Suur-Jyväskylän lehti ke 27.10.2010

Alkuperäinen otsikko:

”Näkemyksemme ”sukupuolineutraalista avioliitosta””

Olin viikko sitten puolen tusinan muun perussuomalaisen kanssa Jyväskylän Kävelykadulla ”levittämässä perussuomalaista sanomaa”.  Räntäsateen loputtua kävikin kahvikojullamme kymmeniä kansalaisia tenttaamassa meitä niin kaupungin, kirkon kuin valtakunnankin asioista.

Päällimmäisenä oli – ilmeisesti ajankohdan läheisyydestä johtuen – sekä kirkon että paikallisseurakunnankin asiat. Eritäin monet kyselivät minun ja perussuomalaisten kantaa homojen ja lesbojen keskinäisistä suhteista ja sukupuolineutraalista avioliitosta.

Kerroin, että Perussuomalaiset rp on puolueena kristillis-sosiaalinen puolue, joka arvostaa perinteistä avioliittoa.  Puolue ei hyväksy miesten keskinäistä avioliittoa.  Sama pätee myös naisten vastaavaan liittoon.  Sen sijaan perussuomalaisilla ei ole mitään homoja tai lesboja vastaan.  He ovat tasavertaisia kansalaisia muiden tapaan ja heille kuuluvat kaikki Suomen perustuslain mukaiset oikeudet, alkaen yhdenvertaisuudesta lain edessä.

Myös perussuomalaisten nouseva gallup-suosio herätti vilkasta mielipiteenvaihtoa. Eräs syy tuntui olevan, että meitä perussuomalaisia pidetään politiikkoina, jotka ymmärrettävästi kertovat asiat kansalaisille, emmekä ole syyllistyneet vaalilaskujemme maksattamiseen ulkopuolisilla tahoilla.

Suurta ymmärrystä lähinnä eläkeläisten keskuudessa herätti eduskuntaryhmämme yksimielinen toiminta ns. taitetun indeksin poistamisyrityksestä eduskunnassa jokin aika sitten.  Tätä asiaa hoidamme jatkossakin, jos valtakirjan eduskuntaan saamme.

KAUKO TUUPAINEN, kaupunginvaltuutettu,

PS:n K-S:n piirijärjestön II varapuheenjohtaja

Jyväskylä

Avoin kysymys opetusministeri Henna Virkkuselle

Keskisuomalaisen mielipidepalsta la 23.10.2010

Palaan asiaan, josta keskustelin aikoinaan kanssasi tultuasi opetusministeriksi.  Kyse on viime päivinä paljon julkisuutta saaneesta taito- ja taideaineiden opetuksen alasajosta.

Mielestäni taito- ja taideaineita ei saa asettaa toistensa suhteen valinnaiseksi aineeksi, kuten työryhmä on sekä ala- että yläluokille esittänyt. Onko totta, että yläluokilla saattavat kuvataide, musiikki ja käsityö muuttua niin, että niitä opiskellaan vain vuoden verran yksi vuosiviikkotunti tai vähemmän?

Vuosien saatossa on tunteja vähennetty melkoisesti taito- ja taideaineista ns. väliaineisiin eli matematiikkaan ja äidinkieleen. Nyt ollaan luomassa lisää uusia aineita kuten etiikka ja draama. Onko järkevää, että draaman tunnit vähennetään jo olemassa olevista taito- ja taideaineista? Mielestäni ei, koska se pirstaloi entisestään nykyistä peruskoulun tuntijakoa.

Näppituntumani on, että kaikki muut puolueet ymmärtävät mistä taito- ja taideaineiden alasajossa on perimmiltään kyse.  Vain kokoomuksella näyttää olevan se käsitys, että kyseisten aineiden asemaa vahvistetaan lisäämällä valinnaisuutta. Onko näin opetusministeri Henna Virkkunen?

