiasta, riippuen ovatko hallitusvastuussa vai oppositiossa.

Valtion tämän vuoden alkuperäinen talousarvio oli suuruudeltaan 54,1 miljardia euroa.  Velkaa otetaan tänä vuonna alkuperäisen ja lisäbudjettien mukaisesti ”vain” 9 miljardia euroa eli reippaat 16 % prosenttia vuosibudjetista. 

Totuus kuitenkin on, että tänä vuonna otettavan velan määrä on yli 20 miljardia eli noin 37 % budjetista.  Toki siitä käytetään 11 miljardia vanhojen lainojen lyhennyksiin ja kuoletuksiin, jolloin nettolainanotto on 9 miljardia euron luokkaa. Sekin on paljon rahaa.  

Olen useaan otteeseen kysynyt valtiovarainministeriön virkamiehiltä, paljonko ovat valtion investointimenot tänä vuonna?  Vastausta en ole saanut. Vastaamattomuus johtunee budjettirakenteesta, joka ei ole niin selkeä kuin peruskuntien talousarviot.

Esimerkiksi Jyväskylän kaupungin vuoden 2013 talousarviosta ilmenee, että investointimenot ovat yhteensä 56,3 miljoonaa euroa. Investointien kohteet on myös eritelty, joten valtuutettu tietää mihin lisävelanotto käytetään.

Toivottavasti valtionkin talousarvioon saadaan joskus, tältä osin, lisää avoimuutta.

Entisenä reviisorina ja tilintarkastajana kaipaan eduskuntatyöhön myös lisää rehellisyyttä. Vierastan sitä, että ennen vaaleja luvataan yhtä ja toista, mutta kun vaalit on pidetty, niin lupaukset unohtuvat.

Otanpa esimerkin vasemmistoryhmien työtavoista eduskunnassa. Kun vasemmisto oli oppositiossa Matti Vanhasen hallituksen aikana ja käsiteltiin vuoden 2011 valtion talousarviota, niin vasemmistoryhmien kesken syntyi kilpalaulanta kuntien valtionosuuksien lisäämisestä.

Sosialidemokraattien esittäessä lisäystä 300 miljoonaa euroa, pani Vasemmisto paremmaksi halutessaan budjettiin 731 miljoonaa euroa lisärahaa kunnille jaettavaksi. Näin siis toimittiin silloisessa oppositiossa. Kuinkas kävikään vuoden kuluttua?

Hallitukseen päästyään molemmat puolueet hyväksyivät hallituksen esityksen, jonka mukaisesti valtionosuuksia leikattiin voimakkaasti (631 miljoonaa) vuoden 2012 talousarviossa, leikkauslinjan jatkuessa myös tulevina vuosina.  Tämän vuoden vähennys oli valtion budjetissa 756 miljoonaa euroa.

Olen tietoinen valtion talouden voimakkaasta alamäestä, mutta kyllä eduskuntaryhmien ja -puolueiden tulisi tietää myös oppositiossa ollessaan, että missä mennään. Katteettomat esitykset pitäisi unohtaa, jos niiden takana ei voi seuraavana vuonna pysyä.

Ovat muutamat nimimerkkikirjoittajat huutaneet minunkin perään lupausten pettämisestä.  Olen kuitenkin 40-vuotisen poliittisen urani aikana todennut, ettei sellaisia lupauksia pidä tehdä, joita ei voi lunastaa.

 Olen sanonut eri yhteyksissä, että vien kuntalaisten toiveet ja esitykset eteenpäin niille areenoille tai toimielimiin, jotka niistä päättävät.  Enempää en ole luvannut, koska tiedostan, ettei yksittäinen luottamushenkilö ja valtuusto- tai eduskuntaryhmä päätä asioista, vaan päätökset syntyvät enemmistön toimesta.

Näin olen toiminut myös eläkeläisiä koskevissa asioissa, kuten taitetun indeksin poistaminen tai eläkekattoon siirtyminen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kokoontui menneellä viikolla Jyväskylässä. Kokous kiinnosti valtakunnan mediaa, eikä ihme, sillä paikalla oli 37 ryhmän jäsentä. Kokousväki ihastui sekä Hotelli- että kokous Paviljongin erinomaisiin tiloihin, palveluihin ja ruoan laatuun, josta kiitokset henkilökunnalle.