KAUKO TUUPAINEN, isoisä, kaupunginvaltuutettu

Jyväskylä

Kalajoen Seutu, yleisön osasto ke 13.10.2010

Vietän nykyisin kolme viikkoa vuodessa (kesä, syksy ja talvi) Kuivatjärven alueen Röllinpolulla sijaitsevassa viikko-osakkeessa ja harrastan vaimoni kanssa liikkumista lähimaastoissa.  Tutuksi ovat tulleet: Tapion tupa, hiihtokeskus, Poukama, Valkiatvedet, Särkijärvi, Siiponjoen varret sekä Pleuna.  Myös ”kirkolla” eli kaupungin keskustassa olemme käyneet tennispalloa lätkimässä ja jalkapalloa potkimassa tyttären 10 vuotiaan pojan kanssa. Samalla reissulla olemme poikenneet pari kertaa viikossa erinomaisessa ruokapaikassa eli Mamma Leonessa.

Ja sitten niihin otsikon terveisiin! Toivoisin, että paikallinen osuuspankki, yrittäjäjärjestö ja Kalajoen kaupunki yhteistoimin järjestäisivät vaikkapa Hiekkasärkkien ABC- asemalle ns. Otto-automaatin. Automaatti palvelisi paitsi paikallisia asukkaita myös tuhansia turisteja, jotka viettävät aikaansa Hiekkasärkillä. Käteinen raha helpottaa merkittävästi asiointia paikallisten palvelujen maksutilanteessa.

Kuivatjärven alueelle noussee lähivuosina toistasataa omakotitaloa ja vuokrattavia kiinteistöjä.  Näin turistin vinkkelistä olisi erinomainen palvelu, jos alueelle saataisiin pienimuotoinen kenttä jalkapallomaaleineen, jotta ei tarvitsisi – lasten kanssa – mennä kaupungin keskustaan asti pallottelemaan. Kenttä voisi sijaita jossain ABC-aseman läheisyydessä.

Kolmas terveinen menee Kalajoen Ladun suuntaan ja koskee kuvassa näkyvää opastintolppaa, josta puuttuu yksi viitta. Viitta – joka osoittaa länteen eli Siiponjoen suuntaan. Toisen lisäopastimen voisi laittaa ensimmäiseen vastaantulevaan risteykseen, kun astelet kohti Siiponjokea. Ladun olisi saatava myös sponsori, joka kustantaisi ”makkaranpaistopuut” Valkiatvedet-laavulle, jotta niitä ei tarvitsisi mukanaan viedä.  Mallia voisi ottaa vaikkapa Viitapakan ja Poukaman vastaavista levähdyspaikoista, joista löytyy liiterillinen kuivia puita sekä saha ja kirves.

Edellä kertomani ”parannukset” ovat kustannuksiltaan pieniä, kun vertaa niitä viime viikolla ilmestyneen Kalajoen Sanomien liitelehden ”Jalmarin” sivuilla esitettyihin visioihin. Varsinkin kaupunginjohtaja Jukka Puoskarin haastattelu otsikolla ”Matkailuun haetaan uutta vetovoimaa” on lukemisen arvoinen ja siinä esille nostetut asiat ovat lähivuosina toteuttamiskelpoisia, arvelee

KAUKO TUUPAINEN

Kalajoella v. 1940 syntynyt matkaaja

Jyväskylästä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ma 4.10.2010

Jyväskylän korkein virkamiesjohto on lakkauttamassa kolmea sivukirjastoa vedoten käytettävissä olevan rahan niukkuuteen..  Perustelu on ontuva, koska rahaa meillä on aina ollut ja on myös oleva tulevaisuudessakin..

Kaupungin talousarvion mukaiset menot ovat – Kankaan tehtaan kaupan jälkeen – noin 868 miljoonaa euroa (Me), ilman 33,5 Me:n poistoja. Kuokkalan kirjaston kokonaismenot ovat tänä vuonna 85.000, Kypärämäen 60.400 ja Keltinmäen 194.100 euroa eli yhteensä 339.500 euroa. Onko se paljon, kun verrataan yhteissummaa Pääkirjaston vuosikuluun 2,359 Me?

Otin luvut esille siksi, etteivät kaikki valtuutetut näytä tiedostavan, mikä ero on vuosittaisilla toimintamenoilla, rahoitusmenoilla ja investoinneilla. Vaikuttaa silta, että valtuutetut luulevat investointien rahoittavan hetkessä itse itsenä, kuten kaksi viimeistä päätöstä: Siltakadun osittainen tunnelointi (4 Me) ja Kankaan tehtaan kiinteistökauppa (13 Me) osoittavat. Hyvä, huono esimerkki on Valkeamäen raakamaan hankinta, joka tehtiin 1990-luvun laman alla.  Rahaa on ollut kiinni kaupassa 4,4, Me jo lähes 20 vuoden ajan ja korot juoksevat.

Kaikki vuosittaiset menot katetaan jatkossakin pääosin kaupunkilaisten maksamilla verotuloilla (tänä vuonna n. 403 Me) ja loput toimintatuloilla, valtionosuuksilla ja rahoitustuloilla. Esimerkiksi Siltakadun tunnelirahalla lakkautusuhan alla olevia sivukirjastoja olisi pyöritetty 12 vuotta.

Toivon kulttuurilautakunnalta kulturellia päätöstä sivukirjastojen säilyttämiseksi.

KAUKO TUUPAINEN, kaupunginvaltuutettu (PS)

Helsingin Sanomat, Mielipidepalsta: Lyhyesti, su 26.9.2010

Eero Lassila (HS 23.9.2010) kirjoitti täyttä asiaa.  Minäkin jo seitsemän vuotta eläkkeellä olleena olen tiedostanut jopa syynkin eläkeläisten ”yliverottamiseen”.  Kaikki johtuu ns. kunnallisveron efektiivisestä veroprosentista.  Se tarkoittaa sitä, että valtuuston määräämä kuntallisveroprosentti on ansiotyötä tekevillä keskimäärin neljä prosenttiyksikköä pienempi kuin eläkeläisillä.

Voit tarkistaa oman veroprosenttinsa vuoden 2009 verotuspäätöksestä seuraavasti: Maksuunpantu kunnallisveron määrä (euroina) kerrotaan sadalla ja jaetaan “ansiotulot yhteensä” luvulla (euroina) Tämän tehtyäsi ansiotyötä tekevä huomaa, että kunnallisvero on alle valtuuston hyväksymän kunnallisveroveroprosentin.

KAUKO TUUPAINEN, tilintarkastaja, eläkeläinen

Jyväskylä

Suur-Jyväskylän lehti, ke 22.9.2010

Jyväskylän kaupungin virkamiesjohdon ja poliittisten myötäjuoksijoiden esityksestä Jyväskylän kaupunginvaltuuston enemmistö päätti äänestyksen jälkeen käyttää etuosto-oikeutta ns. Kankaan tehtaan kiinteistökaupassa.

Ihmettelen edelleenkin asiaa, koska samat henkilöt, jotka jatkuvasti uikuttavat kaupungin vuosittaisesta velkaantumista ottavat lisälainaa kaupungille 13 miljoonaa euroa eli 0,75 veroprosentin verran.  Kysehän on eräiden kansainvälisten suuryhtiöiden harjoittamasta kiinteistöbisneksestä, johon kaupunki vedettiin mukaan.

Mitä järkeä on lainoittaa kyseistä tonttikauppaa, kun sillä on jo omistaja (M-real)? Eikö se ollut M-real, joka toissijaisesti aiheutti 150 henkilön työttömyyden paperitehdaskaupoillaan ja haluaa nyt hyödyntää irtisanomiset?