Perussuomalaisten kesäkokous ehdottaa ensi vuoden valtion talousarvioon mm. seuraavia asioita:

Yritysveron suuruudeksi 22 % ja lisäpanostusta PK-sektorille.  Alv:n alaisen toiminnan alaraja nostettava 20 000 euroon. Työllistäville pk-yrityksille on kehitettävä Viro-mallinen verotus. Tuloverotukseen on tehtävä inflaatiotarkistukset.

Energiaveroja on laskettava tuntuvasti. Windfall-vero peruttava.  Kotimaisen bioenergian asemaa on parannettava. Kuntien valtionosuuksien jatkuva leikkaaminen syytä lopettaa.

Lukija saattaa kysyä, että mitenkäs menetettävät verotulot ja lisääntyvät menot katetaan?  Se selviää myöhemmin syksyllä, kun perussuomalaiset julkaisevat oman varjobudjettinsa.  Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun hallitus on iskenyt pöytään omansa.

Eduskuntaryhmä otti kantaa myös seuraaviin asioihin: Kunta- ja SOTE-uudistukset parlamentaariseen valmisteluun ja ns. pakkoruotsin poistoon.

 KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Suur-Jyväskylän Lehti ke 21.8.2013

Toistaiseksi eduskunnan vanhimpana edustajana olen saanut ”toimeksiantoja” myös eläkeläisiltä. Useat ovat kyselleet, että ”miten makaa taitetun indeksin poistaminen?” Viime päivinä on tiedusteltu myös, että ”koska Suomen eläkeläisille saadaan eläkekatto”?

Taitettu indeksi tai paremminkin 16-jäsenisen ”Työeläkkeiden indeksijärjestelmää arvioineen työryhmän loppuraportti” on parhaillaan lausuntokierroksella. 124-sivuisen raportin lopputulema oli, ettei työryhmä esitä työeläkkeiden tarkistusmenettelyyn muutoksia.  Ei, vaikka viimeisen 15 vuoden aikana ansiotulot ovat nousseet 70 prosenttia ja eläkkeet vain 34 prosenttia. Toisin sanoen palkat ovat nousseet kyseisenä ajanjaksona kaksi kertaa enemmän kuin eläkkeet.

Meitä työeläkkeellä olevia on Suomessa yli 1,4 miljoonaa eli lähes 25 prosenttia maamme väestöstä. Kaikkien merkittävien puolueiden ehdokkaat, kokoomusta lukuun ottamatta, lupasivat viime eduskuntavaalien alla poistaa taitetun indeksin ja paluun puoliväli-indeksiin. Kun eduskunnassa asiasta äänestettiin viimeksi viime vuoden lopulla, ei yksikään keskisuomalainen hallituspuolueen edustaja lunastanut puheitaan.

Meitä eläkeläisiä arvostellaan siitä, että olemme – vanhoina ihmisinä – rasite asuinkunnillemme. Olen kertonut, että kuntien veronmaksajina olemme työikäisiä parempia. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungin kunnallisveroprosentti on tällä hetkellä 20, jonka mukaisesti eläkeläinen maksaa verotettavasta tulostaan veroa kaupungille. Sen sijaan ansiotyötä tekevä kaupunkilainen maksaa veroa kaupungille keskimäärin noin viisi ja puoli prosenttiyksikköä vähemmän eli 14,5 prosentin mukaan.  Puhutaan ns. efektiivisestä veroprosentista. Tämä on hyvä muistaa kun eläkeläisiä arvostellaan.

Eläkeläisten eläkekatto puhuttaa myös kansalaisia. Eläkekatto on voimassa (v. 2013) kaikissa Euroopan maissa, paitsi Suomessa, Virossa, Tanskassa, Irlannissa, Alankomaissa ja Portugalissa.

Mikä olisi sopiva eläkekaton euromäärä Suomessa? Sveitsissä se on 5.700 euroa/kk, Saksan vanhoissa osavaltioissa 5.800 ja uusissa 4.900 euroa, Norjassa 6.400 ja Ruotsissa 4.190 euroa/kk. Asettuisiko Suomen katto 4.000 – 5.000 euron haarukkaan?