Vastoin eräiden politiikkojen näkemystä kiinteistökaupalla ei ole mitään tekemistä Lutakon kanssa. Lutakonhan on rakennuttanut yksityinen Jyväs-Helmi Oy.  Kaupungin osuus investoinneista rajoittui Schaumanin puistotien rakentamiseen tarvittavine vesi-, viemäri- ja kaukolämpöjohtoineen.  Muun kunnallistekniikan rakentaminen jäi Jyväs-Helmi Oy:n kontolle.

Raakamaan ostoa en vastusta, mutta Kankaan kaupassa meille siirtyi lukuisia tarpeettomia rakennuksia ja hehtaaritolkulla pilaantunutta – massanvaihdon vaativaa – maata.  Myös hallinto- ja ylläpitokulujen vuosittainen 1,4 miljoonaan euron suuruus ihmetyttää minua.  Kun tähän lisätään 13 miljoonan euron lainan vuosittaiset korkokulut, vaikkapa 5 %:n keskikorolla eli 650.000 euroa, päädytäänkin jo yli kahden miljoonan vuosittaisiin kuluihin. Tätä maksetaan lähimmän viiden vuoden ajan, ennen kuin tontteja päästään myymään halukkaille gryndereille ja muille rakentajille. Vaatiihan kaavoitus aina oman aikansa.

Olisi ollut paljon järkevämpää säilyttää M-real kiinteistön omistajana ja antaa yhtiön perustaa kehittämisyhtiö, joka hoitaisi bisneshomman Jyväs-Helmi Oy:n tapaan. Saisihan kaupunki myös mahdolliselta luppoajalta kiinteistöverot itselleen.

Unohtaa ei pidä sitäkään, että kaupungilla on vuonna 2000 voimaan tulleeseen maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuva kaavoitusoikeus. Vuonna 2003 lakiin lisättiin yksityisten omistamien maiden yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista koskevaa sääntelyä, jonka mukaisesti kunta voi tehdä lain perusteella kaavoitukseen ja sen toteuttamiseen liittyviä maankäyttösopimuksia.

KAUKO TUUPAINEN, tilintarkastaja, kaupunginvaltuutettu (PS)

Jyväskylä

Jyväskylän Kaupunkilehti ke 22.09.2010

Liikuntakulttuurin puuhastelijana ihmettelen edelleenkin sitä, miksei Jyväskylän kulttuuriväki löydä toisiaan eli miksi he vuodesta toiseen vetävät eri suuntiin?  Kyse on tietenkin jo kolmenkymmenen vuoden ajan kaupungissa velloneesta keskustelusta konserttitalon tai –salin paikasta. Tässä mielessä kaupungin liikunta- ja urheiluväki on merkittävästi yksimielisempää.  He ovat ainakin toistaiseksi tyytyneet siihen, mitä kaupunki on heille tarjonnut ja antanut.

Ryhtymättä enemmälti oppimestariksi, niin ihmettelen todellakin sitä, ettei kulttuuriväki näytä tiedostavan vieläkään sitä mitä he ”aikuisten oikeesti” haluavat?!

Muistin virkistämiseksi totean, että lähes 18 vuotta sitten konserttitalon paikkavaihtoja oli 11, joista loppusuoralle pääsi neljä varteenotettavaa vaihtoehtoa: entinen linja-autoasema, Lutakko, valtiontalo ja Kuokkalan Survo.  Kuten eräät saattavat muistaa – edullisimmin musiikki- ja taidekeskus olisi rakentunut Kuokkalaan – neitseelliseen paikkaan Jyväsjärven rantamaisemiin 75 miljoonalla markalla (Mmk) eli 12,6 miljoonalla eurolla (Me).  Esitys kaatui kuitenkin kaupunginvaltuustossa 20.8.1990, jolloin äänestyksen jälkeen päädyttiin siihen, että rakennus tulee Lutakkoon nykyisen Siltakadun ja Rantaväylän risteykseen, osin Jyväsjärven päälle.

Erinäisten haihattelujen jälkeen paikaksi kaavailtiin myöhemmin Kilpisen- ja Vapaudenkadun kulmausta, johon rakennettuna instituutio olisi tullut hintoihinsa. Pelkästään valtiontalorähjän kunnostus ja uudisrakennus olisi tullut maksamaan lähes 195 Mmk ja 440 autopaikkaa Kirkkopuiston alle 44 Mmk eli yhteensä lähes 240 Mmk eli 40 Me.

Reipas viikko sitten kaupunginjohtaja Markku Andersson kertoi Kuokkalan kartanoon kokoontuneille, että kaupunginvaltuuston viimeisin tahto on rakentaa konserttisali Paviljongin yhteyteen, kunhan rahoitus saadaan järjestymään. Valittua paikkaa puoltavat jo valmiina olevat aulatilat narikoineen, toiletti- ja ravintolatilat sekä hyvät autojen paikoitustilat.  Unohtaa ei pidä myöskään tulevaa Keskimaan omistamaa hotellia, joka mahdollistaa kaukaakin tulevien konserttivieraiden ja soittajien majoittumisen ”nappaskenkämatkan” päähän.

Pitäkää nyt valitusta paikasta kiinni ja kunhan saadaan valtio – yksityisen rahan lisäksi – mukaan ”soivan konserttisalin” rahoitukseen, niin ehkäpä toiveenne toteutuu vielä tällä vuosikymmenellä.  Yksinomaan kaupungin rahoituksella ei sali rakennu, arvelee

KAUKO TUUPAINEN,  kaupunginvaltuutettu (PS)

Jyväskylä

Suur-Jyväskylän lehti, ke 8.9.2010

Viime viikolla levisi julkisuuteen tieto, että kaupungin virkamiesjohto esittää kolmen kirjaston lakkauttamista Jyväskylässä. Liipaisimella ovat Keltinmäki (n. 4.400 as.), Kypärämäki (n. 3.200 as.) ja Kuokkala (n. 17.000 as.).  ”Kuolleena syntynyt esitys – kaikilta osin”, sanon minä.

Olen asunut Kuokkalassa vuodesta 1985 alkaen, joten otan kantaa alueen kirjaston sulkemiseen, vaikkei sitä ole mielestäni edes avattukaan.  Miksi näin? Siitä kerron lisää.

Ollessani vuonna 1996 päättyneellä valtuustokaudella kaupunginhallituksessa, saimme vuoden 1997 talousarvioon määrärahan kirjaston avaamiseksi Kuokkalaan. Kirjaston tilojen hankintaan varattiin kaksi miljoonaa markkaa ja kirjahankintoihin 800.000 markkaa. Valtuusto hyväksyi määrärahat vuoden 1997 talousarvioon.  Mutta kuinkas kävikään? Poliittiset voimasuhteet muuttuivat syksyn 1996 vaaleissa oikeistoenemmistöiseksi ja talousarvioon varatut määrärahat hupuloitiin muihin tarkoituksiin.

Kirjaston perustaminen oli jäissä useita vuosia kunnes vuoden 2001syksyllä asia eteni Tilapalvelun ja kulttuurilautakunnan esitysten jälkeen kaupunginhallitukseen.  En tiedä oliko silloisella kaupunginjohtaja Pekka Kettusella ”ketunhäntä kainalossa”, mutta hän ryhtyi innokkaasti ajamaan kirjastotiloja Kuokkalaan.

Kettusen esityksestä päätti kaupunginhallitus syyskuussa 2001 ostaa Polar Kiinteistöt Oyj:ltä Kiinteistö Oy Kuokkalan Toritalo- nimisestä yhtiöstä nipun osakkeita kolmella miljoonalla markalla. Osakeostoon sisältyi toimisto- ja liiketilojen (629 m2) lisäksi 99,5 m2:n saunaosasto rakennuksen viidennessä kerroksessa. Vm. asia laittoi minut jo tuolloin miettimään, että mistähän mahtoi olla kysymys?