Kun keskustellaan eläkekatosta ja sen merkityksestä, täytyy tiedostaa, että todella suuria eläkkeitä nauttii vain pieni osa eläkeläisistämme. Noin 230 eläkeläistä kuittaa 10.000 – 12.000 euroa/kk ja noin sadan suomalaisen eläke on haarukassa 12.001 – 39.000 euroa/kk

Olen tiedustellut eläkkeiden kattoasiaa Eduskunnan täysistunnossa ja kyselytunnilla.  Ministeri Paula Risikko vastasi, että asia on ollut esillä keskusteluissa, mutta sitä ei ole järkevää toteuttaa Suomessa. Hän lupasi palata asiaan, kun eläkeneuvottelukunta on jättänyt raporttinsa. Minäkin palaan tuolloin asiaan – aivan varmasti.

 KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidesivu ti 20.8.2013

Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Kimmo Ojala (sdp) todisti kirjoituksessaan (Ksml 19.8.), että hän on tietoisesti unohtanut luetun ymmärtämisen. Ensinäkin esitin mielipiteeni Valtiovarainvaliokunnan Sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajana, en kaupunginvaltuutettuna. Tein sen siksi, että johtamani jaosto käsittelee sekä opetusministeriön että urheilu- ja kulttuuriministeriön talousarvioehdotukset ennen kuin ne esitellään valtiovarainvaliokunnalle ja eduskunnalle.

Olen parin vuoden aikana todennut, että kulttuuria on muuallakin kuin Helsingissä, jossa valtion tukea ovat saaneet esimerkiksi Oopperatalo. Musiikkitalo ja Kiesma. Olisi mielestäni kohtuutonta, että rahaa annettaisiin vielä Guggenheiminkin rakentamiseen ja jatkossa sen ylläpitoon. Asia ei ole vielä suinkaan taidemuseon osalta loppuun käsitelty, koska junttaus ja floppaus ovat parhaillaan käynnissä.

Ojalan väite, että Perussuomalaiset r.p. olisi oikeistolainen puolue, menköön hänen poliittisen kokemattomuutensa piikkiin. Totesin viimeksi viime lauantaina Tikkakosken Tohinoissa, että PS ei ole poliittisesti oikealla eikä vasemmalla, vaan pääsääntöisesti oikeassa ja askeleen edellä vanhoja puolueita. Tämä on näkynyt selkeästi niin eduskunnan äänestyksissä kuin Jyväskylän kaupunginvaltuustonkin päätöksissä. Tätä käsitystäni tukee myös gallupit.

Perussuomalaisten kolmihenkinen valtuustoryhmä vastusti vuosi sitten tarpeetonta Lutakon tunnelin rakentamista ja 13 miljoonan euron velanottoa Kankaan paperitehtaan maiden ja vanhojen, suojeltavien tehdasrakennusten ostoon.  Kankaan alue olisi voitu rakentaa samankaltaisella sapluunalla kuin Lutakonkin alue, koska kaupungilla on kaavoitusmonopoli. Näihin uhratut lähes 30 miljoonaa euroa olisi voitu käyttää kaupunkilaisten peruspalveluihin. Tätä ei demarien oikeistolaistunut ryhmä kuitenkaan hyväksynyt.

On ikävää kun työväenyhdistyksen nykyjohto vastustaa kulttuuria, joka on vuosisadan kuulunut työväenliikkeen perinteeseen. Kun aikoinaan toimin yhdistyksen päätoimisena sihteerinä niin yhdistyksessä arvostettiin sekä teatteri-, että musiikkitoimintaa.. On valitettavaa, että Eino Palanderin, Pentti Sahin ja Kalevin Olinin viitoittamalta polulta on yhdistyksen palkallinen johto erkaantunut.

Lopuksi totean, että en todellakaan vastusta teatterisalin rakentamista, mutta se tulee rahoittaa muilla kuin kaupungin varoilla. Ymmärsitkö tällä kertaa sanomani Kimmo?

KAUKO TUUPAINEN

kaupunginvaltuutettu (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 13.8.2013

Guggenheimin taidemuseota ajetaan Helsinkiin kuin käärmettä pyssyyn. Mikäpäs siinä, jos se rakennetaan yksityisellä ja Helsingin kaupungin varoilla, mutta kun näin ei tapahdu, ollaan jälleen huutamassa valtiota apuun.

Minusta valtion edustajien ja ennen kaikkea ministeri Paavo Arhinmäen (vas) tulee olla jatkossa yhtä tiukkana taidemuseon suhteen kuin vuosi sitten. Ei valtionkaan rahkeet – tässä ajassa – aivan kaikkea kestä. 