Asia selvisikin minulle hyvin nopeasti. Osakeoston myötävaikutuksella Polar Oyj pääsi eroon sille tarpeettomaksi käyneistä toimistotiloistaan ja edustussaunastaan.  Kirjastoa tiloihin ei saatu, vaan tilat luovutettiin myöhemmin kaupungin teknisen viraston väistötiloiksi. Saunaosasto roikottaa edelleenkin tarpeettomana Tilapalvelun taseessa.

Nykyisin Kuokkalassa toimii pari vuotta sitten avattu – lopetusuhan alainen – pienkirjasto 51m2:n tiloissa.  Se on avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin viiden tunnin ajan.  Vuosittaiset kustannukset ovat vajaa 85.000 euroa. Rahanpuutteen vuoksi ei kirjastoja tule sulkea, sillä päättihän kaupunginvaltuusto keväällä upottaa neljä miljoonaa euroa Lutakossa sijaitsevan Siltakadun tunnelointiin, tuumii

KAUKO TUUPAINEN, kaupunginvaltuutettu (PS)

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 31.8.2010

Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi viime maanantaina yksimielisesti Kangasvuorentien risteyksen kaavamääräykset.  Kyseessä oli kolmen kuusikerroksisen talon kaava Kangasvuorentien ja Seppäläntien risteykseen.

Kaavan julkisivu- ja kattomääräyksistä ilmeni mm., että rakennukset tulee liittää kaupungin kaukolämpöverkkoon ja että kattomuotona tulee olla loiva pulpettikatto tai tasakatto.

Viimeksi mainitsemastani asiasta käytiin ennen valtuustoa pidetyssä valtuustoryhmien puheenjohtajien kokouksessa keskustelua ja todettiin, että Suomessa tulisi rakentaa ensisijaisesti taloja, joihin ei tule tasakattoa. Perusteluna Suomen talviolosuhteet ja monet kokemukset tasakattojen aiheuttamista lisäkustannuksista kiinteistöjen omistajille.

Eräänä esimerkkinä käytin Kypärämäen päällä sijaitsevan Kortemäen kiinteistöjen omistajien monivuotista oikeustaistelua kattomääräyksen muuttamisesta.

Omakohtaisesti olen todennut, että havu- ja lehtipuiden läheisyyteen rakennetut tasakattoiset rakennukset, joissa sadevedet ja jokakeväiset lumien sulavedet johdetaan kattokaivojen kautta sadevesiviemäreihin, ovat melkoinen riesa niin kiinteistön omistajille kuin huoltoyhtiöillekin.

Puiden läheisyydessä olevien kiinteistöjen kattokaivut tukkeutuvat helposti havunneulasista ja puiden lehdistä, ellei niitä huolella puhdisteta ennen syyspakkasten tuloa. Hyvänä huonona esimerkkinä ovat yliopiston rakennusten moninaiset katto-ongelmat, joista olen saanut lehdestä lukea.

Valtuustoryhmät – keskustaa lukuun ottamatta – tiedostikin asian viime maanantaina ja esittivät lähinnä tulevaisuutta varten asian yhteyteen toivomusponnen, joka kuului seuraavasti: ”Toivomme, että AK-korttelissa rakennusten kattomuotona on ensisijaisesti loiva pulpettikatto.”

Ponsi hyväksyttiin äänin 58–16. Pontta hyväksyessään valtuutetut tiedostivat, että lopullinen ratkaisu rakennusten kattomuodosta jää rakennusluvan saavalle rakennuttajalle, mutta viesti rakennuttajille ja rakennustarkastukseen oli kuitenkin selkeä.