Valtionvarainvaliokunnassa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa on näytetty vihreää valoa sille, että Helsingin Stadionin lähes 200 miljoonaa euroa (alv 0) maksavaan peruskorjaukseen valtio osallistuu 100 miljoonalla eurolla.  Edellytyksenä on, että Helsingin kaupunki maksaa puolet peruskorjauksen kustannuksista.

”Helsingin Herrat” unohtavat usein, että kulttuurielämää on muuallakin kuin Kehä III sisäpuolella. Esimerkiksi Jyväskylän kulttuuriväki on parikymmentä vuotta haaveillut konserttisalista ja nyt viimeinkin on kaupunki päättänyt sijoittaa sen Lutakkoon Paviljongin viereen.

Kulttuuriministerin lupaama 50.000 euron avustus Jyväskylän konserttisalin suunnitteluun meni kiville, kun ministeriön virkamiehet kertoivat ministerille, ettei ketään ole aiemmin avustettu kulttuuritilojen suunnittelukustannuksissa.  Rakentamista luvattiin sen sijaan tukea.

Henkilökohtaisesti olen erittäin kriittinen siihen, että Guggenheimin museota tuettaisiin valtion verovaroista, koska kulttuuritoimintaa on muuallakin kuin Helsingissä.

KAUKO TUUPAINEN

Valtiovarainvaliokunnan

Sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 6.8.2013

Senioripuolueen tarpeellisuuteen otti 3.8. Keskisuomalaisessa kantaa yhdistyksen varapuheenjohtaja Anja Koivistoinen.  Hän oli oikeassa kertoessaan, että yli 1,4 työeläkeläistä ei ole saanut heille kuuluvaa arvostusta maamme eduskunnalta.

Viime eduskuntavaalien alla molempien vasemmistopuolueiden ehdokkaat sanoivat olevansa eläkeläisten asialla ja vaativat puheissaan ja kirjoituksissaan ns. taitetun indeksin poistamista.  Kuinkas kävikään? Kun lakialoitteeni epäkohdan poistamisesta oli eduskunnan käsittelyssä, niin yksikään hallituspuolueiden keskisuomalaisista edustajista ei kannattanut esitystä. Se eläkeläisten etujen ajamisesta.

Mielestäni puolueita on Suomessa jo nyt tarpeeksi.  Eduskuntakynnyksen on ylittänyt kahdeksan puoluetta, joista kuusi on nykyisessä hallituksessa. Vanha suomalainen sanonta, ettei määrä korvaa laatua, pitää näemmä politiikassakin paikkansa.

Edustan näkemystä, ettei eläkeläisten etujen ajaminen parane sillä, että perustetaan uusia puolueita, koska vanhojen, suurten puolueiden eläkejärjestöjen jäsenet ovat uskollisia omille taustapuolueilleen. Kaikki eivät näytä tiedostavan, ketkä heidän asiaansa oikeasti ajavat päätöksentekohetkellä.

Onhan toki hallitus saanut jotain aikaankin viimeisen kahden vuoden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 22.12.2011 työryhmän arvioimaan työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutostarpeita. Työryhmään kuului puheenjohtajan lisäksi 15 muuta jäsentä ja se saikin 9.1.2013 valmiiksi 124-sivuisen loppuraportin, jonka lopputulema oli, ettei mitään tarvitse tehdä. Ratkaisuun liittyy kahden Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n edustajan eriävä mielipide. Raportti on tällä hetkellä lausuntokierroksella ja sitä päästäneen käsittelemään eduskunnassa ensi vuoden alussa.

Senioripuolueen Koivistoinen on oikeassa siinä, että eläkeläisten asioita ajavat parhaiten eläkeläiset..  Eduskunnan pitäisi olla leikkaus täysi-ikäisten kansalaisten koostumuksesta, mutta näin ei ole.  Eläkeläisiä tulisi olla 25 prosenttia edustajista, mutta 50 edustajan sijasta meitä eläkeläisiä on siellä vain kymmenkunta. Ymmärrettävästi näin pieni porukka ei saa ääntään riittävästi kuulumaan, kun joukkoon mahtuvat ne kuuluisat takinkääntäjätkin.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ma 22.7.2013

Kirjoitin muutama viikko sitten jutun otsikolla ”Eihän meitä ole huijattu, eihän?” Tietämäni mukaan lähes puolensataa nimimerkkikirjoittajaa otti asiaan kantaa Keskisuomalaisen verkkosivuilla. Hyvä niin.  Saamani palautteen johdosta, avaan asiaa vielä hieman lisää.

Kirjoitukseni ”punaisena lankana” oli selvittää istuvan hallituksen toilauksia ja puheita lehden lukijoille, koska hallituspuolueiden edustajat eivät sitä ymmärrettävästi tee.

Suomen saamiin ”vakuuksiin” liittyy kustannuksia, jotka on pidetty kansalta piilossa. Valtiovarainministeriö on maksanut Kreikan ja Espanjan vakuusjärjestelyihin liittyen ns. asiantuntijakuluina yhteensä noin 921.000 euroa. Kreikan osuus vakuusjärjestelyistä on kolmeneljäsosaa eli noin 680.000 euroa.

Ei ole myöskään salaisuus se, etteivät muut EU:n jäsenmaat innostuneet Suomen saamista ”vakuuksista”, koska niissä ei ollut järjen häiventäkään, kuten olen jo aiemmin todennut.  Lisäksi Suomi maksoi osuutensa 1,440 miljardia euroa Euroopan vakausmekanismille (EVM) yhdessä erässä, kun muut EU-maat maksoivat osuutensa viidessä erässä vuosina 2012 – 2014. Menettelystä aiheutui Suomelle merkittävät korkotappiot, joista hallitus ei ole liiemmin huudellut.

Toistan lopuksi, ettei Kreikka tule koskaan selviämään veloistaan, joiden määrä on 180 % bruttokansantuotteesta (BKT). Jos Suomella olisi samassa suhteessa velkaa, olisi maamme velan määrä 360 miljardia euroa eli lähes 67.000 euroa jokaista kansalaista kohden.

Asia tiedostetaan jo Brysselissä ja Frankfurtissakin, muttei Helsingissä. Arvovaltainen yhdysvaltalainen talouslehti The Wall Street Journal (WSJ) kirjoitti jokin päivä sitten otsikolla ”Euromaat eivät saa koskaan rahojaan takaisin”. Mielestäni nyt olisi korkea aika vaatia Troikalta Kreikan erottamista eurosta ja todeta, että myönnetyt lainat on kirjattava alas jäsenmaiden – myös Suomen – kirjanpidossa. Hallituksen vastuuton vastuunkanto on tiensä päässä.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keski-Uusimaalehti, to 4.7.2013

Kaikki alkoi siitä, kun Suomen valtio päätti toukokuussa 2010 olla mukana Kreikan ensimmäisen, suuruudeltaan 110 miljardia euroa, lainapaketin rahoituksessa. Suomen osuus paketista oli 1,5 miljardia euroa. Silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen sai koko hallituksen mukaansa tekemään bisnestä Kreikan kustannuksella. Hallituksen tavoitteena oli tehdä miljoonatolkulla voittoa, koska Suomi hyvän luottoluokituksen maana sai markkinoilta edullista lainaa, josta Kreikka joutui maksamaan korkeaa korkoa. Kyse oli siis sijoituksesta, jolloin ei tietenkään tarvinnut puhua minkään sortin vakuuksista. Kukapa nyt huonoja sijoituksia tekisi.

Kreikan ensimmäisen 110 miljardin euron tukipaketin ”isänä” toimi ns. troikka, jonka muodostivat Euroopan Unioni EU, Euroopan keskuspankki EKP ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Kolme vuotta myöhemmin troikan jäsenistä IMF myönsi tehneensä useita virheitä Kreikan tukipaketin osalta. Suurin moka oli, että vaikka Kreikka ei täyttänyt läheskään kaikkia valuuttarahaston kriteereitä, IMF myönsi varoistaan 30 miljardia euroa yhteiseen tukipakettiin. Lisäksi rahasto arvio Kreikan hallituksen mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan liian optimistisiksi.

Kreikan toisesta tukipaketista päätettiin heinäkuussa 2011. Tällöin perustettiin – myös Suomen eduskunnan enemmistön tuella – Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV), joka myönsi Kreikalle 130 miljardin euron lainan. Samanaikaisesti Kreikan lainoja annettiin anteeksi 107 miljardin euron arvosta. Suuria summia, kun niitä verrataan vaikkapa Suomen tämän vuoden talousarvioon, jonka suuruus on 54,1 miljardia euroa!