KAUKO TUUPAINEN, kaupunginvaltuutettu

Jyväskylä

Jyväskylän kaupunkilehti, ke 25.8.2010

Jo lapsuudessani sanottiin, että ”metsä on Suomen vihreä kulta”. Nyt Vihreät ja muut kokoomuksen myötäjuoksijat väittävät, että ”turve on maailman pahin saastuttaja ja ilmaston pilaaja”.  Vaikka olen elänyt enimmän osan elämästäni urbaanissa ympäristössä edustan näkemystä, ettei se ole totta! Miksi? Siksi, etteivät asiat ole niin kuin väitetään.

Esimerkiksi Kiinan kolme suurinta energiayhtiötä tuottivat viime vuonna enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko Britannia, todetaan ympäristöjärjestö Greenpeacen viime heinäkuussa julkaisemasta raportista (HS 29.7.2010). Jälkipäästöt syntyvät, koska Kiinan energiatuotanto perustuu kivihiileen. Tästä johtuen Kiinan osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli jo v. 2007 yli viidesosan eli 21 % ja tahti vain kiihtyy.

Suomessa ei voida hyödyntää vesivoimaa Norjan tapaan energiatuotannossa, mutta kansalliseen omavaraisuuteen on silti syytä pyrkiä.  Suomen omavaraisuuden muodostavat suot, joita meillä on riittävästi. Maamme pinta-alasta lähes kolmasosa on suota eli yli yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Tästä määrästä on noin 13 % teknisesti ja taloudellisesti hyödyntämiskelpoista suota.

Olen useissa eri yhteyksissä korostanut turvetuotannon työllistävää vaikutusta Suomessa ja erityisesti pohjoisessa Keski-Suomessa. Olen todennut mm. maakuntavaltuustossa, että kaikissa Keski-Suomen kunnissa ei ole yliopistoa, ei keskussairaalaa, ei ammattikorkeakoulua, ei suuria teollisuuslaitoksia eikä edes ABC-myymälöitä. Tällöin arvostan niitä lukuisia pohjoisen Keski-Suomen turvealan yrittäjiä, jotka ennakkoluulottomasti ovat uskaltaneet ryhtyä yrittäjiksi, vaikka taloudelliset riskit ovat vuosittaiseen tulokseen nähden melkoiset..

Arvostan heitä myös siksi, että yrittäjäperheen lisäksi työllistyvät kymmenet muutkin kotikunnan asukkaat.  Tästä hyötyy myös yrittäjän ja työntekijöiden kotikunta verotulojen muodossa. Unohtaa ei pidä myöskään välillisiä työpaikkoja Valtrasta alkaen.

Olen – lähes naapurin miehen – Mauri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä, että ”hallituksen esittämä turvevero ohjaa polttamaan lämpökattiloissa turpeen sijasta puuta”. Tämä tullee nostamaan puun kysyntää, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia metsäteollisuudelle. Myös kotikuntani omistaman Keljonlahden kaukolämpövoimalaitoksen toimittaman energian kustannukset kohoavat merkittävästi.

Olen Pekkarisen kanssa samoilla linjoilla siitäkin, että kun turve laitetaan verolle, niin myös ydinvoimatuotanto pitää asettaa samalle viivalle eli määrätä sille eräänlainen ydinvoimavero. Onhan ydinvoimatuotanto turpeeseen nähden miljardibisnestä, josta hyötyvät jo rakentamisvaiheesta alkaen vain tietyt tahot – ja kansa maksaa.

Haluan ymmärtää pitkälti myös turvetuotannon vastustajia – lähinnä vesistöjen saastumisen suhteen, joten esitänkin, että kerättävästä turveverosta (n. 20 miljoonaa euroa) käytetään osa vesistöjen suojeluun. Saadaanhan näilläkin toimenpiteillä lisää työpaikkoja alueille, joille teollisuutta ja muita suuria yrityksiä ei saada.

KAUKO TUUPAINEN, maakuntavaltuutettu, tilintarkastaja

Jyväskylä.