Ja sitten siirryn otsikkoasiaan. Nykyisen hallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on useaan otteeseen kertonut eduskunnassa ja muuallakin, että Suomi sai antamalleen yli 2,2 miljardin euron takaukselleen vakuudet Kreikalta. Myöhemmin on ilmennyt, että saadut erittäin monimutkaiset ”vakuudet” eivät katakaan koko takausta, vaan ainoastaan 40 % siitä. Tällöin enin osa jää ilman vakuutta.  Lisäksi Suomi joutui antamaan takaukselleen 60 %:n ylitakauksen, jolle myöskään ei saatu vakuutta.

Myös puhe Kreikan antamista vakuuksista osoittautui huuhaaksi. Suomi ei tehnyt sopimusta Kreikan kanssa, vaikka Urpilainen näin kertoikin, vaan kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Tiedossa piti olla, että Kreikan valtion lainoissa on ns. panttaamattomuussitoumus, mikä takaa sen, ettei joukkolainan haltijan asema heikkene suhteessa muihin velkojiin pantilla.

Hallituspuolueiden kansanedustajat puhuvat mielellään teillä ja turuilla, että Suomen saamana vakuutena on erään kansainvälisen investointipankin sulkutilillä ”riihikuivaa rahaa” 925 miljoonaa euroa.  Tämäkään väite ei pidä paikkaansa, sillä tilillä ei ole sentin senttiä. Rahat on laitettu aikoja sitten kiertoon ja niitä vastaa Suomen, Ranskan, Itävallan ja Hollannin valtion velkakirjat.

Meille on myös kerrottu valtiovarainministeriön suulla, että saadulle vakuudelle (925 miljoonaa) saadaan 30 vuoden aikana 3 %:n korkotuotto eli n. 1,3 miljardia, jolloin se vastaa Suomen antamaa takausta 2,2 miljardia euroa. Näinhän ei tule käymään, koska korkotuotto on tällä hetkellä vain 0,5 % ja näyttää siltä, että korot pysyvät jatkossakin alhaisina.

Sananhelinäksi jäi niin pääministeri Kataisen kuin valtiovarainministeri Urpilaisen viimekesäinen vakuuttelu, ettei Kreikan hätärahoituksen ehtoja tulla huojentamaan. Kuinkas kävikään? Tämän vuoden toukokuussa eduskunnan enemmistö päätti pidentää Suomen ERVV:n varainhankinnalle antamaa valtiontakausta. Kreikan luottojen takaisinmaksua lykättiin 15 vuodella ja samalla maa vapautettiin korkojen maksusta 10 vuodeksi.

Tällä päätöksellä sidottiin tulevien kansanedustajien kädet vuosikymmeniksi, sillä Kreikan luottojen laina-aikaa on pidennetty vuoteen 2058 ja Suomen antama takaus on voimassa vuoteen 2070 asti.

Totta kai ERVV:n saamat luotot erääntyvät sopimuksen mukaisesti ja korotkin on maksettava ajallaan, mutta ei hätää, sillä Suomi ja muut takaajamaat huolehtivat osakeyhtiön rahoituksesta sitoumustensa mukaisesti ja kansa maksaa.

Sanomattakin on selvää, ettei Kreikka koskaan selviä veloistaan, joten troikka (EU, EKP ja IMF) joutuu jatkuvasti pelastamaan valtion suoritustilalta ja konkurssilta.

Lopuksi totean, ettei Suomen saamalla ”vakuudella” ole käytännössä mitään arvoa. Vakuus laukeaa vain silloin, jos Kreikka rikkoo sopimusehtoja.  Sen ei tarvitse näin tehdä, koska EU-maat mielellään muuttavat Kreikka-lainojen sopimusehtoja, kuten jo on tehtykin. Laina-aikoja saatetaan pidentää hamaan tulevaisuuteen ja korkoja ei peritä lainkaan. Menettely ei riko sopimusta, joten Suomi jää nuolemaan näppejään vakuuksienkin osalta.

Tämä ei tietenkään ole kansalaisten huijausta, koska eduskunnan enemmistö on menettelyt siunannut. Olen kuitenkin asiasta tiukasti eri mieltä, mutta ketäpä se hyödyttää.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä